Flattioppia Guadeloupelta – suolaisen veden perhokalastusta opettelemassa

Laineiden haitatessa näkyvyyttä kalastetaan sokkona ja toivotaan perhon osuvan kalan eteen. Vedenpitävä selkäsäkki on näppärä tarvikkeiden kantamiseen.

Teksti ja kuvat: Janne Rautanen

Tärppi on räjähtävä. Kalan ensisyöksy jatkuu kymmeniä metrejä. Sivulle uiva kala ei enää verota siimaa perhokelalta, mutta vääntö vastapelurin kanssa jatkuu tiukkana. Hitaasti alan saada siimaa kelalle takaisin, mutta varjostani säikähtäneenä kala aloittaa uuden syöksyn ja vaaleansininen perhosiima pakenee jälleen kelalta kokonaan ulos.

Vastapeluriani, hopeanväristä bonefishiä, on lähes mahdoton erottaa vaaleahiekkaista pohjaa vasten, mutta perhosiima sekä kalan varjo paljastavat sen tarkan sijainnin. Muutaman minuutin kiihkeän kamppailun jälkeen saan kalan käteeni ihasteltavaksi. Pikaisen kuvauksen jälkeen päästän sen jatkamaan matkaansa muun kalaparven seuraan.

Matka yllä koettuun tapahtumaan Guadeloupella ei ollut helppo, mutta onnistuminen oli sitäkin palkitsevampi. Perinteisenä ”minä itse-miehenä” olin halunnut päästä suolaisen veden perhokalastuksen makuun. Kokemusta syvämerenkalastuksesta minulla on melko paljonkin, mutta perhovälinein reissu olisi ensimmäinen.

Tummat raidat korostavat muutoin hopean värisen bonefishin selkää. Suojaväri on lähes täydellinen.

On nautinto opetella ja oppia uutta

Hämäläinen luonteenpiirre vai mikä lienee syynä, että nautin eniten siitä, kun saan opetella ja oppia uutta. Ihan itse. Lukuisten virheiden ja oppimisen kokemusten jälkeen saatu kohdekala on mieluinen palkinto. Niille, jotka eivät halua tuhlata aikaansa itse opetteluun, suosittelen ehdottomasti kalastusoppaan palveluiden hyödyntämistä.

Suolaisen veden perhokalastuksessa alkuun pääsemiseksi oli tehtävä salapoliisityötä netissä ja kyseltävä vinkkejä tutuilta salttikalastuksen taitajilta. Guadeloupen perhokalastuksesta ei perhokalastusfoorumeilta löytynyt juuri mitään tietoa.

Löysin kuitenkin yhden saarella toimivan perhokalastusoppaan yhteystiedot. Otin ne talteen, jos sattuisin tarvitsemaan hänen palveluitaan. Tein myös alustavan tiedustelun hänen varaustilanteestaan, mutta vastausta en koskaan saanut. Kalastuslupien osalta selvisi, ettei niitä päiväkalastukseen tarvitse hankkia, kunhan kalastuskieltoalueita ja kalarauhoituksia noudattaisi.

Matkan valmistelut

Innokkaina reissaajina olimme vaimon kanssa suunnitelleet lomamatkaa uuteen kohteeseen, Karibialle. Lukuisten vaihtoehtojen joukosta kohteeksi valikoitui Ranskaan kuuluva Guadeloupen pääsaari ja sen vieressä sijaitseva rauhallinen Marie-Galante.

Matkan ajankohtana oli hiihtoloma helmi-maaliskuun taitteessa. Tarkoituksena oli lomailla reilun viikon ajan saarilla, snorklata ja tietenkin kalastaa. Lennot varasimme lentodiilin kautta, josta sai Air Francen menopaluulennot 600 euron hintaan.

Lähtöpaikkana oli Helsinki, josta lensimme Ranskaan Charles De Gaullen kentälle. Kolmen tunnin niukalla siirtymäajalla matka jatkui Orlyn kentältä Guadeloupelle. Majoitukset olimme varanneet suurimmaksi osaksi jo ennakkoon ja vuokra-auto odotti lentokentällä etukäteen varattuna. Sillä olisi helppo tutustua saareen ja liikkua kalastuskohteisiin.

Kalastusvälineistö uusiksi

Vaikka olen harrastanut perhokalastusta vuosikymmeniä, niin salttikalastukseen sopivaa välineistöä ei minulle ole kertynyt. Koukkujen, perhokelan sekä siimojen tulee kestää suolaisen veden ja armottoman auringonpaisteen sekä kuumuuden asettamat vaatimukset. Kohdekalaksi asetin bonefishin (naiskala). Muita tavoiteltavia lajeja olivat permit (sinipompano), barrakuda sekä unelmapussin pohjalla oli ajatus tarponin väsyttämisestä.

Ajatuksen suurimpien tarponien tavoittelemisesta hylkäsin jo alkuun, sillä kalastussettini oli siihen aivan liian kevyt. Syvänmeren kalastuksesta saamieni kokemusten perusteella osasin varoa lämpimien vesien kalojen nopeutta ja voimaa.

Perusohjeistuksen perhokalastusvälineistöön, siimoihin, perukkeisiin ja perhovalikoiman hankkimiseen sain pitkään kalakumminamme toimineelta Jasper Pääkköseltä. Sidoin askeettiseen perhorasiaani muutamia Tarpon bunnyjä eri väreissä ja verkkokaupasta ostin muutamia pieniä vaatimattoman värisiä katkajäljitelmiä.

Perhosiimoiksi hankin kelluvan WF-siiman sekä nopeasti sukeltavan torpedokärkisen Depth Finderin, syvempien rantojen kalastukseen. Perukesiimoiksi päätyivät pikkuperhojen käyttöä varten 0,32 millin fluorocarbon ja rajummille kaloille 0,65 millin fluoro.

Perhovavaksi lainasin kaverilta neliosaisen G. Loomisin CC GLX:n 9-luokkaisena ja 9-jalkaisena. Kelaksi otin mukaan tutun My Flyn 9-11-luokkaisen lohirullan, jossa oli pohjasiimoja 250 metriä. Oleellinen osa varustautumista olivat kahlaamiseen soveltuvat kengät, kauluspaita, kasvomaski, hattu, aurinkolasit sekä paljon vahvakertoimista aurinkorasvaa.

Kalastus yhdistää nuoria jokaisessa maailman kolkassa. Kaloja voi pyytää virvelillä tai kelaksi sopii vaikka limupullon ympärille kierrettävä siima.

Taivaallinen taustatutkimus

Koska tietoa alueen kalapaikoista ei löytynyt juurikaan perhokalastuspalstoilta, niin oli pakko turvautua taivaalliseen apuun – Google Earthin karttapalveluun. Se paljasti eriomaisen hyvin alueen flatit, jotka vaikuttivat olevan kalastukseen soveliaita. Tarponin kalastukseen etsin sopivia mangrovealueita majoitustemme lähistöltä.

Pientä osviittaa kalapaikoista sain myös paikallisen perhokalastusoppaan kotisivuilta, mutta hänen kohteisiinsa en mennyt kalastamaan. Sain kuitenkin varmistuksen, että alueella oli mahdollisuus laadukkaaseen kalastukseen ja tietoa alueen kalalajistosta.

Guadeloupen itäisen pääsaaren, Grande Terren rantoja reunustivat laajalti kauniit flatit. Kuva on Saint-Annen kylästä.

Rantalomaa ja snorklailua

Lento laskeutui Guadeloupen suuriman kaupungin Pointe-à-Pitren lentokentälle iltamyöhällä. Tummuva ilta ja tropiikin lämpö löivät hellien kasvoille ulos siirryttäessä. Etukäteen varattu auto löytyi sovitusti ja siirryimme ensimmäiseksi yöksi läheiseen hotelliin.

Lentokentällä ja hotellissa selvisi nopeasti, että paikalliset eivät juuri englantiin taivu ja asiointikielenä olisi ranska. Siitä sitten perussanastoa opettelemaan, jotta osaisi edes sopivaa ruokaa tilata ravintolassa ja sanoa muodolliset kohteliaisuudet.

Aamulla siirryimme saaren länsiosassa Basse-Terren puolella olevaan majoitukseemme Deshaiesin kylän lähelle. Yövyimme siellä kolme seuraavaa yötä. Ensimmäiset päivät menivätkin alueeseen tutustuessa ja hienoimpia rantoja kierrellen. Osa rannoista oli ruuhkaisia, mutta toisaalla oli upeita rantoja ilman muita ihmisiä.

Vuokraemäntämme kanssa sovin, että pääsisin korvausta vastaan hänen ammatikseen kalastavan sukulaismiehensä kanssa päiväksi merelle kalastamaan ja kuvaamaan. Aamulla pimeässä satamassa odottelin miestä paikalle, mutta lopputuloksena oli puhdas ohari. Liekö paikallinen rommi maittanut illalla liian hyvin?

Vanha kanuuna ruostui rannalla ja muistutti siirtomaa-ajoista. Olisikohan se vahingoittunut brittien ja ranskalaisten välisessä kuuluisassa meritaistelussa Les Saintesissa 1700-luvulla?

Snorklaus-havainnot nostivat kalaintoa

Snorklatessa tuli vastaan erivärisiä pikkukaloja, barracudia, ja arvelin nähneeni vilauksen permitistäkin. Havainnot nostivat kalastusintoa, joka kolmantena päivänä oli jo niin sietämätön, että kalaan piti päästä.

Olin etukäteen tulostanut satelliittikuvia kalastukseen sopivista rannoista, joille matka vuokra-autolla kävi näppärästi. Parhaimman näköisiä alueita löytyi Basse Terren itärannalta, jonne muutaman kymmenen ajokilometrin matka meni nopeasti.

Paikalliseen taiteeseen ja perinteisiin pääsi tutustumaan pienessä viihtyisässä museossa. Rakennukset olivat siistejä ja Karibian tyyliin pastelliväreillä maalattuja.

Ensimmäinen puraisu

Rannalta katsottuna flatit näyttävät silmään hyvin pitkälti samalta kuin satelliittikuvissa. Alue on matalaa sinertävän turkoosia vettä, ja flattia reunustaa usein veden pintaan kohoava riutta, jota vasten aallot murtuvat ja tasoittuvat. Pohja on hyvin vaaleaa hiekkaa ja tummempina läntteinä erottuvat kilpikonnaruohoa kasvavat kivet ja korallimuodostumat.

Ensimmäiseen kalapaikkaan saavuimme iltapäivällä veden ollessa korkealla. Kahlaaminen oli aallokon vuoksi hivenen hankalaa, mutta perhoa pääsi sentään uittamaan. Tarkoituksena oli edetä vedessä hitaasti kahlaten ja pyrkiä spottaamaan kaloja silmin. Näkyvyys oli kuitenkin heikkoa, joten kalastin ”sokkona” hiljakseen kahlaillen ja rauhallisesti siimaa sisään nykien.

Kovin suuret eivät olleet odotukset kalan saantiin, mutta noin puolen tunnin heittelyn jälkeen tuli terävä tärppi. Pikaisen väsytyksen jälkeen nostin minulle tuntemattoman kauniin sinertävähopean kalan käsiini. Kala ei ollut suuri, mutta kiva palkinto hommaa opettelevalle. Jatkoin kalastusta samalla vaalealla katkajäljitelmällä ja sain vielä pari vastaavaa noin 30 sentin mittaista lituskaista kalaa.

Parin tunnin jälkeen olin kalastanut tätä kohdetta tarpeeksi ja suuntasimme toiseen kalapaikkaan. Taivaalle kertyi kuitenkin pilviä ja tuuli oli edelleen voimakasta, joten kalastus sai jäädä sillä erää. Karttakuvien perusteella seuraava kohteemme Marie-Galanten saari olisi kalastukseen aivan erinomainen.

Kauniit sinertävän sävyiset kalat piristivät kalastustuokiota terävillä tärpeillään.

Marie-Galanten unelmasaari

Laiva saapui saaren lounaisosassa sijaitsevan Grand Bourgin satamaan neljäntenä matkapäivänämme. Etelärannalla sijaitsevaan hotelliimme oli vajaa parin kilometrin matka, jonka päätimme tehdä apostolin kyydillä kauniista merinäkymästä nauttien.

Virhe. Tropiikin kuumuus ja selkään pakatut täydet rinkat alkoivat pian painaa siinä määrin, että välihuikka ja lepotauko tulivat tarpeeseen. Taksi olisi ollut matkan tekoon huomattavasti vaivattomampi kulkuväline.

Perille Coco Beach resortiin päästyämme totesimme, että vaiva kannatti nähdä. Aivan meren rannassa sijaitseva pieni hotelli oli viihtyisä ja kalastukseen soveltuvaa flattia oli ympärillä kilometritolkulla. Mereen pääsi kulkemaan suoraan hotellin altaalta.

Kalastusta hotellirannasta

Hiet huuhtelevan snorklaustuokion aikana näkyi erilaisia kaloja sekä kivien alla lukuisia kauniita langustiineja. Näin jo mielessäni herkullisen rapuillallisen, mutta maltoin mieleni, kun niiden keräämisen luvallisuudesta ei ollut tietoa. Illan suussa päätin koettaa onneani kalastuksessa. Hotellin edestä sain tutun sinihopeisen kalan sekä toisen hopeakylkisen eri lajin yksilön saaliiksi.

Naapurissa sijaitsevalta asunnolta kaksi miestä kahlasi kalastamaan noin 300 metrin matkan riutan ulkoreunalla sijaitsevalle vallille. Matkanteko oli hurjan näköistä hommaa, sillä aivan viimeset metrit he joutuivat uimaan päästäkseen perille. He heittelivät virveleillä vieheitä, ilmeisesti poppereita. Lyhyen katselutuokioni aikana en nähnyt heidän saavan saalista.

Auringonlaskun aikaan paikalliset miehet kahlasivat flatin reunariutalle kalastamaan. Korkea vesi ja voimakas virta varmasti houkuttelevat kaloja ruokailemaan.

Kalapaikat löytyvät

Aamupalan jälkeen suuntasin hotellirannasta länteen sijaitsevalle matalammalle rantaosuudelle. Pohja oli matkalla paikoin lähes täynnä merisiilejä, joiden piikit rapsahtelivat pelottavasti kengän pohjia vasten. Mustien merisiilien piikit työntyivät pari kertaa kengän pohjasta läpi ja aiheuttivat pieniä huoltotoimenpiteitä jalkapohjiini. Kenkien olisi pitänyt olla kovempipohjaiset.

Kalastukseen alue näytti täydelliseltä. Rannasta alkava matala jatkui polvisyvyisenä useita kymmeniä metrejä ja kilpikonnaruohoa oli runsaasti. Ulompana oli hieman syvempää, mutta silti kalastajan silmää hivelevää maisemaa. Voisiko sieltä tavoittaa jopa tarponin?

Kalastus matalassa tuotti vesiperän, mutta muutamia kaloja sain spotattua varjojen paljastaessa niiden liikkeen. Oletin kalojen olevan bonefishejä. Sain vain yhden varovaisen tärpin. Hetken kuluttua vaihdoin paksummat perukkeet ja siirryin kalastamaan syvempää vettä, joka paikoin ulottui kainalooni asti.

Pelikaanit kuuluivat satamien vakiolintuihin. Niiden hurjia syöksyjä veteen oli hienoa seurata.

Yli metrin kala löi jäätävän tärpin

Kirkkaassa vedessä musta-punainen Tarpon bunny erottui sangen selvästi, vaikka laineet hieman haittasivat näkyvyyttä. Siimaa sisään uittaessa tuli hölmö tunne. Oliko tuossa äsken kilpikonnaruohoa, missä perhoni ui? Samalla toistametrinen kala löi perhoon aivan jäätävän tärpin. Se ei tietenkään tarttunut, kun en ollut tilanteessa ajan tasalla.

Tartutusyrityskin tuli tehtyä lohenkalastuksesta tutulla vavan nostolla, eikä suoralla vavalla repäisten, kuten olin ohjeet saanut. Tärpin jälkeen kala katosi vauhdilla syvempiin vesiin. Mielen valtasi samaan aikaan hyvä fiilis osittaisesta onnistumisesta, mutta toisaalta kalan tartutuksen epäonnistuminen harmitti vietävästi.

Oletin kalan olleen tarponin. Taistelusta kalan kanssa olisi varmasti tullut melkoinen kokemus. Jatkoin kalastusta syvemmässä vedessä vielä pari tuntia, kunnes luovutin.

Hotellille palatessa selvisi, etten ollut ainoa päivän aikana elämyksiä kokenut henkilö. Vaimo oli snorklaillut ja katsellut langustiineja kivien alta, kunnes maskin eteen oli ilmestynyt oranssivalkoinen merikäärme. Paniikki oli saanut vallan ja huuto oli ollut melkoinen hänen paetessaan käärmettä. En yhtään ihmettele.

Lounastuokiolla löytyi luonnon muovaama näppärä vapateline.

Aikainen kalastaja kalan nappaa

Viimeisen täyden päivän saarella päätin keskittyä kalastukseen. Oletin menneeni edellisenä aamuna liian myöhään kalaan ja päätin herätä aamulla kukonlaulun aikaan, jolloin merivesi on vasta aloittanut nousunsa ja vedenpinta oli lähes sileä. Kahlailin merisiilejä väistellen edellispäivän kalapaikalle.

Siellä täällä matalassa vedessä pintaan asti ylettyvät kilpikonnaruohot näkyivät selvästi. Hetken katselun jälkeen olin varma kalahavainnosta. Hyvin heikkona erottunut hahmo liikkui polvisyvyisessä vedessä. Pian havaitsin toisenkin. Kalat paljastivat paikalla olonsa myös ruokailulla, kun ravintokohteena olleet katkat tai pienet kalat sinkoilivat pintaan.

Vaihdoin ohuen perukkeen ja katkajäljitelmän siiman päähän. Heitin perhon pari metriä spottaamani kalan eteen ja sydän tykyttäen strippasin siimaa sisään. PAM. Kala iski voimalla kiinni ja veti parissa sekunnissa löysät siimat jaloista sekä kelalta lopun perhosiiman ulos. Noin viidenkymmenen metrin syöksyn jälkeen sain kalan pysäytettyä.

Vajaan kymmenen minuutin väsyttelyn jälkeen kaunis, reilu puolitoistakiloinen bonari alkoi osoittaa väsymisen merkkejä ja pian sain nostettua sen käteeni. Olipa hieno tunne onnistua tavoitteessa! Kalan hopeisia kylkiä koristivat tummat läpikuultavat raidat. Muutoin se muistutti hyvin paljon kotoista harjusta tai siikaa. Vapautin kalan ja jatkoin kalastusta.

Ei uskoisi millainen voima piilee leppoisan näköisen bonefishin lihaksissa.

Pahin kalastusnälkä oli tyydytetty

Hetkisen päästä näin uuden kalan ja tarjoilin sille perhoa. Tällä kertaa tärppi ei ollut yhtä raju, mutta kalan syöksy ja voima tuntuivat sen kokoon suhteutettuna lähes uskomattomilta. Pahin kalastusnälkä oli tyydytetty ja suuntasin hotellille aamupalalle.

Kävin kalassa vielä iltapäivällä, mutta ilman suurempia onnistumisia. Valitettavasti seuraavana aamuna oli jo aika siirtyä takaisin pääsaarelle, joten kalastukseni olivat siinä. Juuri, kun olin saanut hivenen kiinni homman ajoituksesta ja kalojen liikkeistä suhteessa veden korkeuteen. En kuitenkaan ollut pettynyt, sillä olin onnistunut tavoitteessani.

Pääsaarella yövyimme vielä kaksi yötä suuressa turistien täyttämässä hotellissa. Noin tuhat kertaa mieluummin olisimme tuon ajan viettäneet Marie-Galanten rauhassa.

Reissun opit

Suolaisen veden perhokalastus flateissa on todella hienoa hommaa. Omatoiminen aloitteleva kalastaja voi saada onnistumisia, mutta kalastusoppaan johdolla hommaan pääsee varmasti paljon helpommin kiinni.

Meriveden korkeus ja vuorokaudenaika vaikuttavat kalojen liikkeisiin paljon. Oikean rytmin oppiminen on tärkeää. Auringonvalolta, meren pohjassa olevilta merisiileiltä ja mahdollisilta rauskuilta kannattaa suojautua asiaan kuuluvin kahluuvarustein.

Suolainen ja lämmin vesi on todellakin myrkkyä metalleille. Vaikka jokaisen kalastusjakson jälkeen huuhtelin kelani makeassa vedessä, laakerit menivät perhokelassa vaihtoon reissun jälkeen. Suolaisen veden kalastukseen panostavan kannattaa hankkia siihen tarkoitukseen tehdyt kelat.

Kireitä siimoja!

Guadeloupe info

Guadeloupen saariryhmä sijaitsee Karibianmerellä. Saariston itäosa rajoittuu Atlanttiin ja länsipuoli on Karibianmeren puolella. Sen pinta-ala on 1 704 neliökilometriä. Se koostuu viiden saaren ryhmittymästä (Basse-Terre, Grande-Terre, La Désirade, Iles des Saintes ja Marie-Galante). Kaupallinen keskus on Pointe-à-Pitren kaupunki.

Hallinnollisesti Guadeloupe on Ranskan merentakainen departementti ja hallintoalue. Osana Ranskaa se on myös osa Euroopan unionia ja euroaluetta. Asukkaita saarilla asuu noin 400 000 henkilöä. Veden lämpötila on vuoden ympäri 24-29 astetta ja ilmasto on Karibialle tyypillisen lämmin sekä kohtuullisen sateinen.

Hintataso on keskimääräistä eurooppalaista tasoa. Puhelu ja datahinnasto menevät EU-taksojen mukaan.

Paras aika matkustaa Karibialle on vuodenvaihteesta juhannukseen, jolloin välttää hurrikaanikauden.

Karibian auringonlasku on upea ja iltaisin porukkaa kokoontuu sitä ihailemaan ja uimaan.