Kun pilkkireiästä nousee jäälle talvihansikasta suurempi raitapaita, ei enää puhuta miljoonaveljien pyynnistä. Rukkasahvenet, ne maagiset yli kiloiset, ovat jokaisen pilkkijän unelma, mutta miten niitä voi tavoittaa?

Arvioin, että maagisen kilonrajan rikkovia ahvenia saadaan Suomessa useita satoja joka vuosi. Silti sellainen on monelle vapavälineillä kalastavalle kaukainen, jopa tavoittamaton haavekala.

Nykyaikainen tasurikalastus on tuonut uutta toivonkipinää tämän unelmakalan saavuttamiseen ja on siksi nostattanut suosiotaan. Se on myös onnistunut houkuttelemaan hyisiin pakkaskeleihin monia aiemmin talvikalastusta kavahtaneita nuoria ja vanhoja kalamiehiä.

Luotain mukaan 
ja malttia uittoon

Nykyisin luotainten aikakaudella kalastus aloitetaan pian jääkannen alta tai useita metrejä pohjan yläpuolelta. Aluksi voi edelleen tehdä muutaman rehvakkaamman vedon, mutta sitten liikuttamista rauhoitetaan. Mikäli lähistöllä on ahvenia, huomaavat ne kyllä tarjoilun ja uivat uteliaisuuttaan lähemmäs tasuria. Oleellista on herkeämättä tarkkailla vesipatsaan tapahtumia luotaimen näytöltä. Mikäli muutamaan minuuttiin ei pilkin läheisyyteen ilmesty siitä piirtyvää viivaa paksumpia seuralaisia, kannattaa vaihtaa reikää.

Hyvällä syönnillä suuretkin ahvenet lähestyvät tasapainoa määrätietoisesti ja lyövät siihen kiinni. Talvikalastuksessa on kuitenkin harvoin ”pöljä päivä”.

Tavallisemmin rukkasahvenet ovat epäluuloisempia ja saapuvat vain tarkkailemaan tarjoiltua keinokalaa. Kaikukuvan perusteella on tullut todistettua, että ahvenet voivat hääriä pitkiäkin aikoja tasurin ympärillä ilman varovaistakaan tärppiä. Kalastajan on tässä kohtaa vain maltettava mielensä.
Epätoivoiselta tuntuvassa tilanteessa suurin virhe on kokeilla rivakkaa uittotyyliä, silloin iso kala kaikkoaa taatusti. Sen sijaan maltillinen uitto, keinutus, hidas nosto tai tasurin jättäminen täysin paikalleen voivat palkita tärpillä. Isollakin.

Tasurikalastajan ykkösvalintoja siiman päähän ovat viime vuosina yleistyneet kevennetyt tasapainot. Niiden rauhallisesta uintiliikkeestä ja yleensä suuresta koosta pitävät myös suuret ahvenet. Erehdyttävästi ahvenen saaliskalaa muistuttava ulkonäkö selittänee myös sen, miksi ahvenet niihin haksahtavat ilman vauhdikkaan uittoliikkeen herättämää ärsytystäkin. Kevennettyihin tasapainoihin ei värikoukkua tarvitse alle ripustaa, päinvastoin se luokitellaan pikkurikokseksi.

Kevennetyn tasurin eteen kannattaa sitoa perukkeeksi reilu pätkä paksua fluorocarbonia. Se pelastaa arvokkaat vieheet sattumahaukien hampaista ja helpottaa kalojen uittamista pilkkireikään. Lisäksi paksu siima entisestään hidastaa tasapainon uintia, mikä voi olla ratkaiseva konsti sen suuren koukuttamiseksi.

Yritys palkitaan

Todella suuriin ahveniin suunnatuilla pilkkireissuilla kannattaa henkisesti asennoitua mahdolliseen nollareissuun. Ne kuuluvat isojen kalojen pyyntiin. Sinnikäs suurahvenpaikan etsintä todennäköisesti palkitaan ennemmin tai myöhemmin, eikä tyhjiä reissuja tarvitse enää muistella. Väittäisin, että pilkillä saatavien suurahventen maailmaa piilotteleva verho alkaa vasta hiljalleen raottua. Ja kun sen kiloisen metkut on mielestään oppinut, voi seuraavaksi haasteeksi asettaa puolitoista- tai kaksikiloisen.

Kalapaikan etsintää

Ahvenen lajityypillisessä kyvyssä sopeutua monenlaisiin vesistöihin on hyviä ja huonoja puolia. Huonoa on tietenkin se, että lajin sielunelämän kokonaisvaltainen oppiminen on haastavaa, ellei peräti mahdotonta. Rehevien vesistöjen särkikalamassoissa juhlivat raitapaidat, humuslampareiden unohdetut kannibaalit ja kirkkaiden selkävesien kuore- ja muikkuimurit ovat kaikki valinneet menestyksekkään, joskin toisistaan poikkeavan tavan kasvaa isoksi. Iloksemme eivät kuvatun kaltaiset kalapaikat Suomesta ihan äkkiä lopu.

Jokaisella järvellä on alueita, joille isot ahvenet muita paikkoja säännöllisemmin kertyvät ja joille kalastus kannattaa pyrkiä keskittämään. Yleensä ne eivät ole samoja, joista varttikiloisia on totuttu nostelemaan. Sen sijaan yli puolikiloisten löytyessä alkavat paikat olla kohdillaan ja otetta vavasta kannattaa tiukentaa.

Omien kokemuksieni mukaan suuret ahvenet oleilevat usein edellä mainittuja hieman matalammassa. Hyviä alueita ovat ainakin pikkukalaa keräävän syvemmän veden viereiset tasangot ja loivat penkat. Samaisilla alueilla viihtyvät myös kilon parin hauet, toisinaan suuremmatkin. Mikäli mahdollista, kannattaa pilkkireiät kairata ns. pelialueella railojen, ohuemman lumilaikun tai vaihtoehtoisesti hieman muita kohtia paksumman lumipeitteen kohdille.

Teksti ja kuvat: Olli Saari