Nellimin Sulkusjärvellä pilkillä – kalastaa saa rauhassa ja kalakin nappaa

Kirjoittaja ja "Sulkuksen" saalis. Kuva: Petri Satokaski.

Erämainen ja komea Sulkusjärvi on kalaisa, kapea ja sokkeloinen. Eikä Venäjän rajan tuntumassa ei ole ruuhkaa. Kalastaa saa aivan rauhassa ja kalakin nappaa!

”Mahtaako jää kestää, sillä on jo huhtikuun puoliväli ja lumi vähissä maastossa ja jäällä?” tuumin kelkan peräreessä istuen.

Hyppään Sulkusjärven rannassa jäälle ja otan akkukairan. Tekaisen nopeasti kaksi reikää ja otan repustani sohjokauhan ja vavan.

Pistän pystypilkin tapsin päässä olevaan koukkuun pari punaista toukkaa ja lasken pyyntini pohjaan. Nostan parisen kymmentä senttiä ja odotan. Jäätä on ruhtinaallisesti, melkein metri ja vettä on allani kaksi metriä. Turhaan huolestuin.

Onkohan liian syvää?

Olemme joulutähden muotoisen Sulkusjärven puolessa välissä, pitkähkön saaren nokan suojassa. Jään pinta upottaa kymmenisen senttiä ja lunta on vain nimeksi. Hiljaista on jään alla, enkä saa tärppiäkään.

”Voitte tehdä reikiä vielä hieman lähemmäs rantaa, mutta ei liian lähelle. Kaira voi osua kiveen”, oppaamme Markku Seppänen varoittaa.

Teemme kaverini Peten kanssa sähkökairalla puolisen tusinaa reikää kumpikin ja jatkamme kalastusta. Markku ottaa kairan ja ajaa hurauttaa kelkalla vastarannan tuntumaan haukia yrittämään.

Järvessä on hyvä kalakanta, sillä täällä ei paljoa käydä kalassa. Harjukset ovat Markun mukaan komeita ja niiden lisäksi saaliiksi voi saada siikoja, taimenia, ahvenia ja haukia.

Tästä se alkoi: Peten ensimmäinen kala nappasi syvältä.

Harjukset kateissa

Kalastamme Peten kanssa ja vaihdamme kymmenen minuutin jälkeen reikää ja teemme veivikairalla uusia. Harjukset eivät ole näköjään liikkeellä, sillä saan kolmeen varttiin vain yhden tärpin. Pete sentään onnistuu nappaamaan komean ahvenen.

Pian Markku jo palaa hauen kanssa.

”Tasapainoon tämä nappasi. On siinä 3-4 kiloa!” hän kehuu viedessään haukea rekeen.
Jatkamme kolmisin harrijahtia. Teemme riskillä reikiä lähemmäs rantaa. Harjukset ovat näköjään Sulkusjärvessä keväällä tosi matalassa. Puolessa metrissä alkaa tapahtua. Pete ja Markku saavat nopeasti harrin mieheen.

En saa tärppejä, joten teen pari reikää lisää. Ei ole ketään kotona, joten uutta reikää vaan jäähän lähemmäs rantakiviä. Vettä on nyt jään alla vajaan metrin verran. Teemme vuoron perää uusia reikiä, kunnes lopulta Petellä tärppää ja hän tempaisee komean harjuksen jäälle.

Vaihdan pystypilkin Kirppu kakkoseen. Jos nyt kelpaisi!

Sipaisen koukkuun poikittain kaksi punaista toukkaa ja sitten viehe pyyntiin. Lasken kirpun pohjaan, nostan hieman ja odotan. Tunnen hennon nykäyksen, joten nostan vapaa. Samalla kala on kiinni. Vaaksan mittainen ahven nousee jäälle. Korjaan syötit ja jatkan kalastusta. En saa enää kaloja.

Vieheeni ei kelpaa

Sen sijaan Markku ja Pete löytävät kalat läheltä niemen nokkaa. Siirryn sinne, mutta vieheeni ei kelpaa. Pojat sen sijaan nostelevat jäälle harreja lähes solkenaan. Suurin osa on alamittaisia, joten lopulta jäälle jää pari ruokakalaa.

Utelen kaverien vieheitä, sillä joudun seuraamaan kateellisena heidän harjusjuhlaansa. Petellä on pystypilkki tapsilla ja kirpulla, mutta Markku luottaa edellisen reissun tavoin sukeltaja-jäljitelmään.

”Tämä on hyvä ja toimii täällä”, Markku kehuu jälleen viehettään.

Kairaan koneella pitkän rivin reikiä matalasta syvemmälle. Kokeilen ne kaikki, mutta saan vain ahvenen. Pakko on palata matalampaan. Nyt jään alla hiljenee kokonaan eikä kenenkään siima soi paljon odotettua harjussinfoniaa.

Ruokatauon paikka

Nostelemme kalastusvälineet ja muut kamppeet rekeen ja siirrymme vastarannan tulipaikalle. On ruokatauon aika. Markku tekaisee maapuista nopeasti meille tulet. Paistamme muutaman makkaran mieheen ja juomme kahvit.

Jätimme pari toukilla syötettyä pilkkionkea pyyntiin lähelle kelkkaa. Koemme pyynnöt, mutta emme saa niistä kaloja. Jäämme silti pilkkimään tulipaikan luo, vaikka siinä tuntuu olevan liian syvää. Jos vaikka siika nappaisi!

Emme saa kuin muutaman varovaisen tärpin, joten edessä on uuden paikan valinta. Hetken mietittyään Markku katselee kaukana häämöttävää jokisuuta.
”Kokeillaan vielä sen edustaa”, hän ehdottaa.

Niin teemme.

Tauolla odotimme kahvin valmistumista. Nuotion saa tehdä vain maapuista.

Nyt nappaa minullakin

Lähestymme Sulkusjärvestä lähtevän Sulkusjoen niskaa. Markku pysäyttää kelkan varmuudeksi kauas rannan tuntumaan jäälle. Kosken edustalle on avautunut pitkä, sula alue. Kävelemme lähemmäs ja aloitamme varovasti tosi kaukaa sulasta.

Konekairani suhahtaa nopeasti 60-senttisen jään läpi. Poistan sohjon ja jatkan kirpulla. Kurkistan reikään. Kirkas on järven vesi, kun pohjakin näkyy selvästi. Pilkki valuu hiljalleen sivulle sulan suuntaan.

”Tässä virtaa jonkun verran niskan suuntaan”, huudahdan ja alan kalastaa. Nostan hitaasti muutaman kerran vapaa. Sitten tärppää. Saan komean harrin hetkessä jäälle.

”Kirppu näköjään kelpaa, kun vaan kalat löydän”, mumisen itsekseni.

Irrotan harrin ja jatkan kalastusta. Lasken vieheen pohjaan, pöllyytän siinä kirppua ja nostan hieman. Saan tärpin, mutta kala karkaa nostossa. Uusi yritys ja taas kala nappaa. Nyt nostan saaliin varmasti jäälle. Komea on tämäkin purje-eväinen harjus.

Kalastimme muun muassa Lätkällä (vas.), Kuusamon kirpulla ja pienellä rautupilkillä.

Kavereilla on vuorostaan hiljaisempaa

Kaverini kalastavat lähelläni, mutta heillä on vuorostaan hiljaisempaa. Kohta he kairaavat reiät lähelleni ja me kaikki saamme harjuksia. Laskemme pienet takaisin ja otamme vain reilun kokoiset ruokakaloiksi.

Pysymme kaukana sulan reunasta ja saamme hyvin harjuksia. Parhaiten saan harjuksia siten, että nostan vapaa hieman vain varoen ja lasken myös vain hieman. Välillä annan kirpun painua pohjaan. Sitten taas nostan varoen. Ahvenet ja hauet pysyvät poissa. Hyvä niin!

Kohta makkarat maistuvat meille. Taukopaikaltamme oli lumi jo sulanut.

Sulkusjärvi on mainio kohde

”Tykkään kovasti harjuksen pilkinnästä ja siihen Sulkusjärvi on mainio kohde. Ehkä järvestä ei ennätyskaloja tule, mutta harjus on ihan reilun kokoista ja sitä tuntuu olevan paljon. Kiinnostaisi myös etsiä järven parhaat siikapaikat”, Petri Satokaski sanoo.

”Taimenta emme ole onnistuneet saamaan ja se olisi kyllä mukava lisä tällaiseen kohteeseen. Järvi ei ehkä ole taimenelle tarpeeksi syvä ja lieneekö haukikanta liikaa taimenelle?”, hän pohtii.

”Sulkusjärvi on mielenkiintoinen tuttavuus, ja ennen kaikkea sen saalisvarmuus vaikuttaa hyvältä. Mukavan kokoista kalaa näyttää olevan runsaasti. En ole ollut haukipilkillä pitkiin aikoihin, mutta nykyiset isot kumikalat voisivat olla kova sana myös talvipyynnissä. Aion tulla käymään uudestaan”, Satokaski lisää kelkkaan nojaten.

Sulkusjärvi-info

Nellimin Sulkusjärven KKJ-koordinaatit ovat: P:7637643, I:3565299. Kalastoon kuuluvat harjus, siika, ahven, taimen ja hauki. Hauet ovat yleensä 2-3-kiloisia ja harrit komeita mittakaloja. Järvessä on ainakin kahta alkuperäistä siikalajia: 0,8-1,2 kilon painoista siikaa sekä kääpiösiikaa, reeskaa, mikä on järven valtalaji. Suurimmat ahvenet ovat kilon painoisia.

Pilkkimiseen ei tarvitse kalastuslupaa. Kesällä kalastus on sallittu Metsähallituksen Inarin Erämaa 1564-kalastusluvalla ja sen lisäksi 18-64-vuotiaat maksavat kalastonhoitomaksun.

Järvi on parhaimmillaan 4-5 metriä syvä. Rajavyöhyke kulkee järven toisessa päässä, eikä sen taakse saa mennä kalaan. Varmista vyöhykkeen raja kartasta. Kännykkä toimii ja ainakin meillä operaattori vaihtui heti rannassa itänaapurin puolelle.

Ajo-ohje: Aja Ivalosta Nellimiin. Käänny Nellimin Erähotellin jälkeen Siikajärventielle. Jatka Ahvenjärvelle noin kahdeksan kilometriä. Jätä auto tien reunaan, niin ettei se tuki tietä. Jatka hiihtäen auraamatonta metsäautotien pohjaa Apinavaaran kohdalle noin kaksi kilometriä, josta erkanee Kontosjärventie. Käänny Siikajärven suuntaan itään. Siitä on noin kuusi kilometriä Sulkusjärvelle. Varmista reitti kartasta ennen kalamatkaasi.

Oman moottorikelkan käyttöön ei myönnetä lupia. Opasta, kelkkakyytiä ja majoitusta sekä ruokailua voi kysellä osoitteesta nellim.fi. Lue lisää myös: inarisaariselkä.fi ja eraluvat.fi. Järvi on erämainen, eikä siellä ole mitään palveluita.

Kesällä autolla pääsee Sulkusjoen Niskakoskelle. Sulkusjärvi jää tien eteläpuolelle. Auton voi jättää tien sivuun minne vain. Veneelle ei ole laskuramppia.

Teksti ja kuvat: Hannu Kostilainen

Sulkusjärven tarkka kartta löytyy kelkkauran varrelta läheltä rantaa.