Hossan kalavesiä markkinoitiin takavuosina kalamiehen paratiisina. Hossan retkeilyalue perustetiin vuonna 1979 ja vierailijoita palveleva luontokeskus valmistui vuonna 1991. Vuodesta 2017, kansallispuistostatuksen saamisen myötä, Hossan matkailijamäärät ovat olleet jyrkässä kasvussa. Kalastajia Hossa houkuttaa edelleen sukupuoleen katsomatta.

Suomussalmen kunnan koilliskolkassa sijaitseva Hossan alue jää helposti niin sanotusti silmien väliin, kun monien reissusuunnitelmissa kiiltävät Kuusamon vedet tai peräti Jäämereen laskevat joet latvajärvineen. Vitostien eli E63:n länsipuolelle hieman Hossan pohjoispuolelle jää Kylmäluoman retkeilyalue, ja Suomussalmen kirkonkylältä kaakkoon löytyy vielä Kevättijärvi sekä joukko muita Metsähallituksen hallinnoimia nimeämättömiä suurahvenvesiä.

Koko itäinen Suomi Kuhmosta Sallaan on kiinnostavaa aluetta, mutta erityisesti Hossaan on monta syytä suunnata. Syistä pienin ei ole se, että upeassa ympäristössä kalastajaa palvelee kattava valikoima retkeilyrakenteita tulipaikoista ja laavuista aina autiotupiin asti.

Hossanjoella mahdollisuus koskikalastukseen

Hossan vetovoima perustuu pääosin seisovan veden kohteisiin. Kansallispuiston alueelta Kiantajärveen virtaa kirkasvetinen ja luonnonkaunis 1990-luvulla kunnostettu Hossanjoki, joten seisovan veden kalastuksen sivussa voi kuitenkin kokeilla myös koskikalastusta yhdellä ja samalla kalastusluvalla.

Hossanjokeen istutetaan pyyntikokoista taimenta, ja joessa tavataan yksittäisiä Kiantajärvestä nousseita vaellustaimenia. Hossanjoen viiden kilometrin lupa-alue tarjoaa luontaisen siika- ja harjuskannan, ja harjusta tavataan myös muissa alueen virtavesissä. Hossanjoella Kuusikosken ja Vääräkosken välisellä alueella Perangan maantien pohjoispuolella vain perhokalastus on sallittu.

Vetovoimana upeat järvet ja luontainen kalasto

Hossan vedet ovat Suomen olosuhteissa poikkeuksellisen kirkkaita, ja suurinta osaa järvistä ympäröi harjuinen mäntykangas. Näkösyvyyttä voi olla jopa kymmenen metriä, ja vedenkestävillä kameroilla ja kännyköillä voi kuvata helposti isoja ahvenparvia luontaisessa ympäristössään.

Rannat ovat usein hiekkaa ja kasvillisuutta on vähän. Keskimäärin syvissä järvissä on kuitenkin runsas pohjakasvillisuus, ja monet järvet elättävät jääkauden jäljiltä järvikatkaa, muita äyriäisiä ja kymmenpiikkiä. Isoimmissa järvissä tavataan myös muikkua. Runsaat ravintovarat selittävät ahventen ja lohikalojen nopean kasvun sekä pullean olomuodon.

Siikaa esiintyy monissa järvissä luontaisesti, mutta se ei Hossassa kasva kehukalan mittoihin, vaan järkyttäviin 4-5 kilon porsaslukemiin. Kilon painoinen ahven ei Hossassa ole erityinen harvinaisuus eikä alle 45 sentin harjuksista kannata juuri kalastajamainetta kasvattaakseen iloita. Taimenta esiintyy Hossan alueella harvalukuisesti luontaisesti Hossanjoessa ja sen yläpuolisilla reiteillä. Myös istutetut kalat voivat levitä luontaisia puroreittejä pitkin järvistä toisiin.

Palkitseva haaste

Muiden kirkkaiden vesien tapaan Hossan vedet ovat oikukkaita, eikä kalatta jääminen vaadi erityistä osaamattomuutta tai vääränlaisia vieheitä. Hossan siiat ovat todella hienoja luonnonkaloja, mutta vaativat perhokalastajaltakin todellista hyönteismaailman ja kalojen käyttäytymisen tuntemusta.

Harjusta pidetään helppona kalana, mutta helppo sekään ei suinkaan aina ole. Hossa on haaste, mutta parhaimmillaan sellaisena hyvin palkitseva.

Keihäs- ja Huosilampi

Käytännössä kaikki Hossan mielenkiintoisimmat kohteet sijaitsevat Luontokeskuksen länsipuolella suhteellisen pienellä alueella, ja ovat kalastettavissa samalla Hossan luvalla (Erälupien numero 5502).

Ensimmäisenä Luontokeskukselta lähdettäessä vastaan tulevat pyyntikokoisen kirjolohen istutuskohteet, Keihäs- ja Huosilampi. Lammilla ei saa käyttää tahnaonkia ja muita epäurheilijamaisia välineitä, mutta ei myöskään esimerkiksi omaa kelluntarengasta tai muutakaan venettä.

Keihäslampi on jollakin tavalla kalastettavissa hyvin rullausheittoon soveltuvilla välineillä, ja takaheittotilaakin on paikoin, mutta molemmat lammet soveltuvat paremmin uistin- kuin perhokalastukseen. Talviaikaan toki myös ulappa-alueet ovat pilkkijän saavutettavissa. Lampien ympärillä on useita tulipaikkoja sekä Huosiuslammen laavu, joten rakenteiden puolesta kohteet ovat stressittömiä.

Iso-Valkeainen ja Umpi-Valkeainen

Iso-Valkeainen ja Umpi-Valkeainen ovat syviä kirkasvetisiä harjujärviä Luontokeskukselta tulevan tien vastakkaisin puolin. Iso-Valkeaisesta voi tavoittaa myös muikuilla lihoneen useampikiloisen järvilohen, mutta Umpi-Valkeainen on kokonsa puolesta varsinkin rantakalastajan helpommin kalastettavissa.

Iso-Valkeaisella on sallittua käyttää myös omaa venettä tai kelluntarengasta toisin kuin Umpi-Valkeaisella, mutta järvi on varsinkin tuulisella säällä jopa liian iso kelluntarenkailuun, vaikka lähimmille kalapaikoille ei venerannasta olekaan kovin pitkä matka, kunhan muistaa suunnata oikeaan.

Molemmissa järvissä tavataan huikeisiin mittoihin kasvavia siikoja, taimenia ja harjuksia, ja tyypillinen saalisahven on myös 200-600 -grammainen. Kummallakin järvellä on tarjolla muutamia vuokraveneitä, joiden saatavuus kannattaa varmistaa hyvissä ajoin ennen aiottua reissua Luontokeskuksesta.

Umpi-Valkeainen on monen Hossan kävijän suosikki, ja järvessä on selkeitä ottipaikkoja. Löytämisen ilon säilyttämiseksi todettakoon tässä vain, että venerannasta ei välttämättä kannata mennä kovin kauas ja toisaalta ruuhka-aikaan lähtörannasta vasemmalle jäävän salmen takaa aukeava peräosa voi pelastaa vaikean päivän.

Iso-Valkeaisella tuuli tuo selvän elementin, jonka mukaan kalat liikkuvat. Harjukset voivat päiväsaikaan löytyä tuulen alapuolisilta rannoilta ja syvästäkin, kun taas illalla ja yöllä harjukset pintautuvat kuoriutuvia vesihyönteisiä puskevien soraikkorantojen päällä hyvinkin matalassa.

Ahventen jallitukseen Iso-Valkeaisessa on selkeitä pakkoja ja penkkoja, ja järvilohen sekä taimenen pyyntiin selkeä syvännealue. Siian kalastus perustuu molemmilla järvillä pitkälti pintaruokailevien kalojen näköaistin varaiseen paikallistamiseen ja täsmäkalastukseen.

Järvet ovat niin syviä, etteivät ne lämpene lohikaloille täysin sietämättömäksi edes kuumimpaan aikaan, mutta kalat voivat kyllä painua varsin syvälle, eikä syvältä pyydetyn alamittaisen kalan vapautus aina ole yksinkertaista.

Muita Hossan kohteita

Keski- ja Ala-Valkeainen sijaitsevat alavirtaan Iso-Valkeaisesta ja Kirkasvetinen Iso-Valkeaisen länsipuolella. Keski-Valkeainen ja Kirkasvetinen ovat Kokalmusperän ohella Hossan parhaita siikajärviä, ja soveltuvat hyvin siian pintaperhokalastukseen. Ala-Valkeaiseen ei istuteta kalaa, mutta se sijaitsee istutusjärvien välissä ja voi joskus yllättää.

Molemmille Iso-Valkeaisen alapuolisille Valkeaisille joutuu kävelemään jonkun matkaa kaikilta teiltä, mikä tekee niistä kalastuspaineen suhteen kiinnostavia kohteita.

Pitkä-Hoilua/Kokalmus ja Öllöri ovat alueen suurimpia reittien ulkopuolisia järviä. Ne ovat olleet mukana Isoja elämyksiä Pohjolan kalavesiltä -hankkeessa, jossa pyrittiin luomaan todellisia suurkalajärviä. Hankkeessa istutetut osin villien emojen jälkeläistaimenet ovat osoittautuneet vaikeiksi kalastaa.

Näille järville suuntaavien kannattaa kuitenkin pyytää Luontokeskukselta kalalle varusteeksi istutuskalojen tunnistesirujen lukuun tarkoitettu pieni lukija, jollei satu omistamaan koirien tunnistekoodin lukemiseen tarkoitettua laitetta omasta takaa.

Kalan koodi verkkolomakkeelle

Jos ns. kooditaimenen saa saaliiksi, kannattaa kalan koodi syöttää kalan kokotietoineen verkkolomakkeella osoitteessa https://www.kalamerkkipalautus.fi/. Vastineeksi kalastaja saa tiedon pyytämänsä kalan alkuperästä (villi paikallinen taimen, Oulujoen vesistön vaellustaimen tai näiden kahden risteymä). Tieto paikallisten ja vaeltavien taimenten kasvusta järvialueilla olisi ensiarvoisen tärkeää taimenkantojen hoitoa ajatellen.

Perangan ja Someron reitit tarjoavat lukuisia kauniita järviä ja lampia varsinkin ahvenen kalastajille. Näillä kohteilla saa kalastaa rauhassa, ja kalat ovat keskimäärin erittäin hyvän kokoisia. Saalista otettaessa kannattaa pitää tolkku mielessä, ja muistaa, että pienissä lammissa jo kymmenen kilon saalis voi olla merkittävä osa koko lammen kalakannasta.

Hienoja järviä on myös Hossan kansallispuistosta itään, mutta alueella osa pienistä järvistä on vuokrattu yksityisille ja luvalliset paikat on syytä tarkistaa kalastusrajoitus.fi:stä.

Kalastus muuttuu vuonna 2021

Laki Hossan kansallispuistosta muuttaa kalastusta vuodesta 2021 alkaen. Suomessa kansallispuistoissa saa lähtökohtaisesti kalastaa yleiskalastusoikeuksin, mikä on hieman outoakin ajatellen kansallispuistojen roolia luonnonsuojelussa. Kansallispuistostatus estää kuitenkin yleisesti onginta- ja pilkki- ja viehekalastuskiellon saamisen, minkä vuoksi kansallispuistojen alueella ei ole kannattavaa harjoittaa istutustoimintaa, vaikka se ei suoraan uhkaisikaan kansallispuiston suojelutavoitteita.

Metsähallituksen Kainuun alueesta vastaava eräsuunnittelija Pasi Korhonen kertoo, että kalastusmahdollisuudet otettiin huomioon Hossan kansallispuiston perustamisvaiheessa erinomaisesti. Kirjolohilammet rajattiin jo alun perin kansallispuiston ulkopuolelle. Laissa Hossan kansallispuistosta (296/2017) säädetään alueen kalastuksesta.

Vuoden 2020 jälkeen taimenen ja harjuksen istuttaminen ja siihen perustuva kalastaminen loppuvat Ala- ja Keski-Valkeaisessa, Pitkä-Hoilua/Kokalmuksessa sekä Kirkasvetisessä. Istutustoiminta jatkuu siis edelleen Iso-Valkeaisessa sekä Umpi-Valkeaisessa, joissa kalastaminen vaatii jatkossakin Hossan vapaluvan.

Pasi Korhosen mukaan samaan aikaan vuoden 2021 taitteessa voidaan ehkä vapauttaa esimerkiksi Umpi-Valkeainen kelluntarengaskalastukselle. Toisaalta esimerkiksi Pitkä-Hoilua/Kokalmuksen, Ala- ja Keski-Valkeaisen sekä todennäköisesti myös Kirkasvetisen siikakannat ovat luontaisia, ja niiden kalastus voi jatkua yleiskalastusoikeuksin.

Kansallispuiston virtavedet inventoidaan lähivuosina

Metsähallitusta syytetään usein perusteetta rahanahneudesta. Vaikka Metsähallituksen Eräpalveluiden toiminta perustuu metsästys- ja kalastusluvista saatavaan tuottoon, esimerkiksi retkeilyrakenteista vastaa Metsähallituksen Luontopalvelut, jotka toimivat budjettirahoitteisesti ilman taloudellisen voiton tavoittelua.

Toisaalta esimerkiksi Hossan alueella istutustoiminnan toteuttamisesta arvioidaan myös aluetaloudelle koituvien hyötyjen kautta. Metsähallituksen eräsuunnittelija Pasi Korhonen täsmentää, että esimerkiksi kalastajille tarkoitetun laavun puuttumien Umpi-Valkeaiselta on sekin puhtaasti resurssikysymys, ja voi rantaan ilmaantua, jos Luontopalveluiden valtiolta saama rahoitus kasvaa.

Korhonen kertoo, että lähivuosina Hossan kansallispuiston virtavedet on tarkoitus inventoida ja tarvittaessa kunnostaa lohikalojen lisääntymismenestyksen parantamiseksi. Hossanjoen reitillä olisi epäilemättä potentiaalia myös todelliseksi paratiisiksi varsinkin, jos Kiantajärven kalastus mahdollistaisi taimenten selviämisen kutukokoon.

Hossan matkailu on kasvussa

Hossan luontokeskusta pyörittävät Timo Korhonen ja Ari Juntunen ovat yrittäjinä myös läheisellä Kylmäluoman retkeilyalueella. Ari Juntusen mukaan maastopyöräilijät ja muut retkeilijät ovat lukumääräisesti kansallispuistostatuksen myötä ohittaneet kalastajat, ja Hossasta on kehittynyt kaikkien luontomatkailijoiden suosikkikohde. Toisaalta Hossan polut varmasti kestävätkin enemmän retkeilijöitä kuin vedet kalastajia, ja aktiivikalastajalle ruuhkakalastus ei koskaan ole houkuttelevaa.

Ari Juntusen mukaan parasta avoveden kalastusaikaa ovat alkukesä ja syksy, kun vedet ovat viileitä ja lohikalat aktiivisia. Harjuksen ja ahvenen kannalta myös keskikesä on hyvä. Suurimmat ahvenet saadaan Juntusen mukaan joulu-tammikuussa, kun kelit ovat haastavia, mutta varsinainen pilkkisesonki käynnistyy huhtikuun loppupuolella. Huhtikuussa kelit ovat valoisia, ja ahven sekä lohikalat purevat tasapainopilkkeihin. Jäät Hossasta lähtevät toukokuun puolella.

Juntusen mukaan pilkkijöissä näkyy ukkoontuminen, ja kenties pilkkimiseen perustuva kalastusmatkailu hieman hakee muotoaan nuorempien kalastajien osalta. Aktiiviselle ison ahvenen tai lohikalojen pilkkijäryhmälle Hossa tarjoaa kuitenkin oivallisen ja rauhallisen kohteen, jossa eivät vaihtoehdot helposti lopu kesken.

Kalastustekniikka koetuksella

Hossan kalastuksen vetovoima perustuu luontaisiin kaloihin, jotka eivät ole kovin usein pyydettävissä perusliitseillä ja muilla isokokoisilla perhoilla. Alku- ja loppukaudesta lentävän hyönteisfaunan pääosan muodostavat kaksisiipiset, joiden lajikohtainen jäljittely haastaa kokeneenkin perhokalastajan.

Juhannuksen alla alkavat kuoriutua pienemmät päivänkorennot ja juhannuksen aikoihin isoimmat. Loppukesää kohti lajisto monipuolistuu edelleen ja lajikohtainen jäljittely vaatii vahvaa hyönteistuntemusta. Lisäksi oikeanlainen perho on osattava uittaa juuri oikealla tavalla pinnalla, pintakalvossa, juuri pintakalvon alla tai joskus jopa metrien syvyydessä.

Perhokalastajan hermoja voi koetella myös vaikeiden kalojen kyky napata täsmällisestä ruokailukulttuurista huolimatta Lotto-lippaan tai johonkin balsakapulaan. Uistinkalastajan kannalta tämä toki tarkoittaa, että kalaa voi saada kalaa ärsyttämällä ilman täsmällistä ravintokohteiden jäljittelyäkin. Osa Hossan vesistä on niin isoja, että soutu-uistelija on pelkästään kalojen löytämisessä perhokalastajaa paremmassa asemassa.

Puoliltapäivin kaloilla on aktiivuuspiikki

Yleisesti ottaen vaikuttaisi, että kaloilla on Hossassa aamupäivällä jonkinlainen aktiivisuuspiikki. Puolen päivän aika on paras käyttää ahvenen kalastukseen, mutta iltapäivän kuluessa varsinkin harjuksia voi alkaa tavoittaa sopivilta tuulen alaisilta rannoilta ja penkoista, joskus jopa viidenkin metrin syvyydestä.

Iltaa kohti tapahtumat vähenevät syvällä, ja iltakymmenen-yhdentoista maissa kalat aloittavat tuulen tyyntyessä pintaruokailun. Silloin ne muuttuvat huomattavasti aremmiksi ja tarkemmiksi perhojen suhteen.

Jos heitot eivät omin heittotaidoin ja välinein tavoita arkoja kaloja, voi pintaperhollakin kalastaa päästämällä veneen kanssa heittosiimaa riittävän pitkälle. Tämä tekniikka osoittautui toimivaksi kesällä 2018 hyvin arkoja pinnasta ruokailleita harjuksia Iso-Valkeaisella kalastettaessa.

Syksyä kohti aamuaktiivisuus vaikuttaisi muuttuvan tärkeämmäksi, ja vesillä on syytä olla jo ensimmäisten valonsäteiden kajastaessa. Yleisesti ottaen kirkkailla vesillä pilvinen päivä on aina parempi kuin aurinkoinen. Ennen ukkosta ja ukkosen aikaan myös lohikalat hullaantuvat joskus huikealle syönnille, mutta ukkossateen jälkeen on paras suunnata mökille tai telttaleiriin odottelemaan seuraavaa päivää tai joskus jopa ylihuomista.

Talvikalastajan erämainen kohde

Todellista erämaafiilistä hakevalle Hossa on parhaimmillaan talvella. Autiotuvat tarjoavat kulkijoille tukikohtia, ja kirkkaissa vesissä kala on aktiivista koko talven, joskin parhaat ajat ovat aina ensimmäisillä ja viimeisillä jäillä. Lumen häviäminen jäältä voi saada joidenkin kirkkaiden vesien kalat katoamaan täysin, joten välttämättä aivan vappuun asti ei kannata reissua lykätä.
Hossassa voi keskittyä pilkkimään tasapainolla taimenta syvänteiden päältä jään alta, harjusta matalasta penkoista ja ahvenia sekä siikoja erilaisista penkoista ja pakkojen laitamilta.

Ahvenparvet ovat keskimäärin harvassa, mutta parvet voivat olla isoja ja koostua isokokoisista kaloista.
Hossan kalat ovat ensiluokkaisia ruokapöydässä, mutta karujen vesien rajallinen tuotto kannattaa pitää mielessä. Toisaalta ahvenjärviä on Hossan alueella niin paljon, että kalastuspaine jää monilla vesillä pieneksi.

Yleisesti ottaen kokemukset talvikalastuksesta palvelevat kesäkalastusta ja päinvastoin, sillä tietyt kalojen suosikkipaikat ovat sitä vuodenajasta toiseen, ja syvyyskäyrät eivät muutu vuodenaikojen mukana.

Kansallispuiston vesistä Iso- ja Pikkukukkuri, Iso Syrjäjärvi, Aittojärvi, Talasjärvi, Puukkojärvi, Syvä Suottajärvi, Matala Suottajärvi ja Saari Hoilua kuuluvat myös Suomussalmen pyydyskalastusluvan piiriin. Ennätysahvenia etsivien kannattanee ottaa tämä lista huomioon karttatiedusteluja tehdessään.

Hossan vedet tarjoavat järvikalastajalle vuosikausiksi koluttavaa, ja lukijaa onkin varoitettava, että kertakäynnistä voi muodostua helposti pitkän viikonlopun mittainen meno useiksi vuosiksi eteenpäin.

Majoitus kannattaa varata ajoissa

Majoitustarjonta Hossan alueella on kasvussa, mutta runsaan suosion takia varsinkin kesäreissuille majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin. Hossa on autolla täysin saavutettavissa myös Kylmäluomasta, joten tarvittaessa majoituksen voi ottaa myös Kylmäluomasta. Molempien kohteiden mökkitarjonta löytyy helposti Internetistä osoitteesta

Metsähallituksen erämökkien tarjonnan tarkistus ja varaus onnistuvat kätevästi Eräluvat-verkkokaupasta vaikkapa kirjoittamalla hakusanaksi Hossa. Yleistietoa Hossasta saa reilusti Metsähallituksen sivuilta sekä kaupallisemmin sivustolta

Hossan luontokeskus on avoinna 1.3.-30.10. ja tilauksesta myös muina aikoina.

Hossa soveltuu myös liikuntarajoitteisille kalastajille

Luontokeskuksen läheisyydessä sijaitsevalle Huosilammelle pääsee kirjolohta kalastamaan myös pyörätuolilla. Lammella on neljä vuonna 2017 uusittua heittolaituria. Yhteensä lammen rannalla on noin 600 metriä esteetöntä, sorastettua ja osin puurakenteista polkua.

Hossa on esteettömän kalastuksen edelläkävijä myös Somerjoen Lihapyörteen heittolaiturialueen myötä. Lihapyörteelle pääsee Värikallion pysäköintialueelta sorastettua noin 200 metriä pitkää polkua pitkin.

Alamitat ja rauhoitukset
• Taimen, rasvaevällinen 60 cm (rauhoitettu koski- ja virta-alueilla 1.9.-30.11.)
• Taimen, rasvaevätön 50 cm (rauhoitettu koski- ja virta-alueilla 1.9.-30.11.)
• Järvilohi 60 cm
• Harjus 35 cm (rauhoitettu 1.4.-31.5.)
• 3 tunnin luvalla saa ottaa saaliiksi 1 lohikalan
• Vuorokausiluvalla saa ottaa saaliiksi 1 taimenen tai järvilohen tai 3 kirjolohta, harjusta tai siikaa.
• Viikkoluvalla saa ottaa saaliiksi 2 lohikalaa/vrk ja kalastaa myös Kylmäluomassa.

Kalastuksen päätyttyä saalisilmoitus tulee tehdä osoitteessa www.tuikki.fi. Myös vapautetut kalat tulee ilmoittaa. Veneen säilyttäminen kansallispuistossa vaatii erillisen, maksullisen luvan. Luvan voi hankkia Pentti Hamuselta, pentti.hamunen@metsa.fi, puh. 0400 291 014.

Teksti ja kuvat: Anssi Vainikka