Teksti ja kuvat: Matti Kulju

Jännitti, sillä vuoden 2007 SM-pilkit Oulujärven Paltaselällä olivat juuri alkamassa. Seisoin jäällä lippusiiman takana ensimmäisten joukossa ja odotin lähtölaukausta.

Olin valinnut aloituspaikakseni Maa- ja Selkähonkisen välisen alueen, joka oli minulle pilkkipaikkana erittäin tuttu. Matkaa paikalle tulisi lähdöstä noin viisi kilometriä, joten 45 minuutin siirtymäajan pitäisi riittää hyvin.

Juttelin muiden pilkkijöiden kanssa kisasta ja kaikkien odotukset tuntuivat olevan korkealla. Tänä talvena pilkkiin oli purrut melko kookasta ahventa, joten tuloksista odotettiin kovia. Vilkaisin vielä hermostuneena kelloani, kun samassa lähtölaukaus kajahti. Vuoden 2007 SM pilkki oli valmis alkamaan.

Monipuolinen ja kiinnostava pilkkijärvi

Kainuun mereksikin kutsuttu Oulujärvi on mitä monipuolisin ja kiinnostavin pilkkijärvi. Oulujärvellä on Suomen suurimmat sisävesien selkäalueet, joista kolme suurinta ovat Niskanselkä, Ärjänselkä ja Paltaselkä. Järvi tunnetaan myös upeista hiekkarannoista ja erityisen hienoista saarista, kuten Ärjä, jotka tarjoavat monipuolisia virkistäytymismahdollisuuksia.

Kalastajan vinkkelistä ja eritoten pilkkijän näkökulmasta Oulujärvi tarjoaa monipuolisia pilkintämahdollisuuksia. Itselleni tutuin ja mielenkiintoisin pilkkipaikka on Paltaselkä, joka on muita selkäalueita huomattavasti rikkonaisempi. Juuri se tekee alueesta erinomaisen pilkkiveden.

Syvyyskarttaa tarkasteltaessa huomaa, että mielenkiintoisia paikkoja löytyy alueelta paljon. Pilkkijälle pelikenttää Paltaselällä on varsin laajasti, ja saalispussiin voi päätyä varsin kookkaitakin ahvenia. Paltaselällä on järjestetty myös isoja pilkkikarkeloita, muun muassa SM pilkit kahdesti vuosina 1988 ja 2007.

Tilaa pilkkiä

Paltaselkä on alueena todella laaja, joten päivä tai parikaan ei riitä alueen tarkkaan läpikäymiseen. Pilkille lähdettäessä on hyvä valita tietty alue Paltaselältä, johon aikoo kalastuksen keskittää. Toki jäätilanteen salliessa järvellä voi liikkua hiihtäen ja myös moottorikelkalla tai jopa autolla, jolloin paikkojen vaihtaminen nopeutuu huomattavasti.

Autolla jäälle voi tietysti lähteä vain poikkeuksellisen hyvänä jäätalvena, mutta esimerkiksi Paltaniemessä pidetään jäätilanteen salliessa auki virallista jäätietä. Jäällä liikuttaessa on syytä muistaa turvallisuus, mikä on pilkkijän tärkein prioriteetti.

Paltaselän aluetta kartasta tarkasteltaessa voi huomata, että laajat tasasyvyiset alueet eivät ole niinkään houkuttelevia, mutta heti kun tällainen tasaisuus rikkoutuu, löytyy ottipaikkoja.

Siirtymäaika riitti hyvin. Kulku järvellä oli todella hyvä, sillä kisan aluspäivien yöpakkaset olivat jäädyttäneet jäälle nousseen veden. Olinkin perillä valitsemassani aloituspaikassa jo kymmentä minuuttia ennen kuin pilkinnän sai aloittaa, joten ehdin vielä vaihtaa repusta kuivan pipon päähän.

Tankkasin myös nestettä ja suklaata minkä jälkeen kävin vielä varusteet läpi. Tuskaiset viimeiset minuutit kuluivat hitaasti, mutta vihdoin pilkinnän sai aloittaa.

Päätin aloittaa pilkinnän luottopelilläni, Veli Pöystin pystyllä ja oranssilla morrilla, mikä oli ollut hyvin monesti ennenkin se toimiva yhdistelmä Paltaselällä. Tiputin pilkin veteen ja riemukseni ahven alkoi heti syömään. Yes mikä startti kisalle!

Monipuolisia paikkoja

Tyypillisin pilkkijä tavoittelee Paltaselällä isoja ahvenia, joista alue myös pilkkijöiden keskuudessa parhaiten tunnetaan. Oulujärvessä riittää ahvenille ravintoa kasvaa hyvinkin suuriksi, joten joka talvi järvestä saadaan kehukalojen mittoihin yltäviä yksilöitä. Ahventen pääravintoa ovat alueella runsaslukuiset kuore, muikku ja särki.

Pienempää ahventakin alueella on hyvin, minkä takia alue on hyvin monipuolinen pilkkivesistö.
Pilkkijän tyypillisin saalis koostuu pääasiassa keskipainoltaan noin 30-50 gramman ahvenista, mutta lähes aina joukkoon eksyy karkeampiakin kaloja. Toki pilkkijän sivusaaliina tulee myös muuta kalaa, pääasiassa särkiä ja kiiskiä, mutta kohdekalana on ahven.

Melko matala järvi

Oulujärvi on kauttaaltaan melko matala järvi, eikä Paltaselkä tee tässä poikkeusta. Järven keskisyvyys on vain hieman yli seitsemän metriä, mutta vesi on kuitenkin happipitoista ja puhdasta, joten kaloille olosuhteet ovat hyvät. Vettä kyllä löytyy Paltaselältäkin yli viisitoista metriä, mutta hyvin harvoin on järkevää pilkkiä näin syvistä vesistä. Parhaat paikat sijaitsevat 1-5 metrin vesissä ja niissä syvyyksissä on kalastaminenkin mielekkäämpää.

Paltaselkään kuuluu myös kaksi suurempaa lahtea, Mieslahti ja Jormuanlahti, jotka molemmat ovat pilkkijöiden suuressa suosiossa. Erityisesti molempien lahtien suualueet ovat antaneet vuosien saatossa monelle pilkkijälle huippusaaliita.

Yksi omista suosikkipaikostani on Jormuanlahden suulla sijaitseva alue, jota paikalliset kutsuvat sähkölinjoiksi. Alueen ylittävien sähkölinjojen ansiosta paikalle on helppo osata. Isoissa kilpailuissa, kuten esimerkiksi SM-pilkissä, lahdet on kuitenkin rajattu kilpailualueesta pois. Paikallisia pilkkikisoja lahtialueilla kuitenkin järjestetään usein, ja voittajien saalispussit ovat painaneet poikkeuksetta useita kiloja.

Ahven oli melko hyvällä syönnillä ja kalat olivat hyvän kokoisia. Sain pilkkiä alussa rauhassa, mutta hyvin pian ympärilleni alkoi kerääntymään myös muita kilpailijoita, kun he huomasivat minun nostelevan kaloja. Joukossa oli myös muutama lähes 200 gramman ahven, joten aloituspaikkani oli todella osunut kohdalleen.

Syönti kuitenkin hieman hiipui, kun alueelle alettiin kairaamaan niin paljon uusia reikiä. Sain pelattua vielä muutamia ahvenia, kun vaihdoin vieheeksi pelkän morrin. Syöttinä käytin kärpäsentoukkaa, sillä ahvenet tuntuivat iskevän niihinkin vielä tarpeeksi hyvin. Päätin, että tällä alueella kannattaa nyt pilkkiä jonkin aikaa, sillä kala oli niin mukavan kokoista. Aina uuden reiän tekemällä sai jonkun ahvenen, vaikka paras syönti tuntui siis hiipuvan.

Aktiivista kalojen etsintää tai ajoahventen kyttäilyä

Paltaselän saarten ympäristö ja karikot ovat alueen suosituimpia pilkkipaikkoja. Välillä myös näiden paikkojen ahvenet kuitenkin osaavat olla suut supussa, mutta ilahduttavan usein löytyy hyvinkin aktiivista kalaa. Ennakkoluuloton paikkojen kokeilu ja aktiivinen kalan etsintä ovat Paltaselällä monesti toimiva taktiikka.

Myös hieman kyttäilevämpi pilkintätaktiikka voi toimia, sillä alueella on tyypillisesti paljon ajoahventen parvia, jotka saalistavat pikkukalaa ravinnokseen. Syönti voikin alkaa aivan yllättäen, kestää hetken ja loppua kuin seinään. Ajoahvenet ovat kuitenkin usein hyvin kookkaita, joten sellaisten tärppejä malttaa kyllä odottaa pidempäänkin.

Hevossaaren alue on tasapainopilkkijöiden suosiossa

Hevossaaren ympäristö on erityisesti tasapainolla pilkkijöiden lempialuetta. Iso-Pihlaisen ja Hevossaaren välinen alue on tarjonnut monelle pilkkijälle hienoja hetkiä, allekirjoittaneelle mukaan lukien. Tälle alueelle on ominaista se, että ajoahventen osuessa kohdalleen voi hetkessä tulla useampia todella komeita ahvenia. Alueella kannattaakin kalastaa ehkä jopa poikkeuksellisen sitkeästi, sillä se hyve myös monesti palkitaan.

Parasta isojen ahventen pilkintäaikaa on hieman poikkeuksellisesti keskitalvi tammi-helmikuussa. Ahvenet ottavat silloin hanakasti pilkkeihin, vaikka keli voi olla karkea. Pakkasta ei suinkaan pidä pelätä, vaan oikealla vaatetuksella pärjää kyllä kylmemmälläkin kelillä. Kovilla pakkasilla vallitsee yleensä kaloille mieluisa korkea ilmanpaine.

Honkisen saaret ja niiden ympäristö

Honkisen saaret ja niiden ympäristö on Paltaselän paikoista oma suosikkini. Varsinkin Maa- ja Selkä-Honkisen väliin jäävä hieman syvempi monttu on sellainen paikka, jossa on piipahdettava lähes jokaisella Paltaselän reissulla. Paikalle pääsee melko näppärästi mantereen puolelta Hannusrannasta, Kotilahden parkkipaikalta.

Ajoahvenet eivät ole tällä alueella niin yleisiä kuin esimerkiksi Hevossaaren ympärillä, mutta virkeitä ahvenia löytää täältä hieman varmemmin. Tapsipilkki killuu itselläni siiman päässä melko usein, mutta myös pelkällä morrilla pilkkiminen on tällä alueella jokseenkin tehokasta.

Tältä alueelta on eräs reissu jäänyt poikkeuksellisen kirkkaana mieleen. Olin silloin pilkillä Selkä-Honkisen kaakkoiskärjessä maaliskuun lopussa. Tiesin, että paikalla oli kyllä ahvenia, vaikka syönti oli melko halutonta.

Yhtäkkiä alkanut keväinen lumisade kuitenkin laukaisi aivan hurmiollisen syönnin, ja sain nostella komeita raitapaitoja niin kauan kun lumisade kesti. Kerrankin olosuhteet pelastivat päivän.

Kuuluisimmat ottipaikat – Ryssänkari ja Tiirikari

Ryssänkari ja Tiirikari ovat Paltaselän karikoista ehkä ne kuuluisimmat ottipaikat. Ne sijaitsevat melko lähellä toisiaan ja jokseenkin keskellä Paltaselkää. Varsinkin Ryssänkari on kuuluisa isommista ahvenistaan, mutta läheskään joka reissu niitä ei sieltä saa.

Karikot tarjoavat siis haasteellista pilkintää, mutta käymisen arvoisia kohteita ne ovat ehdottomasti. Ahvenet voivat aktivoitua syömään hyvin hetkellisesti, kun esimerkiksi muikkuparvet ovat liikkeellä. Tällaiseen ajoahventen parveen sattuessa suupielet kääntyvät väkisin ylöspäin. Paltaselän pohjoisrannalla on myös käymisen arvoista aluetta, sillä alueen lukuisat saaret tarjoavat paljon monipuolista pilkkivettä.

Nautiskellen tasapainolla

Paltaselällä tapaa nykyisin hyvin paljon kalastajia, joiden siiman päässä viuhuu tasapaino. Sillä saadaan joka vuosi Paltaselän suurimmat ahvenet, ja onpa osa pilkkijöistä niin vihkiytyneitä asialleen, etteivät muuta viehettä käytäkään.

Sekä kevennetyillä että ”normaaleilla” tasapainoilla on käyttäjänsä, mutta tämän alueen suosikkeja ovat ehdottomasti Mosari-tasapainot. Niiden valmistaja, nyt jo edesmennyt Kusti Mikkonen, onnistui luomaan vieheen, joka kuuluu monen Oulujärven kävijän vakiovarustukseen.
Mosarin tasureista parhaat saaliit olen itse saanut Kouru Mosarilla. Vieheestä tekee erikoisen sen juuri sen pohjassa oleva kouru, joka antaa sille omintakeisen ja kalastavan uinnin. Tällä vieheellä kalastan itse melko maltillisella taktiikalla, jossa pyrin pitämään suuremmat houkutusvedot melko harvassa.

Enemmän uitan viehettä ikään kuin morria, sillä olen huomannut, että varsinkin paremman kokoiset ahvenet iskevät silloin kiinni hanakammin. Värisytykset, hidas nosto ja jopa paikallaan pitäminen toimivat Kouru Mosarilla kalastettaessa hyvin.

Yhtäkkiä huomasin, että kisa oli jo puolessa, ja kalan tulo oli hiipunut pahasti. Olin taas sortunut perisyntiini, eli jäin pilkkimään reikiä liian tarkasti. Ahvenia oli repussa ehkä noin 2,5 kiloa, mutta lisää pitäisi saada, mikäli mielisi hyville sijoituksille. Ennen kilpailua olin arvellut, että voittotulos tulisi olemaan jossain 5-7 kilon välissä, niin kuin usein Paltaselän kilpailuissa oli ollut.

Nyt kisa oli siis siinä pisteessä, että täytyi tehdä seuraava ratkaisu. Päätin lähteä etsimään kaloja hieman matalammasta, sillä tiesin niitä sielläkin olevan. Kalan koko ei ehkä olisi niin suurta, mutta tarkalla pilkinnällä voisi saada petrattua tulosta roimasti. Siispä laitoin repun pykälään, ja lähdin siirtymään toiveikkaana Maahonkisen ja mantereen väliin, sillä siellä näytti olevan melko hyvin tilaa.

Parhaat tulokset tehdään tapsipilkillä

Kilpailuissa Oulujärvellä käytän lähes poikkeuksetta tapsipilkkiä. Hyvällä syönnillä käytän myös ketjupilkkiä, mutta parhaat tulokset kisoissa tehdään Oulujärvellä lähes aina tapsilla.

Värikoukkupilkkejä Oulujärvellä käyttää jostain syystä hyvin harva, vaikka niilläkin olisi varmasti paikkansa. Rusehtavan veden vuoksi olosuhteet eivät vain ole värikoukuille parhaat mahdolliset, toki joitain poikkeuksiakin on, kuten kevään kirkkaat jäät ja aurinkoiset ilmat.

Pilkkien väreistä on jokaisella omat suosikkinsa, mutta itse olen huomannut toimiviksi väreiksi hopean- ja kuparinväriset pilkit. Pilkki saa myös olla melko reilun kokoinen, toki huonommalla syönnillä on hyvä tarjota hieman pienempää.

Pöystin pystypilkki ja Ellut suosikkeja

Oma ehdoton suosikkini on vuosia sitten hankkimani alkuperäinen Pöystin pystypilkki, ja se tuntuu olevan myös ahvenien mieleen. Tässä pilkissä on houkutteleva värinäuinti, jonka saa toimintaan, kun pilkin päästää vajoamaan pohjaa kohti vapaasti. Toki jos ahvenet iskevät kiinni ilman sen kummempia houkutuksia, niin pilkin voi päästää veteen myös ilman uintia, jolloin siimaa tulee hieman jarruttaa kädellä.

Muita toimivia pilkkejä Paltaselällä ovat olleet viime vuosina suosioon nousseet Ellu-pilkit, joiden yksi parhaista ominaisuuksista on niiden tapsin säätömahdollisuus. Ellu-pilkit ovat niin sanottuja liukupilkkejä, jolloin erillistä tapsia ei tarvitse solmia, vaan pääsiima menee pilkin holkkien läpi toimien samalla myös tapsina. Ellua on saatavana monessa koossa, mutta parhaiten itselläni ovat pelanneet koot 55–70 milliä.

Siirryin siis kisan loppuajaksi matalampiin vesiin. Tilaa alueella oli hyvin, mutta kalat olivat kadoksissa. Reikiä tein alueelle melko paljon, mutta ahvenia en alueelta löytänyt. Treenireissuilla ahventa olin kyllä saanut matalastakin, mutta nyt oli jostain syystä toisin. Syönti oli selvästi sellainen, että syövä kala täytyi löytää, sillä se ei paljoa liikkunut.

Siirtyminen matalaan osoittautui nyt vääräksi valinnaksi. Kisaa oli jäljellä vielä reilu puoli tuntia ja päätin kuitenkin mennä vielä takaisin aloituspaikkaani. Ehkä alueelta löytyisi vielä joku kohta, jota ei olisi rei´itetty puhki.

Morrin väri ja koko ratkaisevat

Tapsipilkki koostuu sekä pilkistä että morrista. Kalojen syönnin kannalta kaikkein ratkaisevin asia on ehkä kuitenkin juuri morrin väri ja koko. Itse suosin morreina melko pieniä kokoja, jopa koukkukoko 16:sta tehtyjä morreja. Varsinkin kilpailuissa yleiset pienemmät kalat tarttuvat koukkuun paremmin, kun se ei ole liian suuri. Yleisin koko on kuitenkin nro 12, sillä ahvenelle se on yleensä sopivin.

Morrin väreinä suosin ärsykevärejä, ja ylivoimaisesti ottavimmaksi väreiksi Paltaselällä ovat osoittautuneet oranssi ja punainen. Punaisen eri sävyillä ja keltaisellakin olen saanut ajoittain hyvin kalaa. Lisäksi myös näiden värien yhdistelmät ovat loksauttaneet auki useamman ahvenen suut. Ärsykevärien toimivuus perustuu Oulujärven rusehtavaan veteen, minkä vuoksi kalat iskevät niihin kiinni hanakimmin. Toki muillakin väreillä kalaa on tullut, ja esimerkiksi sinisen ja vihreän eri sävyillä on Paltaselälläkin paikkansa tietyissä olosuhteissa. Siniset morrit olen huomannut toimiviksi, kun keli on kirkas ja aurinkoinen. Täysin mustalla morrilla olen myös pelastanut monta tiukkaa päivää.

Tapsin pituudella myös merkitystä

Tapsin pituudella on merkitystä monestakin eri syystä. Kun kalat ovat aktiivisella tuulella ja syönti on kiivasta, niin silloin on nopeampaa ja tehokkaampaa pilkkiä lyhyellä tapsilla. Itse käytän hyvän syönnin tilanteessa jopa viiden sentin tapsia, sillä lyhyt tapsi ei mene niin helposti sotkuun.

Yleisin tapsin pituus on kuitenkin 10-15 senttiä, mutta tätäkin pidemmällä tapsilla on syytä kokeilla, jos tuntuu, että ahvenien suut ovat supussa. Päiväkohtainen syöntiaktiivisuus määrittelee kuitenkin hyvin pitkälti sen, mikä on missäkin olosuhteessa tehokkain tapsin pituus.

Tapsisiima saa olla hieman ohuempaa kuin pääsiima, sillä jos siima menee poikki, se katkeaa tällöin juuri tapsin kohdalta. Näin arvokas pystypilkki säästyy. Toki liukupilkkejä käyttäessä tapsi on yhtä vahvaa kuin pääsiima. Yleisimmin käytän pääsiimana vahvuuksia 0,16–0,20 ja tapsina 0,14–0,18 milliä.

Tein kisan viimeisen puolen tunnin aikana yli kaksikymmentä uutta reikää, ja miltei jokaisesta reiästä onnistuin saamaan aina yhden ahvenen, enkä yhtään enempää. Ahvenet olivat kuitenkin edelleen ihan kivan kokoisia, joten painoa sain noista ahvenista vielä lisää yli puoli kiloa. Harmitti kuitenkin vietävästi, kun olin tehnyt turhan lenkin matalaan. Olisi pitänyt vain jäädä samalle alueelle koko ajaksi ja pilkkiä sitä vielä tarkemmin.

No tätähän se on, ikuista jossittelua, joka toisaalta on myös yksi kalastuksen koukuttavimmista asioista. Äänimerkki kajahti ja kisa oli ohi. Pakkasin repun ja lähdin siirtymään kohti maalialuetta ja punnitusta. Olo oli kuitenkin toiveikas, sillä olin mielestäni saanut ihan kohtuullisesti kalaa.

Paltaselkä toivottaa tervetulleeksi

Kokonaisuudessaan Oulujärven Paltaselkä on kalapaikkana mitä mainioin. Kalakannat ovat monipuoliset ja runsaat, ja kaloilla on tilaa ja ravintoa kasvaa suuriksi. Palvelut alueella toimivat hyvin ja pilkille pääsee helposti monesta eri kohdasta.

Paltaselälle kannattaa lähteä pilkille ennakkoluulottomasti viettämään kalastuksen tarjoamaa laatuaikaa. Alueen monissa saarissa sijaitsee vapaassa käytössä olevia tulipaikkoja, joten reppuun onkin syytä pakata myös hyvät eväät. Yksin, ystävän kanssa tai perheen kesken. Kaikille riittää tilaa Paltaselällä rakentaa omaa luontosuhdettaan. Pilkkien ja nauttien.

Punnitusjonot olivat pitkät, mutta vetivät porukkaa kuitenkin hyvin, sillä järjestelyt pelasivat moitteetta. Vertailin jonossa muiden kalapussien painoja ja huomasin, että oma kalapussini näytti muihin verrattuna melko painavalta. Puntari näytti tulokseksi 3,073 kiloa, lopullinen sijoitukseni kisassa oli 31. Voi vietävä, että harmitti!

Huippusijoitus oli ollut todella lähellä, mutta se lenkki, jonka tein mataliin vesiin kostautui nyt pahasti. Voittajalla oli kalaa reilu kuusi kiloa, mutta kymppisakkiin olisi riittänyt kilon parannus.

Tällaista se kilpapilkintä on, pienet asiat merkitsevät paljon ja varsinkin isoissa kisoissa jokainen gramma voi ratkaista monta sijoitusta. Toivo kuitenkin elää, että vielä joskus kaikki natsaa kohdalleen. Ehkä jo seuraavissa SM- pilkeissä vuonna 2023, jotka järjestetään Sotkamossa, Nuasjärvellä 25.3.2023.

Nostokoukku mukaan

Liian usein isoimmat ahvenet pääsevät karkuun, kun kala on juuri tulossa jäälle. Paine siimaan muuttuu kalan noustessa ylös vedestä ja siima meneekin yllättäen poikki.

Isompia ahvenia pilkittäessä on syytä varata matkaan myös nostokoukku, jolla kalaa voi avittaa ylös kriittisimmillä hetkillä. Usein riittää, että koukulla antaa vain hieman vauhtia kalalle. Näppärän kokoisen nostokoukun voi askarrella itse, mutta toimivia myydään myös kaupoissa.

Tapsit järjestykseen

Pystypilkin alla käytettäviä tapseja voi solmia jo valmiiksi kotioloissa, jolloin jäällä katkenneen tilalle voi vaihtaa nopeasti uuden. Tapsit voi tehdä pieniin perholukkoihin, jos käyttää lenkillisiä pystypilkkejä. Litteistä ja pitkistä rasioista saa parhaat tapsirasiat, ja tapsit pysyvät suorassa nuppineulojen avulla.

Syvyydet haltuun

Oulujärven syvyyskartat eivät välttämättä aina pidä ihan kutiaan, joten Paltaselältäkin voi löytää monttuja ja penkkoja, joita ei syvyyskartoissa välttämättä näy. Yksi hyvä osoite, missä voi luoda omia karttojaan tai tarkastella muiden tekemiä on genesismaps.com/. Osoitteesta löytyy mielenkiintoista dataa myös Paltaselästä.