Ahvenenkalastajan vuosi

Onnistuneena pilkkipäivänä kalan koko on kohdillaan. Kuva: Olli Saari

Ahven on yleisimpiä kalalajejamme ja monen mielestä kalastuksellisesti myös yksi hauskimmista. Kuulun sattumoisin itsekin ahvenelle sydämensä menettäneiden ryhmään ja useimmiten vietän kalastustuokioni kyseisen raitapaidan seurassa.

Runsaslukuisena se antaa paljon mahdollisuuksia, mutta osaa vaikeina hetkinä haastaa kalastajan kuin kalastajan. Ahven on lämpimän veden kalalaji ja sillä on selkeä vuosirytmi. Sen mukaan elää myös ahvenenkalastaja.

Talvella ahventen etsintä aloitetaan rannan läheltä

Talvet eivät ole veljiä keskenään, eivät jääpeitteen eivätkä kalan syönnin suhteen. Silloin kun jääpeite tulee myöhään ja mahdolliset myrskyt ovat sekoittaneet vesikerrokset perusteellisesti, ovat lämpimän veden kalat, kuten ahven ja kuha, apaattisia ja kylmän kangistamia. Jos jääkansi tulee aikaisin ja vesi sen alla on vielä hitusen lämmintä, saattaa ahventen ruokahalu jatkua pidemmänkin aikaa.

Raitapaitojen etsinnät aloitetaan yleensä rannan tuntumasta. Sieltä kairataan reikiä pikkuhiljaa ulospäin, kunnes kalaparvi löytyy. Kun kalan oleskelusyvyys on paikannettu, jatketaan tätä samaa syvyyskäyrää seuraten, yleensä siis rannan suuntaisesti. Kalat eivät oleskele pallon muotoisessa parvessa, vaan pikemminkin ”nauhana”. Nauhaa seuraten pystytään nappaamaan iskuhaluiset raitapaidat talteen.

Hyvällä syönnillä värikoukulla tai tasapainopilkillä pilkkivä saattaa korjata suurimman potin ja huonoina päivinä kannattaa repusta kaivaa vaikka värinäpilkit ketjukoukkuineen tai tapseineen. Pilkin vilkkauden tulee olla suoraan suhteessa kalojen vilkkauteen. Vilkkaat pilkit aktiivipäiville ja pieniliikkeiset heikomman syönnin sattuessa.

Kevättalvella ahven aktivoituu lisääntyvän valon ansiosta ja alkaa pikkuhiljaa siirtyä kohti kutualueitaan. Lopputalvesta saattaa mädin tai maidin täyttämälle ahvenelle kelvata vain ja ainoastaan minimaaliset suupalat, kuten morrit ja mikrotasurit.

Talvella pääsee veneetönkin kalastaja hyvien apajien ääreen. Ahventa etsitään aktiivisesti kairaamalla, reikiä voi syntyä lukematon määrä lyhyen talvipäivän aikana. Kuva: Minna Wikström
Talvella pääsee veneetönkin kalastaja hyvien apajien ääreen. Ahventa etsitään aktiivisesti kairaamalla, reikiä voi syntyä lukematon määrä lyhyen talvipäivän aikana. Kuva: Minna Wikström

Talven värit

Pilkkien ja koukkujen värimaailma seuraa vieheiden vastaavaa. Pidän henkilökohtaisesti erityisesti messingin ja tompakin värisistä pilkeistä ja jonkin verran käytän myös kuparisia. Joissakin paikoissa toimii kokohopeiset pilkit parhaiten.

Värivalintojen tärkeys koskee tietenkin myös väri- ja ketjukoukkua. Omissa viehe- tai pilkkivalinnoissani pidän jonkinlaisena ohjenuorana erilaisissa vesissä kulkevia valonsäteitä; tummissa vesissä auringon punertavat säteet tunkeutuvat kaikkein syvimmälle, savisameassa vedessä taas kellertävät sekä kirkkaissa vihreät ja siniset säteet. Eli kyseiset värit näkyvät noissa vesissä parhaiten.

Jään ja lumen paksuus vaikuttaa myös pilkkien ja koukkujen väreihin. Erityisen heikkovaloisiin oloihin voidaan tarjota myös fosforilla höystettyjä koukkuja. Näistä ”majakoista” saattaa näissä oloissa muodostua peräti päivän pelastajia.

Keväällä ahvenia kannattaa onkia

Kevät on kutuaikaa ja ahvenet kerääntyvät mataliin, suojaisiin lahtiin sekä virtaaviin vesiin huolehtimaan suvun jatkosta. Mätiä ja maitia täynnä olevia raitapaitoja harvemmin kiinnostaa isompien suupalojen, mukaan lukien vieheiden, jahtaaminen.

Kevät on onkijan huippu-aikaa. Tavallinen perusonki tai pohjaonki, molemmat toimivat hyvin. Pohjaonginnassa voidaan käyttää tavallista heittovapaa, jonka siimaan on sidottu paino sekä koukku tai kaksi. Parhaita syöttejä on pari vilkasta lehtimatoa.

Syönti voi käydä hurjaksi, siksi on syytä ottaa vain sen verran saalista kuin tarvitsee. Hyvä kalasto kaipaa aina suuria yksilöitä, joten suurimmat raitapaidat on hyvä päästää takaisin veteen jatkamaan kutuhommia.

Kudun loputtua alkavat vieheetkin kiinnostaa ahvenia, kun vaan muistetaan pitää kelaustahti verkkaisena. Vesi ei ole vielä kunnolla lämmennyt, joten esimerkiksi kelauspysähdyksissä paikalleen jäävä pikkuvaappu, ns. suspending vaappu, maittaa nyt ahvenelle. Hitaasti uppoava jigi toimii myös ja laiskan liikkeen saa aikaiseksi vaihtamalla kevyemmän pään normaalipainoisen tilalle.

Keväällä vedet ovat yleensä melko kirkkaita, ennen kuin kesähelteiden tuomat planktonkasvut muuttavat asian. Kirkkaanpuoleisessa vedessä kannattaa ensin kokeilla onneaan luonnonvärisillä vieheillä ja sameissa vesissä vuorostaan ärsytysväreillä. Joskus syönti aktivoituu aivan pähkähullulla viehevalinnalla, joten koskaan ei kannata kangistua kaavoihin. Veden pikkuhiljaa lämmetessä alkavat myös lipat ja tiheäuintiset vaaput kiinnostaa raitapaitoja. Samalla voidaan lisätä kelausvauhtia.

Erilaiset rakennelmat, kuten laiturit ym. houkuttelevat raitapaitoja puoleensa. Tällaiset paikat kannattaa aina kalastaa läpi. Kuva: Marcus Wikström
Erilaiset rakennelmat, kuten laiturit ym. houkuttelevat raitapaitoja puoleensa. Tällaiset paikat kannattaa aina kalastaa läpi. Kuva: Marcus Wikström

Kesä jakautuu eri vaiheisiin

Kesän saapuessa ahventen aktiivisuus lisääntyy. Kesä kuitenkin jakautuu eri vaiheisiin. Alkukesästä ahvenet eivät ole vielä kunnolla parveutuneet, vaan ne liikkuvat korkeintaan muutaman kalan parvissa. Rannalta heittävälle voi joskus olla haasteellista saada soppakalat kasaan, venekyydissä homma helpottuu huomattavasti. Siiman päähän sopiva pikkuvaappu ja sitten hitaasti siksakkia ottipaikkojen läpi.

Mutta missä nämä mahdolliset ottipaikat sijaitsevat? Matalat ja erityisesti etelään päin aukeavat lahdet voivat vetää raitapaitoja puoleensa. Siellä vesi saattaa olla aavistuksen lämpimämpää, ja ympäristöä korkeampi lämpötila kutsuu niin pikkukalaparvet kuin perässä ”hiihtävät” ahvenetkin.

Ahvenen vetopuuhiin kelpaa tavallinen ykkösluokan heittovapa ja pieni kasa erilaisia pikkuvaappuja. Mitä lämpimämpi vesi, sitä vilkkaampi vaappu laitetaan siiman päähän.

Vetouistelu pikkuvaapuilla toimii erityisesti alkukesästä. Kuva: Minna Wikström
Vetouistelu pikkuvaapuilla toimii erityisesti alkukesästä. Kuva: Minna Wikström

Heinäkuussa vedet lämpenevät yleensä huippuunsa ja ahvenet heräävät toden teolla. Kuumimpina päivinä kannattaa panostaa aamu- ja iltasyöntiin, keskipäivän voi viettää siestan merkeissä. Ahvenet saattavat ilmoittaa ruokailustaan melko näkyvästi, kun pakoon kiitävät pikkukalaparvet hyppivät ”mattoina” vedenpinnan tuntumassa.

Apuna syöntipaikkojen löytämisessä voivat olla myös lokkilinnut. Ne paikallistavat pakokauhun valtaamia pikkukalaparvia silmänräpäyksessä ja aloittavat omat hyökkäyksensä. Vedenpintaan iskeytyvät lokit ja tiirat on selkeä signaali petokalakarkeloista.

Keskikesän aktiiviaikaan kelpaa niin lippa, jigi, lusikka kuin vaappukin. Pintakalastuksessa tulee pikkulusikka oikeuksiinsa. Hyvinä vaihtoehtoina ovat myös matalauintiset vaaput, kuten Bagley Bitty-B ja Storm SubWart sekä myös leveälehtiset lipat. Kokeilun arvoisia ovat myös pienehköt popperit ja nirhat, joihin kohdistuvat räjähtävät tärpit voivat olla ikimuistoisia. Hieman syvempään kalastukseen valitaan esimerkiksi jigi tai pintaa syvemmälle menevä kapealehtinen lippa.

Pikkukalanmuotoiset jigit, niin kutsutut shadit, toimivat kesällä erityisen hyvin. Valitse mahdollisimman pehmeitä jigejä rasiaasi, sillä niiden liike ja houkuttavuus ovat jäykkiä parempia. Vieheiden värimaailma seuraa samoja linjauksia kuin kevätkalastuksessa.

Kesäkalastajan arsenaali ahvenelle. Kuva: Marcus Wikström
Kesäkalastajan arsenaali ahvenelle. Kuva: Marcus Wikström

Jigikalastajan kulta-aika on syksyllä

Syksy on erityisesti jigikalastajan kulta-aikaa. Viilenevän veden myötä raitapaidat etsivät ympäristöstään sen lämpimimmän paikan ja monesti ne kasaantuvat tiettyihin monttuihin tai niiden reunoille. Pienetkin lämpötilanheitot saavat raitapaidat vaihtamaan paikkaa ja esimerkiksi toinen montunreuna saattaa olla täysin tyhjä, kun toinen kuhisee kaloista. Muutamalla tarkalla heitolla jigaaja paikallistaa kalat ja kaikuluotaimen omistajalle homma on vielä helpompaa.

Hyviä jigejä on maailma pullollaan. Kuvassa vasemmalta ylhäältä kolme Daiwa D'Finiä, niiden alla kaksi Savage Gear Soft 4 -playtä. Oikealla kaksi Daiwa Ducktailia. Kuva: Marcus Wikström
Hyviä jigejä on maailma pullollaan. Kuvassa vasemmalta ylhäältä kolme Daiwa D’Finiä, niiden alla kaksi Savage Gear Soft 4 -playtä. Oikealla kaksi Daiwa Ducktailia. Kuva: Marcus Wikström

Syksyllä vedet kirkastuvat taantuvien planktonesiintymien johdosta, joten vieheiden värivalinta painottuu luonnonväreihin. Uittotyyliä saa muuttaa verkkaisemmaksi jatkuvasti kylmenevän veden johdosta. Nopeasti ohi sinkoileva viehe näyttää luonnottomalta, eivätkä ahvenet kylmän kangistamina ennätä muutenkaan reagoimaan tällaiseen torpedoon. Hitaasti uiva jigi, jota pysäytetään lyhyin välein, tuottaa tulosta.

Niin kutsuttu kuitusiima leikkaa veden hyvin, mikä nopeuttaa kumivieheen uintia. Lievästi ylipaksu monofiilisiima sen sijaan jarruttaa uppoamista, mikä palvelee kalastajaa erityisesti kylmän veden aikaan. Jollei halua kelaansa pelkkää monofiilia, voi kuitusiimaan sitoa sopivan mittaisen monofiilitapsin (30-50 cm riittää) jigin hitaamman uppoamisen aikaan saamiseksi. Tämä on helppo ja tehokas tapa lisätä syysahvensaalistaan. Myös nk. dropshot-menetelmä toimii syksyllä mainiosti (kts. Vapaa-ajan Kalastaja nro 4/15).

Marraskuussa ahvenet ovat kerääntyneet monttuihin ja syviin salmiin. Verkkaisesti pomppiva jigi antaa nyt saalista hyvin. Kuva: Juha Ojaharju
Marraskuussa ahvenet ovat kerääntyneet monttuihin ja syviin salmiin. Verkkaisesti pomppiva jigi antaa nyt saalista hyvin. Kuva: Juha Ojaharju

Myöhäissyksyllä on syytä muistaa myös venepilkintä. Pulskat syysahvenet tankkaavat talvea varten ja iskevät hanakasti isoihin pysty- ja tasapainopilkkeihin. Molempiin voi lisätä madon- tai kalanpalan. Tuoksuva syötti parantaa ottavuutta entisestään.

Iso ja painava pilkki kalastaa monttujen ja syvänteiden reunoja pientä ja kevyttä paremmin, eikä iso koko syksyllä kaloja pelota, päinvastoin. Ajelehtimalla lupaavia paikkoja läpi löytää nopeasti kalaparven. Sopivassa kohdassa lasketaan ankkuri pohjaan ja ryhdytään tositoimiin.

Vaihda kolmihaarakoukut yksihaaraisiin, jos vapautat kaloja

Jos tarkoitus on palauttaa osa saaliista takaisin veteen, kannattaa mahdolliset kolmihaarakoukut vaihtaa yksihaaraisiin. Niistä on kalan irrotus helpompaa ja lisäksi ne pyytävät ihan yhtä hyvin kuin kolmihaaraiset. Yksihaaraisen koukun myötä vieheen uinti usein vilkastuu veden vastuksen vähentyessä.

Kaikessa kalastuksessa kannattaa pitää mieli avoimena, eikä kangistua kaavoihin. Joskus tutut menetelmät ja vieheet eivät anna pyrstön pyrstöä ja silloin saattaa muutoin pähkähulluksi luokiteltava idea olla saaliin kannalta ratkaiseva oivallus.

Kuva: Olli Saari
Kuva: Olli Saari

Omat ahvenvälineeni

Hyviä ahvenvälineitä löytyy runsaasti. Oma ahvenluokan settini koostuu Daiwa Tournament ”Börre”-sarjan vavasta, jossa kelana on Shimano Aernos 1000. Siihen on puolattu 0,13-millistä PowerPro-siimaa ja lopuksi vielä pätkä fluorocarbonia. Minua miellyttää erityisesti kyseisen vavan keveys ja selkäranka, enkä löydä heittopituuksissakaan moitteen sijaa.

Mikäli ahvenet nirsoilevat, vaihdan tilalle mikrovälineet. Mikrovapani on Yoshino Sniper, joka viskoo vieheitä yhdestä seitsemään grammaan. Sen alla roikkuu Shimano Sahara 500 -kela ja siimana käytän 0,08-millistä Sufix Nanobraidia. Sniper on jämäkkä ja samalla erittäin kevyt vapa, joka nakkelee pikkuvieheitä mukavan pitkälle. Pidän myös sen valkoiseksi maalatusta kärjestä, josta on apua huonossa valossa.

Hyviä vieheitä on loputtoman paljon, joten mainittakoon vain joitain omia suosikkejani. Lippasaralla käytän erityisesti Meppsejä ja Myran-lippoja. Vaappusuosikeistani maininnan ansaitsee ainakin Rapala Original, Nils Master Invincible, Storm SubWart ja Bagley Bitty-B.
Jigeistä ja pehmovieheistä suosikkeihini lukeutuvat muun muassa Lunker City, Daiwa Ducktail, Daiwa D´Fin ja D´Swim sekä isommalle ahvenelle Savage Gearin Soft 4-Play. Näiden lisäksi löytyy toki liuta muitakin varteenotettavia kumilätkiä.

Sniper-vavan valkoinen kärki näkyy huonossakin valossa hyvin. Kuva: Marcus Wikström
Sniper-vavan valkoinen kärki näkyy huonossakin valossa hyvin. Kuva: Marcus Wikström

Teksti: Marcus Wikström