Heinäkuun alkuun ajoittunut Vapaa-ajan Kalastaja -lehden lukijamatka Tornionjoella Kolarissa sai parhaan mahdollisen aloituksen. Maanantaina iltaseitsemältä päättynyt rauhoitusvuorokausi ei paljoa kerinnyt vanheta, kun Eino Peltosen ja Markku Uusi-Piuharin vaappua vietiin. Väsyttelyn ja rantautumisen jälkeen Lappean Loman kalavaaka näytti lohen painoksi 7,38 kiloa. Saantiajaksi merkittiin 4.7.2016 kello 19.40.
Saamamiehet muistelivat tapahtumien kulkua. ”Lohi tarttui ensimmäisellä laskulla rauhoitusajan päätyttyä soutualueen yläosasta hieman alaspäin. Se nappasi lähimpänä veneen perää olleeseen Joonas-vaappuun. Etäisyys veneestä oli alle kymmenen metriä. Taisi olla meidän vavoista kaikista köykäisin ja viritettiin uistin tosi lähelle ja pintaan.”
Pakollisen yhden päivän tyhjän soudun jälkeen Einolle ja Markulle nappasi vielä tasan viisikiloinen lohi omatekoiseen vaappuun. Kolmas veneeseen haavittu lohi painoi 6,7 kiloa ja tarttui tiistaina Petter Nissénin soutamaan Lilli-vaappuun.
Kuten lohenkalastuksessa on tapana aivan kaikille lukijamatkan kymmenelle hengelle ja viidelle venekunnalle ei sattunut lohi kohdalle, vaikka airoissa oli useana päivänä myös Lappean ammattitaitoiset kalastusoppaat. Lohenkalastuksessa pitää olla myös ripaus tuuria mukana.
Kalastusolosuhteet huononivat viikon edetessä
Vedenkorkeudella, lämpötilalla ja roskaisuudella on suuri merkitys souturupeaman lopputulokseen. Meillä oli matkan alussa hyvät olosuhteet kalastella. Virtaama oli kohtuullinen soutaa ja Wäylän vesi sopivalla korkeudella. Roskaa oli liikkeellä vähän. Veden lämpötilakaan ei ollut noussut liiaksi ja lohet olivat vielä aktiivisia.
Maanantaina Lappean Loman vesimittari näytti vedenkorkeudeksi 80 senttiä. Tiistai ja keskiviikkokin olivat vielä kohtuullisen hyviä soutupäiviä, vaikka ukkoset ja runsaat rankkasateet kiertelivät jokilaaksossa. Sattui kyllä näin jälkikäteen muistellen melkoinen ukkosviikko, varmaan kovin koko kesänä. Vettä satoi välillä tauotta ja todella rankasti.
Perjantaina vedenkorkeuden lukemat olivat 210 senttiä ja kalastusolosuhteet äärimmäisen surkeat kuin kevättulvassa. Kuten olosuhteet antoivat odottaa, lohitilastoihin ilmestyi eniten saalismerkintöjä alkuviikosta ja torstain-perjantain ajalta vain muutama lohi, joista niistäkin osa Lappean vuokraveneille sallitun soutualueen ulkopuolelta.
Lappean alue on suosittu kohde
Lappean alue on Tornionjoen tunnetuimpia soutualueita. Siihen on monta syytä. Lappeansuvannon sijainti aivan Ruotsista virtaavan Tornionjoen ja rajajokemme Muonionjoen yhtymäkohdan alapuolella on oivallinen. Kyseessä on viimeinen suvanto, johon molempiin jokihaaroihin vaeltavat lohet pysähtyvät.
Kolarin kunnan alueella lohi pysyy myös jonkinlaisella ottihalukkuudella yleensä läpi kalastuskauden, paremmin kuin alajuoksulla lämpimimmän veden aikaan. Alueella on myös hyvä palvelutaso. Lappean Loma tarjoaa matkailijoille majoitusta huoneissa ja mökeissä, saunat, laavupaikan, veneenlaskuluiskan, lupamyynnin, kahvilapalvelut, vuokraveneet moottoreineen, kalastusoppaita ja kalastusvälineitä. Tuurin sattuessa kohdalle kalat voi käsitellä huolletulla perkuupaikalla ja tarvittaessa pakastaa pientä maksua vastaan.
Lohensoudun lyhyt oppimäärä
Lohensoudun lyhyen opastuksen ja Lappeansuvannon pelisäännöt saa pyydettäessä Lappean Loman väeltä veneenvuokrauksen yhteydessä. Kalastusluvaksi käy Tornion-Muonionjoen yhteislupa, jonka lisäksi Suomen puolella kalastavalla 18-64-vuotiaalla pitää olla kalastonhoitomaksu maksettuna.
Kaudella 2016 oli yhden lohen vuorokausikiintiö kalastajaa kohden ja taimen oli kokonaan rauhoitettu. Nelisen kilometriä pitkän soutualueen Ruotsin puoleisella rannalla on kolme merkittyä rantautumispaikkaa, jotka toimivat veneiden lähtöpaikkoina. Ykköslähtö on Lappeankosken alaosassa, kakkoslähtö Lappean Lomasta hieman ylävirtaan ja kolmoslähtö Petäjänivan alaosassa.
Aina kun lähtöpaikoilla on veneitä, pitää lohensoutua aloittavan mennä rantaan odottamaan omaa lähtövuoroaan. Joella pitää soutaa kohteliaasti, alavirrassa olevaa venettä ei pitäisi ohittaa ja ylävirrasta tuleville pitäisi antaa myös mahdollisuus tulla sujuvasti alaspäin. Siksi tunnettujakaan ottipaikkoja ei saa jäädä hinkkaamaan pitkäksi aikaa, jos muitakin veneitä on tulossa ylävirrastapäin.
Lohenkalastuksen välineistä voisi kirjoittaa pitkästi. Lyhykäisyydessään lohensoutuun suositellaan jämeriä hyrräkelavapoja, riittävän paksua siimaa eli vähintään 0,40-0,45-millistä monofiiliä, hyvä suuri haavi ja nostokoukku. Uistimista Lappeansuvannolla ovat suosituimpia vaaput ja niitä soudetaan ilman lisäpainoja siimassa.
Roskien uistimeen kerääntymisen estämiseksi on hyvä solmia siimasta este eli roskastoppari noin vavan mitan päähän uistimesta. Uistimia ei saa laskea liian kauaksi veneestä, vaan 10-20 metriä on aivan riittävä siiman pituus lohensoutuun, jossa vene liikkuu perä edellä jarrutellen alavirtaan tai hieman viistoon ja lohi näkee aina ensimmäisenä eteen tulevat uistimet.
Lohia saadaan monenlaisilla vaappujen värityksillä. Tornionjoella yksi suosituimmista on puna-musta väritys erilaisine variaatioineen ja siihen hieman kuparin sävyjä vielä ottihaluja parantamaan. Yleisiä vaapun kokoja ovat 6-8 sentin mittaiset rungot, keskikesällä käytetään pienempää kokoa kuin alkukaudesta.
Vuoden 2016 saaliit ja nousumäärät olivat huippuluokkaa
Tornionjoen lohennousu oli kesällä 2016 runsas. Luonnonvarakeskuksen kaikuluotausten mukaan mereltä selvisi kutuvaellukselle jokeen noin 100 000 lohta. Pitkälle historiaankin tarkastellen kyseessä oli huippuvuosi lohimäärän suhteen. Vain vuonna 2014 on ylletty vastaavaan määrään.
Nousulohien määrä heijastelee myös saaliin määrään. Lappean lähialueelta saalistilastoon ilmoitettiin vuonna 2016 yhteensä 1039 lohta. Se on huima määrä, mutta vain prosentin verran jokeen nousseesta lohimäärästä. Myös huippuvuonna 2014 alueella yllettiin 1095 kappaleen lohisaaliiseen.
”Palvelu pelasi ja majoituksessa viihdyttiin – kiitokset Lappean Lomalle.”
Teksti ja kuvat: Petter Nissén
