Lajikalastaja harrastaa monipuolista kalastusta ympäri vuoden

Kalamaratonin antia. Suutari on kaunis kala.

On kolmas yö, kun kierrän erään etelä-savolaisen järven rantakivikoita. Toisen nilkkani teloin liukkailla kivillä huolimattomuuttani jo ensimmäisenä iltana ja se muistuttaa olemassa olostaan joka askeleella. Perheen kanssa on puuhattu kaiket päivät, joten nämä yölliset löytöretkeni ovat väsyttäneet minua melkoisesti. Tuijotan otsalampun valokeilaa paljon tarkkaavaisemmin kuin ensimmäisenä yönä. Tuntuu jahdilta. Keskittyminen ja eräänlainen virittyminen on jo saavuttanut sellaisen pisteen, että varsinaisia ajatuksia ei päässä enää ole. On vain aistit ja kokemus.

Olen nähnyt otsalampun valokeilassa järven lähes koko lajikirjon. Muutaman kerran olen ollut melko varma, että olen nähnyt myös kohdekalani. ”Melko varma” ei riitä edes näköfongarin lajipisteeksi, joten otsalamppu on jatkanut haravointiaan. Yhden pienen hauen olen koukuttanut ihan kokeilun vuoksi, mutta muuten en ole kalastanut. Olen vaan tutkinut ja etsinyt. Tätä maastokuvioitua ja pujopartaista pötkälettä, joka hiukan luikerrellen vetäytyy takaperin otsalamppuni kirkkaassa valokeilassa rantakivikon sisään.

Himmennän lampun, pyöritän lasikuituvavan osasesta tehdyn onkeni auki ja kaivan pakastepussista salakan palan onkeen syötiksi. En malta laittaa lamppua ihan kiinni, vaikka tärppi tulisi ehkä varmemmin pimeässä. Haluan nähdä, miten se ottaa syöttiin. Ja ottaahan se. Heti, nopeasti ja todella lujaa. Heilautan kalan suoraan nostosta pusakkani sisään ja istahdan kivelle irrottamaan kalan ja vähän tutkimaan sitä. Hieno eläin. Jotenkin ”ikiaikainen”. Vapautan mateen rantaveteen ja katson, kun se ui takaisin kivikkoon. Väsyneellä miehellä on syvä tuntemus siitä, että kalastajaa ja kalaa yhdistää joku muukin kuin siima.”

Kalat ovat kauneimmillaan vedessä. Kalastamisen sijaan niitä voi joskus myös vaan katsella.
Kalat ovat kauneimmillaan vedessä. Kalastamisen sijaan niitä voi joskus myös vaan katsella.

Lajikalastuksen suosio kasvaa

Kalastamisen pitää olla kivaa. Tästä me kaikki vapaa-ajan kalastajat olemme varmastikin yhtä mieltä. Tämän ”kivan” kukin hakee sitten tavallaan. Eräs tapa monipuolistaa kalastusharrastustaan on tutustua eri kalalajeihin, niiden elintapoihin ja niiden pyydystämiseen. Tämä lajikalastukseksikin tituleerattu monipuolisen kalastuksen muoto, on ollut jo pitkään kasvavassa suosiossa. Lajikalastuskilpailuiden kasvava suosio ja jo vaippaikään ehtinyt lajiliitto kertovat lisääntyvistä harrastajamääristä sekä jatkuvasta innostuksesta.

Kilpailutoiminta, muodossa tai toisessa, alkaa helposti karsinoimaan harrastajakuntaa ja luomaan erilaisia koulukuntia sääntöineen. Omaa harrastustaan hallinnoivan ja siitä nauttivan kalamiehen ei välttämättä kannata koulukunnista välittää. Lajikalastustakin voi harrastaa ihan jokainen kalamies – kukin haluamallaan tavalla. Kilpailuilla ja erilaisilla intohimoisilla harrastajakunnilla on kuitenkin kiistattomat ansiot lajin tunnetuksi tekemisessä sekä väline- ja kalastustekniikkojen kehityksessä.

Harrastajapiirien keskusteluja ja muita edesottamuksia tutkimalla pääsee helpommin harrastuksessaan alkuun ja löytää hyviä vinkkejä harrasteensa monipuolistamiseksi. Lajin tunnetuksi tekeminen ja aktiivinen toiminta ovat erityisen tärkeitä, jotta nuorten harrastetarjonta-paletille saadaan tervehenkinen, helposti lähestyttävä ja juurekas harrastus kilpailemaan virtuaalimaailman löhösohvia vastaan.

Turpa on kaikkiruokainen ja kelpo taistelija.
Turpa on kaikkiruokainen ja kelpo taistelija.

Kalassa koko vuoden

Yksi parhaista tavoista harrastaa mitä tahansa kalastusta, on vaan kalastaa ja nauttia joka hetkestä. Alkuvuodesta voi narrata mateita, kevätjäillä pilkkiä ahventa ja siikaa ja jos siikaa ei onnistu pilkillä nappaamaan, voi heti ensimmäisten avovesirönjien aikaan hakeutua merelle pohjaongelle. Sitten alkaa monipuolinen kausi, jolloin mereltä, järviltä ja joista saa lähes kaikkea kalaa.

Lajikalastajan kulta-aikaa on ehkä toukokuun kaksi viimeistä viikkoa. Suurin osa lajeista on noihin aikoihin tavoitettavissa ja aktiivisina. Yhdessä vuorokaudessa saadaan lajikalastuksen mestaruuskisassa, Kalamaratonissa, kaksi-kolmimiehisin joukkuein Helsingistä jopa kolmekymmentä eri kalalajia. Mihin tahansa muuhun vuodenaikaan moinen määrä on todella hankala saada vähän pidemmässäkin ajassa. Toukokuu on muutenkin kalastajalle hyvää ja mukavaa aikaa. Kesän alettua joku kalastaa kuhaa, ahventa, haukea ja lohtakin. Syksyllä tulee uusintakierros kaikille lajeille.

Sorvaa voi pyytää kaikilla aktiivivälineillä.
Sorvaa voi pyytää kaikilla aktiivivälineillä.

Kalastuksen freestyle

Eräs tapa harrastaa lajikalastusta on kilpailla itseään vastaan, omilla säännöillä rajojaan venytellen. Voi asettaa itselleen tavoitteen tai vaikka kaksi. Tai sitten voi vaan koko vuoden pyrkiä ”maksimisuoritukseen” omien aika- ja muiden resurssien puitteissa. Kun lajeja yrittää kerätä läpi vuoden, tulee helposti löytäneeksi uusia kalastustapoja sekä oppii tuntemaan vesistöjä vähän toisesta näkökulmasta.

Esimerkiksi, kun ei kevätjäillä keksi mitä lajeja tavoittelisi, tulee pilkittyä vaikkapa haukea. Jos ei haukea ole aikaisemmin pilkkinyt, kannattaa kokeilla. Hienoa hommaa. Tai jos ei heinäkuussa keksi muuta, voi onkia ankeriaita. Mikä nyt kenellekin uutta on. Se mikä on kuitenkin melko varmaa, aina on mahdollista keksiä jotain itselle uutta ja kokeilla.

Jos on resursseja vähän reissata, se laajentaa tarjontaa melkoisesti. Esimerkiksi lohen pyynti on tuhansien kirjojen ja miljoonien artikkelien verran arvostettua hommaa. Eikä tietenkään ihan suotta. Jokipyynti sinänsä on oma antoisa lajinsa ja siihenkin kannattaa tutustua, jos vain mahdollisuus on. Inarin syksy on mahtavaa ja vaikkapa harmaanieriää on muualta vaikea saada. Jos ei se helppoa Inariltakaan ole. Kirjoeväsimpun vuoksi pitää lähes varmasti matkustaa, eikä tavallista nieriääkään moni kotivesiltään saa. Pohjoisen poikien on matkustettava pitkä matka etelään, saadakseen mustatäplätokon tai hopearuutanan onkeensa.

Vaikka reissaaminen on kivaa ja kalastusmielessä antoisaa, on toisaalta hyvin pieniltäkin alueilta saatavissa melkoinen lajien kirjo. Alueellisesti emme kuitenkaan ole tässä asiassa läheskään tasa-arvoisessa asemassa, ja on tietenkin innostuneelle tylsää, jos kotijärvestä ei ole löydettävissä kuin kymmenen lajia, eikä mopollakaan paljoa enempää löydy. Eräs lajikalastuksen muoto voisi edellä kuvatuissa olosuhteissa olla seuraava: Yritä kalastaa kukin kalalaji mahdollisimman monella eri tavalla. Esimerkiksi ahven pintaongella, pohjaongella, pilkillä, perholla ja virvelillä voisi tuottaa viisi lajipistettä. Ja jos rupeaa ”säännöt” ahdistamaan, voi keksiä sopivammat. Lajikalastus on kalastuksen freestyle.

Hauen kauneudesta puhutaan harvoin. Silti se on yksi hienoimpia kalojamme.
Hauen kauneudesta puhutaan harvoin. Silti se on yksi hienoimpia kalojamme.

Erään kalavuoden lajit

Lajikalastuksesta on joku kirjoittanut kirjan. Siitä voisi kirjoittaa montakin kirjaa. Koska tässä ei ole mahdollista käydä kaikkien kalalajien pyytämistä yksityiskohtaisesti läpi, liitän yhden vuoden lajilistani, ja tarkastelen muutamaa sen lajia ja eräitä pyyntitapoja.

Kalalajit 2010

Tässä omassa yhden miehen sarjassani hyväksyn pyydetyiksi kaikki suustaan kiinni olevat, Suomen kalastuslainsäädännön mukaan aktiivivälinein pyydetyt kalat. Myös ne, jotka on alamittasäännön mukaan vapautettava. Lisäksi ne kalat, jotka pyytämättä ja auttamatta hyppäävät veneeseen (ei siis rannalle, sillalle tai laiturille), lasketaan pyydetyiksi.

Tavoitteena on saada pyydetyksi tänä vuonna vähintään 40 lajia ja kuvata ne.

1. Ahven, tammikuu, pystypilkki+mato, Helsinki
2. Kiiski, tammikuu, pystypilkki+mato, Helsinki
3. 3-piikki, tammikuu, morri+toukka, Helsinki
4. Kuore, tammikuu, morri+toukka, Helsinki
5. Mustakitatokko, tammikuu, morri+toukka, Helsinki
6. Kivinilkka, tammikuu, pystypilkki+mato, Helsinki
7. Siika, tammikuu, morri+toukka, Helsinki
8. Made, 060210, 3-haara+täky, Kirkkonummi
9. Kuha (30cm), 130210, pystypilkki+mato, Rymättylä
10. Särki, 130210, morri+toukka, Röölä
11. Pasuri, 130210, morri+toukka, Röölä
12. Taimen (ehkä 35cm), 100410, pohjaonki+mato, Helsinki
13. Lahna, 140410, onki+mato, Helsinki
14. Salakka, 260410, onki+toukka, Helsinki
15. Sorva, 280410, onki+mato, Helsinki
16. Hietatokko, 300410, onki+toukka, Helsinki
17. Kymmenpiikki, 010510, onki+toukka, Helsingin Katajanokka
18. Mutu, 090510, onki+toukka, Itä-Helsinki
19. Kivisimppu, 100510, onki+toukka, Kotka
20. Seipi, 110510, onki+mato, Kotka
21. Ruutana, 120510, onki+toukka, Kotka
22. Kirjolohi, KalaMaraton 2010, Puntti+putkiperho, Kotka
23. Turpa, KM 2010, Onki+maissi, Kotka
24. Karppi, KM 2010, kelaonki, Kotka
25. Kivennuoliainen, KM 2010, Onki+toukka, Kotka
26. Säyne, KM 2010, Onki+mato, Kotka
27. Silakka, 180510, Litka, Kaapelinranta
28. Hopearuutana, 190510, Onki+mato, Munkkiniemi
29. Toutain, 190510, Onki+mato, VKS (Vanhankaupungin suvanto)
30. Vimpa, 190510, Onki+mato, VKS
31. Allikkosalakka, 190510, Onki+mato, Viikki
32. Mustatokko, 230510, Onki+toukka, Helsinki
33. Piikkimonni, 040610, Onki+mato, Riihimäki
34. Törö, 060610, Onki+mato, Helsinki
35. Suutari, 060610, Onki+mato, Helsinki
36. Hauki, 210610, onki+salakka, Virtasalmi
37. Kampela, 260610, kampelalitka+mato, Sipoo
38. Ankerias, 200710, pohjaonki+mato, Helsinki
39. Puronieriä, 210710, perho, Hammonjoki
40. Harjus, 210710, Perho, Hammonjoki
41. Liejutokko, 270710, Onki+toukanpala, Helsinki
42. Miekkasärki, 010810, Onki+mato, Lappeenranta
43. Härkäsimppu, 311010, Pilkki+mato, Airisto

Ei uskoisi, että tämä 69 milliä pitkä sintti onkin jättimäinen hietatokko ja ennätyskala.
Ei uskoisi, että tämä 69 milliä pitkä sintti onkin jättimäinen hietatokko ja ennätyskala.

Tutki, etsi ja kokeile

Jos olet kiinnostunut jonkun tietyn lajin kalastuksesta, mutta et tiedä mistä niitä etsisit, suosittelen seuraavaa:
• Tutki kirjallisuutta. Esimerkiksi Kolin ”Suomen Kalat” on oiva teos lajitietouden kartuttamiseksi.
• Tutki internetiä. Hyviä lähteitä virallisempien sivujen (RKTL, Luontoportti, Skes yms.) lisäksi on myös erilaiset kalastus- ja erityisesti lajikalastussivustot. Hakusana ”fongaus” tuottaa myös tuloksia.
• Kysy tutuilta ja ennen kaikkea tuntemattomilta kalamiehiltä. Varsinkin ammattikalastajilta voi saada arvokasta tietoa, vanhemmilta ammattikalastajilta jopa kullanarvoista.
• Ota rohkeasti yhteyttä henkilöihin, joiden tiedät harrastavan lajikalastusta. Jos jostain syystä onnistut tavoittamaan sen lähes ainoan ymmärtämättömän ja epäkohteliaan lajikalastajan, ota rohkeasti yhteyttä seuraavaan. Sopivia uhreja tiedusteluille löytää parhaiten internetin syövereistä, blogeista ja keskustelupalstoilta.
• Kokeile ja etsi, vaikka et tietäisikään. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, mitä kalastuksesta oppii. Aina kun menee kalaan, oppii kuitenkin jotain, jos haluaa. Ja jos ei halua, niin onhan kalastaminen kuitenkin taivaallisen mukavaa puuhaa.

Ellei tieteen kynnyksen ylittäminen olisi niin työlästä ja tylsää, olisivat lajikalastajat iktyologian terävintä kärkeä. Ja ehkä he vielä joskus ovatkin.

Piikkimonni on mystinen kala.
Piikkimonni on mystinen kala.

Made

Pilkin tuona kyseisenä vuonna madetta ensimmäistä kertaa sitten poikavuosieni. Voisin tiivistää kokemukseni perusteella mateen pilkinnän tärkeimmän ohjeen yhteen lauseeseen: Madetta on pilkittävä oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Itse toimin toisin. Aloitin aivan liian aikaisin (varmaan jo ennen uutta vuotta), valitsin paikat ilman parempaa tietoa tai koekoukkupyyntiä (erittäin työlästä) ja kalastin vain öisin (aivan turhaa – made syö ehkä myös illalla, jopa päivällä).

Jos haluaa koukuttaa mateen suustaan, se onnistuu parhaiten kutuajan molemmin puolin. Kutuaika vaihtelee paikasta ja vuodesta riippuen. Siinä tammi-maaliskuun välissä se on kai koko maassa. Kolmihaaran kun syötittää kalanpalalla, niin sillä pitäisi tulla. Moni suosii kuoretta tai muikkua, mutta uskoisin, että kaikki kalanpalat kelpaavat. Itse sain pistekalani kivinilkan palalla. Alan lehdissä ja internetissä on valtavia tietopaketteja mateen pilkinnästä, jotka minunkin olisi ollut syytä lukea ennen pilkinnän aloittamista. Tai sitten ei. Olisin oppinut paljon vähemmän.

Yksi tapa saada kyseinen kalalaji on kesällä joesta tai järvestä. Kuvaus eräästä kesämateen pyynnistä oli jutun alussa. Monessa vesistössä, varsinkin joessa, made on paljon kuvattua helpompi tavoittaa. Lisäksi mateen voi pilkkiä kesällä syvänteistä tai pohjaonkia syksyllä joesta tai jokisuistosta. Viimeksi mainittu on siinä määrin jännä laji, että siitä saisi joku kirjoittaa vaikka oman jutun. Ja ehkä on jo kirjoittanutkin. Olen myös saanut toukokuussa mustatäplätokon palalla noin kilon painoisen mateen Maarianhaminasta, joten pyyntitapoja on varmaan vielä lisääkin. Ei muuta kuin etsimään.

Kivinilkka

Luikeromainen, hiukan madetta muistuttava pohjakala, joka on tavoitettavista kaikilta merialueiltamme. Perämerelle päin mentäessä sen esiintyminen harvenee, mutta etelässä se on runsaslukuinen ja verrattain helposti pyydettävä laji. Kivinilkka kasvaa lähes puolimetriseksi, mutta useimmiten tapaa paljon pienempiä yksilöitä.

Kivinilkka synnyttää eläviä poikasia, enkä kirjoita tätäkään siksi, että osoittaisin osaavani lukea lähdeteoksia. Noissa poikasissa on nimittäin se jännä puoli, että ne purevat oikean kokoiseen syöttiin niin pieninä, kun niitä tapaa. Koska poikaset syntyvät joskus talvella, on pienimpiä kivinilkkoja löydettävissä rannoilta heti, kun jäät lähtevät. Olen nähnyt muutaman kivinilkan valoisaan aikaan, mutta tehokkainta (ja hauskinta) on etsiä niitä yöllä. Pienimmät kivinilkat eivät ole paljoa viittä senttiä pidempiä.

Kivinilkat tulevat pimeään aikaan aivan rantamatalaan, josta niitä on kohtuullisen helppo löytää. Mikäli löydettyä kalaa ei onnistu säikäyttämään, se yleensä myös puree tarjottua syöttiä. Välineiden suhteen pyynnin tekee haastavaksi se, että pienimmät yksilöt ovat tuskin viittä senttiä ja isoimmat lähentelevät puolta metriä ja ovat vielä kaiken lisäksi vahvoja. Tässäpä pohdittavaa yölliselle pyytäjälle.

Useimmat saavat ensimmäisen kivinilkkansa pilkillä. Siiman ympärille moneen kertaan kietoutuva kala herättää poikkeuksetta ihmetystä kivinilkkaneitsyytensä menettävässä pilkkimiehessä. Samasta reiästä tulee harvoin enemmän kuin yksi kivinilkka, joten jos niitä haluaa pilkkiä enemmän kuin lajipisteen verran, kannattaa reikää vaihtaa tiuhaan.

Usein kivinilkka ottaa melko pian, kun syötti tulee riittävän lähelle pohjaa. Muuten veden syvyyden suhteen ei ole antaa mitään rajoja. Muutamasta kymmenestä sentistä ainakin kymmeneen metriin on ollut vettä niiden pilkkireikien alla, joista itse olen kyseessä olevaa luontokappaletta koukulla kiusannut.

Kivennuoliainen

Vaaksan mittainen, viiksihuulinen luikertelija, joka elää Oulun läänin korkeudelle joissa, järvissä ja meressäkin. Kivennuoliaisella on pieni ja pyöreä, pään alapuolella sijaitseva suu, jolla se napsii ruokansa. Uskon että monet ovat jahdanneet näitä viiksi-valluja pikkupoikana rantakivikoista käsin, ja sieltä niitä voi koukullakin tavoittaa.

Jokien matalikoilta ja järvien rannoilta kivennuoliaisen tavoittaa läpi avovesikauden. Niitä saa pyydettyä ongella, kunhan tarjoaa riittävän pientä syöttiä. Omasta mielestäni on jännittävämpi, ja ehkä tehokkaampikin tapa etsiä näitä lampun valossa yöllä. Touko-kesäkuussa kutuaikaan ne tulevat järvillä ja itäisen Suomenlahden rannoilla öisin aivan rantamatalaan.

Kivennuoliaiset saattavat olla melko haastavia koukutettavia, mutta kun keksii, miten ne saa syömään, niiden pyytäminen on verraten helppoa. Vaikka pitäisi kai kirjoittaa itse pyytämisestä jotain, niin en tohdi. Yksityiskohdista kirjoittaminen rajoittaisi kokeiluja sekä saattaisi viedä joltain oppimisen ilon. Tätä en tarpeettomasti halua tehdä.

Teksti ja kuvat: Jerry Tapio

 

Vastuullinen lajikalastaja vapauttaa ne kalat, joita ei käytä ruoaksi. Kutuasuiset vaelluskalat vapautetaan aina.
Vastuullinen lajikalastaja vapauttaa ne kalat, joita ei käytä ruoaksi. Kutuasuiset vaelluskalat vapautetaan aina.