Joroisten Huutokoski Etelä-Savossa on monessakin mielessä erikoinen kalastuspaikka. Monesti google löytää vähäpätöisimmistäkin kalastuskohteista keskustelua ja muuta informaatiota kahmalokaupalla, mutta Huutokosken asioista ei juuri netissä huudella.

Tästä voisi vetää kenties johtopäätöksen, ettei paikka ainakaan kärsi kovin suuresta kalastuspaineesta. Toisaalta joku saattaisi ehkä kuvitella paikan olevan niin hyvässä maineessa, ettei sitä parane yleisöryntäyksen pelossa liikoja mainostella.

Niin tai näin, sain kalakaverini Reposen Jarnon kanssa tilaisuuden tutustua tähän meille ennestään tuiki tuntemattomaan kohteeseen melkein heti kalastuskauden alussa, kesäkuun alkupäivinä.

Kalat meitä ovelampia

Huutokoskeen istutetaan kalaa keväällä ja vielä toukokuun paikka on kokonaan rauhoituksen piirissä. Näin istukkaat ehtivät hieman tottua uuteen elinympäristöönsä, eikä niitä pyydetä välittömästi pois.

Kun kausi kesäkuussa alkaa, pitäisi siis kalaa istutusten jäljiltä riittää. Näin me ainakin kuvittelimme. Vanha sanonta ”helpommin sanottu kuin tehty” piti kuitenkin kutinsa, sillä Huutokosken taimenistukkaat osoittautuivat suurelta osin meitä ovelammiksi, vaikka yrityksen puutteesta ei meitäkään sovi moittia.

Aamuntunteina pienen harhailun jälkeen löysimme viimein perille parkkipaikalle kosken välittömään läheisyyteen. Täällä oli myös infotaulu sääntöineen ja karttoineen. Mainiota! Ei muuta kuin kamppeet kuosiin ja kalalle.

Lyhyen lompsinnan jälkeen olimmekin jo jokirannassa. Silmiemme eteen aukeni perin juurin hyvännäköistä virtaa; koskea, joka välillä velloo reippaammin ja välillä verkkaisemmin välissään pari suvantoisempaa kohtaa.

Karhua ei näkynyt tällä kertaa

Kalastettava alue ei ole Huutokoskella suuren suuri, mutta noin kilometrin mittaisella pätkällä on kuitenkin monta kiventaustaa, akanvirtaa, ryteikönreunaa ja muuta kalalle ominaista piilopaikkaa. Pusikkoiset rannat vaikeuttavat heittelyä, mutta kahluutamineet pelastavat.

Ruuhkaakaan ei alueella tunnu olevan. Päivän mittaan paikalla toki kävi monia paikallisia, mutta vain pistäytymässä. He heittelivät oletetut ässäspotit läpi ja poistuivat. Ilmeisesti vuosilupalaisia.

Muutama tuli juttusillekin, ja opimme hiukan lisää Huutokosken ottipaikoista ja muistakin metkuista. Pidempään viipyviä kalastajia ei alueella meidän lisäksemme sinä päivänä näkynyt.

Sen sijaan kuulimme yhdeltä paikalliselta, että pari päivää aiemmin joku kalastusporukka oli pelästynyt pahanpäiväisesti nähtyään karhun uimasilla aivan perhonkantaman päässä. No, me emme messikämmeniin törmänneet, ja koska alueella ei siis ollut muutenkaan ryysistä, saimme valita heittoapajamme mielemme mukaan.

Kalakontakti tuli nopeasti

Ensimmäinen kalakontakti ei antanut odottaa itseään kauaakaan, kun pienessä saaressa kalastanut Jarno jallitti muutaman kymmenen sentin mittaisen taimenen vaapulla. Saaresta avautui monta muutakin potentiaalisen näköistä ottipaikkaa kalastajan pommitettavaksi.

Sellainen oli esimerkiksi varsin kalaisan näköinen niska-alue, joka tosin ei tällä kertaa antanut tärpin tärppiä. Saareen pääsee kätevästi siltaa pitkin, mutta kahlaaminenkin onnistuu. Sieltä löytyy myös tulipaikka taukojen ratoksi.

Kalat kuitenkin pysyivät kätköissään. Koska tuikkeja tai pintomisia ei näkynyt ollenkaan, saivat pintaperhot jurnuttaa rasiassaan. Sainkin tujakan tärpin tinseliin, mutta kala ei tarttunut kiinni.

Seuraavat tunnit menivätkin tyystin tärpeittä, vaikka siiman päässä kävi jos jonkinlaista sidosta.
Jossain vaiheessa Jarno yhytti toisenkin alamittaisen, sen sijaan allekirjoittaneella ei ollut vielä ainuttakaan haavissa käynyttä.

Tyrin kalan karkuun!

Päätin korjata tilanteen nakkelemalla mustaa muddleria sillan alle, juuri sellaiseen spottiin, josta olin aiemmin muilla koskilla saanut saalista varsin mukavasti. Ja kas! Kohta kala oli kiinni.

Kokemattomuuttani tyrin kuitenkin tämänkin kalan karkuun ja vahingosta viisastuneena päätin kokeilla nopeasti samaa apajaa virvelillä. Ensimmäinen heitto ja jälleen oli kala koukussa.

Yllättävän pirteä yksilö paljastui jälleen muutaman kymmenen sentin mittaiseksi taimeneksi. Kala takaisin veteen ja ei kun yrittämään uutta, josko se ruokakalakin sieltä vielä tulisi.

Piileksijä ei enää näyttäytynyt

Ottipaikaksi osoittautuneen sillan toiselta puolen löytyi vielä kosolti oivaa kalastettavaa. Sen verran matalaa, että kahlaamalla pääsi asemiin, joista saattoi hallita koko uoman suht’ sutjakkaasti.

Pommitin perhoineni paria herkullisen näköistä kiventakusta ja rannanviertä paikasta, jossa veteen kaatunut puu loi ilmiselvästi kaloille oletetun piilopaikan. Täältä tulikin jokunen tärppi, mutta ilmeisesti perho oli väärä, ja kala halusi vain hätistää tunkeilijan sivummalle.

Kokeilin eri perhotyyppejä, lippaa ja vaappuakin, mutta piileskelijä ei enää näyttäytynyt. Alkoi jo hiukan uuvuttaakin. Ei muuta kuin laavulle pitämään taukoa ja syömään eväitä.

Koko maassa vallinneen metsäpalovaroituksen takia tulet jäivät tekemättä, mutta onneksi olimme osanneet tähän varautua.

Ruokalat jäivät haaveeksi

Taukoillessamme muuan paikallinen poikkesi jälleen juttusille. Saimme kuulla, että kevään istutussatsi oli tänä vuonna ollut varsin pienikokoista, ja tämän takia ruokakala saattaisi olla verrattain tiukassa. Hiukan siinä ihmettelimme moista istutuspolitiikkaa, mutta mitäpä tuosta; mehän vain sytymme haasteista.

Ruokakalaa emme kuitenkaan onnistuneet sillä kerralla yhyttämään. Päivän suurin, nelikymmensenttinen, kävi Jarnon haavittavana, kun taas meikäläiselle ei siunaantunut enää tärppiäkään.

Poikkean koskelle varmasti toistekin

Vaikka vuorikausilupa oli hiukan tyyris (23 euroa) ja ruokakalat jäivät saamatta, ei kokemus harmittanut. Uudet apajat herättävät aina allekirjoittaneessa uutta innostusta tuttujen ja turvallisten kohteiden vaihtoehtona. Varmasti poikkean Huutokoskelle vielä toistekin, etenkin kun kohde sijaitsee miltei viikoittaisen ajoreittini varrella.

Toivoa sopii, että alamittaisina paikkaan istutetut taimenet saavat rauhassa kasvaa ja oppia ”talon tavoille”. Vastaistutetut pyyntikokoiset olisivat saattaneet olla liiankin helppo saalis.

Muistakaamme vastuullisuus

Jos oletetut saaliskalat ovat suurelta osin alamittaisia, kalastuksenkin täytyy olla verrattain vastuullista. Käsitelkäämme siis näitä kaloja hellävaroin ja pitäkäämme huolta, että vesistöön palauttamamme taimenet saavat jatkaa elämäänsä elinvoimaisina.

Koukkujen väkäsettömyys ja yksihaaraiset koukut ovat siis oiva ratkaisu Huutokoskellakin, vaikka sellaisia ei alueen säännöissä olekaan mainittu. Kumihavaksellinen haavi ei sekään ole pahasta.

Jos ruokakalakokoisen saaliin kuitenkin yhyttää voi sen ainakin minun mielestäni papittaa pannulle hyvällä omallatunnolla. Eihän kyseessä kuitenkaan ole luonnonkala, vaan kalastajia varten istutettu taimenyksilö, olkoonkin sitten hiukan kitukasvuisena.

Säännöistä, istutuspolitiikasta ja kaikesta muustakin saa olla eri mieltä, mutta Huutokoski saa ainakin minulta synninpäästön. Se on yllättävän mukava ja ilmeikäs kalastuskohde kauniissa metsämaisemissa ja tulee toimimaan allekirjoittaneen sohlauksen näyttämönä jatkossakin.

Huutokosken luvat ja säännöt

Vuorokausilupa: 23 euroa
3 vrk:n lupa: 35 euroa
Vuosilupa: 100 euroa (osakkaille 50 euroa)

Rauhoitus: Toukokuun ajan Huutokoski on kokonaan rauhoitettu.

Kiintiö: 3 kalaa/vrk, rasvaevälliset vapautettava.

Alamitta: poikkeusluvalla 45 cm.

Luvanmyyntipaikat:
TB-Etappi Joroinen, puh. (017) 571 193
Riikka-Piikka (Liikenneasema Jari-Pekka), Joroinen, puh. 020 734 1100

Luvan voi myös lunastaa maksamalla sen suoraan Sysmäjärven osakaskunnan tilille:
FI81 4108 0011 5461 92. Merkitse viestikenttään luvanhaltijan nimi ja kalastuskohde sekä luvan voimassaoloaika. Luvat myynnissä myös internet-osoitteessa https://www.kalakortti.com

Maksukuitti on oltava kalassa mukana.

Teksti ja kuvat: Ilkka Heikkinen