Madetta morrilla mestarin tapaan

Mika Jaako pilkkii madetta Keminmaan venesatamassa.

Musta soutuveneen siluetti liikkuu hiljaa sivuttain Kemijokisuulla. Taimenensoutaja. Lauhan alkutalven jäljiltä joki on joulukuussa keskeltä vielä sulana. Siitä huolimatta Mika Jaako pilkkii jo mateita. Suojaisat reunalahdet jäätyvät ensimmäisenä ja Keminmaan venesatamassa on teräsjäätä jo kaksikymmentä senttiä. Ensimmäiset mateetkin ovat jo nousseet mereltä kutupaikkojen läheisyyteen pilkkijöiden tavoiteltaviksi.

Vapaa-ajan Kalastaja -lehti pääsi seuraamaan madepilkinnän saloja torniolaisen Mika Jaakon mukana. Hänelle kertyy vuosittain parhaimmillaan kymmeniä madepilkkiretkiä. Jäällä ollaan lähes joka päivä niin kauan kuin sesonkia riittää. Harrastukseen kuuluu myös kalastusvälineiden valmistus ja mateetkin pilkitään omatekoisilla MM-mademorreilla.

Mika aloitti pilkkiharrastuksen aikoinaan ihan muita kaloja kuin madetta pilkkimällä. Vuonna 1998 ensimmäisen hämärässä vietetyn pilkkiretken saalis oli Kemijokisuulla kahdeksan madetta ja kipinä lajiin syttyi välittömästi. Sen jälkeen satojen pilkkiretkien kokemuksella kalastustyyli ja -välineet ovat kehittyneet nykyiseen muotoonsa.

Reilun puolentoistakilon Kemijokisuun made.

Mikan suosikkipaikka on Kemijokisuu

Mika pilkkii mateita Perämereen laskevien jokien alajuoksuilta. Suosikkipaikka on Kemijokisuun alue Isohaaran voimalaitoksen alapuolisella jokiosuudella, jonne mateita pääsee nousemaan myös merestä kutukarkeloihin.
Kemijokisuulla paras madesesonki on tammikuun alkupuoli. Eniten pilkkijöitä liikkuu jäällä tammi-helmikuussa. Sesongin aikana ei tarvitse pilkkiä yksin. Saalisvarma pilkkikohde kerää parhaaseen aikaan kymmeniä mateenpilkkijöitä paikalle päivittäin.

Jokisuun suosituimmat pilkkipaikat ovat Keminmaan venesataman lahti joen länsirannalla ja Savihauta joen itärannalla Vallitunsaaren puolella. Keminmaan venesatamaan jäät tulevat ensimmäisenä ja alue on varsin turvallista pilkkijöiden kulkea.

Moottoritien sillan yläpuolinen pilkkialue on jäiden puolesta ajoittain hieman arveluttavaa seutua ja vaatii pilkkijöiltä erityistä huolellisuutta turvallisuuden suhteen. Voimalaitoksen virtauksien ja vedenkorkeuden vaihteluiden takia jään vahvuus alueella vaihtelee rajusti.

Perämeren pohjoisosaan laskevat suuremmat joet ja niiden alaosat ovat kaikki varsin hyviä madepaikkoja. Mikan suosimia muita pilkkipaikkoja ovat muun muassa Kalixjoen alaosat Ruotsin puolella, josta takataskuun on aikoinaan tarttunut myös epävirallisen madepilkinnän MM-kilpailun voitto. Myös Tornionjoen madepaikat ovat hänelle tuttuja.

Pilkkivavassa pitää olla tuntumaa

Mestarin mielestä monilla mateenpilkkijöillä olisi tarvetta herkentää kalastusvälineitään.

”Usein näkee mateita pilkittävän lyhyillä puusta tehdyillä vavoilla ja millin tai paksummallakin siimalla tai langalla. Sellaiset ovat aika tunnottomia välineitä, joilla jää moni hennompi tärppi huomaamatta. Itse suosin pitkäkärkistä aika jäykkää vapaa lyhyellä kädensijalla. Kärki saa mielellään olla noin kolmekymmentä senttiä pitkä, jolloin säilyy hyvä tuntuma morriin. Siimana käytän 0,45-millistä monofiiliä.”

Made ja pitkävartinen mademorrivapa.

”Mateenpilkinnässä en ole koskaan käyttänyt esimerkiksi ryöstäjää, joka onkin nyt kiellettyjen pyyntivälineiden listalla. Käytössä on aina kalan palalla syötitetyt morrit, joista valitsen tilanteen mukaan 54 tai 80 -grammaisen mallin. Kovemmassa virrassa tai syvässä vedessä hyvän tuntuman säilyttäminen vaatii aika painavaa morria.”

”Morrin väreistä toimivat usein aivan tavalliset maalaamaton metalli tai valkoinen. Toisinaan värillä tuntuu olevan kuitenkin väliä. Joskus hohtavat fosforimorrit ovat ylivoimaisia. Huonolla syönnillä usein punainen väri näyttää pelaavan muita paremmin”, Mika paljastaa.

Ellu-pilkkien fluoripunainen MM-mademorri 54 grammaa, koukku 3/0.
ELLU-pilkkien fluorikeltainen MM-mademorri 80 grammaa, koukku 3/0. Lisätiedot: www.ellupilkki.fi.

”Tärkeintä on syötti, paikka ja tekniikka”

”Madepilkillä tärkeimmät kolme asiaa ovat tuore syötti, oikea paikanvalinta ja pilkkitekniikka. Syötin tuoreutta ei voi liikaa korostaa. Itse säilytän syöttikaloja sumpussa, josta otan sitten sopivan määrän mukaan pilkkiretkelle.”

”Kalat pitää aina tappaa ja paloitella sopivan kokoisiksi ennen koukkuun laittoa. Elävää kalaa ei käytetä syöttinä. Syötin pitää olla niin sanotusti veres, jolloin se houkuttelee mateita parhaiten. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että mateelle kelpaavat kyllä syötiksi monet kalalajit, kunhan ne ovat tuoreita. Eniten käytän kuitenkin särkeä.”

Särjet ja ahvenet tuoreina sumpusta ennen paloittelua.

”Oikean pilkkipaikan löytäminen vaatii hieman tutustumista alueeseen. Usein puhutaan mateenpolusta, eli pitää sattua reitille. Käytännössä mateet vaihtavat olinpaikkaa samallakin alueella esimerkiksi vedensyvyyden mukaan.”

”Kemijokisuulla alkukaudesta mateet ovat usein matalassa metrin vedessä kivikoissa ja siirtyvät pikkuhiljaa syvempään veteen kudun jälkeen jopa viiteen metriin. Liikkeellä olevat mateet tavoittaa parhaiten joessa virran reuna-alueelta.”

”Pohjanlaadulla ei näyttäisi olevan suurta merkitystä, koska mateita saa välillä hyvin niin kivi-, hiekka- kuin mutapohjaisilta alueilta. Eli parasta madepaikkaa kannattaa aina hieman etsiä, eikä pilkkiä aina samasta kohtaa. Made nappaa usein hyvinkin nopeasti, jos sattuu olemaan paikalla.”

”Pilkkitekniikkana kannattaa keskittyä tietysti pohjan läheisyyteen. Mademorria voi pompottaa pohjaa vasten ja vaihdella hieman pyyntisyvyyttä välillä. Ehdottoman tärkeää on pitää morri jatkuvassa pienessä liikkeessä”, neuvoo kokenut mateenpyytäjä.”

Mateen aktiivipilkkijä Mika Jaako Kemijokusuulla.

Paras pilkkiaika hämärän saapuessa

”Paras vuorokaudenaika mateen pilkintään on yleensä aika, jolloin alkaa hämärtää ja siitä pari tuntia eteenpäin. Mateita voi saada kyllä päivälläkin, mutta hämärän tullessa saaliit ovat parempia.”

”Seuraan myös säätilojen vaihteluja, koska niillä on paljon merkitystä syönnin kannalta. Mateiden pyyntiin hyväksi sääksi kehutaan usein huonoa säätä ja pyryä. Oma kokemukseni on päinvastainen. Ylivoimaisesti parhaat saaliit olen saanut kirkkaassa pakkassäässä ja kovilla pakkasilla. Hetki, jolloin kova pakkanen lähtee laskemaan, on usein huippusyöntiä.”

”Kokemukseni perustuvat näiden tuttujen jokisuiden pyyntiin, enkä tiedä sopivatko kaikki samat neuvot sellaisenaan vaikka järville, koska en käy järvillä madetta pilkkimässä.”

Teksti ja kuvat: Petter Nissén

Joulukuista maisemaa Keminmaan venesatamasta alavirran suuntaan.