Mäntyharjun virtavedet – Kalastusta monenlaisiin vaateisiin ja tarpeisiin

Kaivannonkosken helpoimmat heittopaikat löytyivät koskenniskalta.

Mäntyharju on pieni ja idyllinen pitäjä eteläisessä Savossa. Talvisin unelias, mutta kesäisin runsaslukuisten mökkiläisten rikastuttama. Runsaasti jylhää luontoa ja lukuisia antoisia kalavesiä. Siis sellainen kuin niin moni muukin suomalainen paikkakunta.

Mielenkiintoisia virtavesiäkin Mäntyharjulta löytyy. Vaikka omalta kotipaikkakunnaltani kertyy Mäntyharjulle matkaa töin tuskin sata kilometriä, ovat alueen virtavedet jääneet minulle koko lailla vieraiksi. Jotenkin sitä vain on aina tullut lähdettyä muualle. Tähän oli ehdottomasti tultava muutos. Siispä ruksi kalenteriin otsikolla: Mäntyharjun koskialueiden valloitus ja kartoitus.

Miekankoski

Elokuinen kesäaamu valkenee aurinkoisena. Jo varhain aamusta käy selväksi, että tulossa on varsin helteinen kalapäivä. Lauha tuulenvire ei sekään riitä edes lepattamaan paidanhelmoja. Olosuhteet vaikuttavat siis kalastajan kannalta haasteellisilta.

Auton saa parkkiin aivan jokirantaan Miekankosken kahvilan pihamaalle. Kahvilaan, joka toimii myös Miekankosken ja Pyhäkosken luvanmyyntipaikkana, saapuu heti avaamisajan kynnyksellä bussilastillinen vanhuksia. Alkaa kova härdelli. Muutama paikallinen viettää aikaa veden äärellä. Pari kalamiestäkin näkyy. Kahvinjanoiset turistit näyttävät muodostaneen melkoisen jonon, joka ulottuu aina pihamaalle.

Lopulta saamme kalakaverin kanssa luvat taskuumme ja siirrymme virittelemään vermeitämme pyyntivalmiuteen. Hiukan käymme kuikuilemassa alas jokivesiin uoman ylittävältä maantiesillalta. Ja kyllähän kalaa näkyykin: ns. asentokaloja möllöttää aivan sillan tuntumassa useampia, ja näkyypä seassa oleilevan eräs huomattavan kookkaankin oloinen yksilö. Selvää ei saa, onko kyseessä taimen vai kirjolohi, joita alueelle tavataan taimenten ohella istuttaa, mutta epäilemme jälkimmäistä.

Kalat näyttäisivät pysyttelevän aivan pohjan tuntumassa. Ei muuta kuin kokeilemaan, jos nämä varsin passiivisilta vaikuttavat eväkkäät saisi ärsytettyä iskuun.

Perhot saavat uida rauhassa

Miekankoski käsittää kaksi lyhyenpuoleista rännimäistä uomaa laajoiksi järvialtaiksi paisuvien suvantojen välissä. Kalastettava alue, ainakaan kovin mielenkiintoinen sellainen, ei siis ole suuren suuri. Lisäksi runsaskalaisemmalla uomalla joutuu kalastaja vielä varautumaan tiettyihin ”häiriötekijöihin”, sillä sillan ali halki uoman kulkee veneväylä. Oman varomattomuuteni saan huomata kantapään kautta kuin tyhjästä ilmestyvän pikaliipparin pyyhkäistessä siimani poikki.

Asentokalat eivät tunnu kiinnostuvan mistään tarjotusta, edes yli paahtanut vene ei näytä saaneen niitä luopumaan asemistaan. Perhot ja vieheet saavat uida rauhassa, mitä nyt varsin runsaslukuisena pintavesissä oleilevat salakat näykkivät häiriöksi asti pikkuperhoja.

Miekalla pienet salakat iskivät perhoon ahnaasti.

Syvännevaappu peliin

On aika kokeilla toista syvempää uomaa, joka on monien kivenlohkareiden rikkoma ja muutenkin ihan houkuttelevan näköinen pieni virranpätkä. Ainakin vallitsevalla vesimäärällä pohjien ronkkiminen vaatii jo syötiltä tiettyjä ominaisuuksia. Perhoon saa lapata painotusta reilusti.

Kokeilen myös monilla koskivesillä hyvin toiminutta Salmo Hornetia ja muutamaa muuta syvännevaappua. Turhaan. Tämän puolen uomassa kala ei näyttäisi olevan kotosalla. Edes sillalta ei näy asentokaloja. Vielä loppuliuku pikaisesti haltuun heittolaiturilta, mutta pelkkää tyhjää sieltäkin.

Helle käy aina vain kuumemmaksi, eikä mikään tunnu kiinnostavan Miekankosken asukkeja. Reissun ensimmäinen etappi alkaa olla nähty.

Heittolaiturilta klaaraa Miekankosken loppuliu’un kätevästi.

Pyhäkoski

Hiukan valjun vaikutelman itsestään jättäneen Miekankosken jälkeen profiililtaan tyystin erilainen Pyhäkoski onnistuu yllättämään ensikertalaisen perusteellisesti. On pieni ihme, että aivan läheltä kohtuullisen vilkkaasti liikennöityä autotiestöä voi löytyä niin ilmeikäs ja vivahteikas purokohde, jolla ajoittaisesta liikenteen melusta huolimatta voi tuntea kalastavansa luonnonrauhassa.

Pyhäkoski vaikuttaa juuri sellaiselta kalastuskohteelta, jollaisista itse olen vuosien saatossa oppinut eniten pitämään. Rikkonaista puunoksien ja lukuisien kivien sävyttämää kapeahkoa uomaa, välillä voimakkaampaa virtaa, välillä miedompaa, ja mikä parasta, lukuisia piilopaikkoja kalojen lymyillä.

Pyhäkoskea ei ole vielä toistaiseksi valjastettu istutuskohteeksi, mutta esimerkiksi kirjolohta saattaa toisinaan valua paikalle toisaalta. Normaalit lakisääteiset alamitat pätevät, joten mittakalat voivat olla Pyhäkoskella tiukassa, mutta haasteethan ovat juuri omiaan lisäämään mielenkiintoa. Sitä paitsi Pyhäkoskella taannoin toteutetut kunnostustoimet näyttäisivät onnistuneen mainiosti. Ei ole ollenkaan vaikea kuvitella, että taimen saattaisi näissä olosuhteissa lisääntyä.

Vaikka Pyhäkoskikaan ei ole pituudella pilattu, riittää mielekästä kalastettavaa helposti koko pitkän päivän tarpeiksi. Virvelimiehelle helppoja heittopaikkoja on ehkä hivenen harvassa, mutta perhovälinein klaaraa koko alueen mitan melko kätevästi, olkoonkin että rantapenkereet ovat paikoin ryteikköisiä ja liikkuminen vaatii lähes välttämättä kahluuhousuja- tai saappaita.

Taimen ei vastaa pyyntöön

Ja kyllä kalaakin häkellyttävän kirkkaassa virrassa näkyy uiskentelevan. Eräs varsin mukavan kokoinen taimen ohittaa perhoni kaksi kertaa läheltä, mutta ei vastaa pyyntöön. Miedompivirtainen allasmainen alue maantiesillan alla näyttää muutenkin kelpo ottipaikalta. Toisaalta, ei tarvitse kuin katsoa eteensä (tai taakseen) voidakseen nähdä potentiaalisia ottikohtia siellä täällä.

Tällä reissulla kalat osoittautuvat kalamiehiä ovelimmiksi. Lähellä loppuliukua vastarannan kalamies sen sijaan huutelee saaneensa saalistakin. Särön idylliin tekevät nuoret miehet, jotka järjestelmällisesti koluavat jokivartta läpi mato-ongin varustettuna. Kertovat valitellen virvelien unohtuneen autoon.

Meidän osaltamme Pyhäkoski alkaa olla tällä erää nähty. Vielä pannukahvit naamaan lähellä niskaa sijaitsevalla laavulla ja ei kun takaisin autolle, jonka muuten saa parkkiin aivan kohteen välittömään läheisyyteen. Varsin mukava uusi tuttavuus, ja sellainen kalapaikka, jossa tulee takuuvarmasti vietettyä vastaisuudessakin elämyksellisiä kalastuspäiviä.

Kalamies Jari koluamassa Pyhän loppuliukua.

Kaivannonkoski

Lyhyen automatkan päästä löytyy kolmas ”koskikohde”, Kaivannonkoski. Heti rantamille saavuttuamme panemme merkille, ettei haasteita tule puuttumaan. Vettä piisaa enemmän kuin tarpeeksi, ja kosken kuohut pauhaavat valtoimenaan. Lisäksi rantatörmät ovat niin ryteikköiset ja jyrkät, että heittopaikoille pääsy vaatii aikamoista akrobatiaa.

Kahluuhommiin ei syvässä ja todella voimakkaassa virrassa oikein uskalla aluetta sen paremmin tuntematta ryhtyä. Vastarannalla heittopaikkoja näyttäisi olevan hieman paremmin, mutta pitkä päivä on väsyttänyt ja laiskistuttanut kalamiehet.

Kalastamme hetken aikaa kosken niska-aluetta. Täällä heittely onnistuu, ja kalakaveri Jari Räisäsellä käykin yksi kala perhossa. Kauaa ei tämäkään vedenelävä kestä kiinni. Pikku hiljaa ilta alkaa hämärtää.

Käymme vielä katselemassa netissä kehuttua loppuliukua todetaksemme saman kuin muuallakin Kaivannon varrella: vettä on ihan pirusti ja ryteikköinen ranta tekee heittelystä haasteellista.

Hieman vähemmällä vedellä Kaivantokin saattaisi olla mielenkiintoinen kalapaikka, nyt se näyttäytyy lähinnä tylsänä ja kalastuksellisesti aivan liian haasteellisena lyhyehkönä ränninä, joka ei varsinaisesti houkuttele suomaan itselleen uutta tilaisuutta. Mutta kuka tietää, ehkä joskus tulee vielä poikettua. Kuka ties olosuhteet ovat silloin otollisemmat.

Mäntyharjun valloituksemme on tullut päätökseensä. Kalaa ei tullut, mutta mieli on silti korkealla. Mäntyharju on ilman vastaväitteitä verraton kalastuskunta, ja jotenkin minusta tuntuu, että viehättävästä Pyhäkoskesta saattaa tulla tällekin kalamiehelle elinikäinen ystävä.

Mäntyharjun koskien luvista ja säännöistä

Miekankoski
2 tuntia: 8 euroa
Vuorokausi: 13 euroa
Viikko: 40 euroa
Kausi: 65 euroa (voimassa luvankirjoituspäivästä toukokuun 1. päivään)
Rasvaevälliset taimenet on vapautettava.
Saaliskiintiö: 1 rasvaevätön taimen vuorokaudessa. Muita lajeja saa ottaa rajoituksetta.

Pyhäkoski
Vuorokausi: 15 euroa
Viikko: 50 euroa
Rasvaevälliset taimenet on vapautettava.
Saaliskiintiö: 1 rasvaevätön taimen vuorokaudessa. Muilla lajeja saa ottaa rajoituksetta.

Kaivannonkoski
Kalastuskausi: kesä 1.5.-10.9., talvi 15.11.-30.4.
Kesäkaudella: Vuorokausi 10 euroa, kuukausi 26 euroa, kausi 42 euroa.
Kiintiö kaikissa lupatyypeissä 3 lohikalaa/ vrk
Talvilupa: Kausi 26 euroa.

Kaikille koskille voi lunastaa luvan osoitteesta www.kalakortti.com. Lisäksi Miekankosken ja Pyhäkosken lupia myyvät Miekankosken kahvila ja Neste Vihantasalmi.

Pyhäkosken laavulla kelpaa viettää taukoa ja nautiskella vaikka nuotiokahveista.

Teksti ja kuvat: Ilkka Heikkinen