Oikukas Näsijärvi – Kaivoksikin haukuttu, mutta silti kelpo kalavesi

Yön laskeuduttua Näsijärvi on vetouistelijan valtakuntaa. Jigaaja voi etsiä sattumalta matalaan eksyneitä kaloja. Kuvassa Markus Huplin Vankaselän matalikoilta noin kahden metrin vedestä narraama kiilusilmä.

Pirkanmaalla sijaitseva, Särkänniemen kallioihin itseään hakkaava Näsijärvi osaa olla oikukas. Välillä kala katoaa syville selille kuin, no, vaikkapa tuhka tuuleen, mutta taivaankappaleiden osuessa kohdalleen saattaa kalastus tuntua hetken jopa helpolta. Monen vihaama, joidenkin rakastama, syvä ja karu. Tuttujen kesken pelkkä Nässy vaan.

Varsinkin 1990-luvulla Näsijärvi ja etenkin sen eteläpään isot selkävedet, Näsin- ja Koljonselkä, tulivat tunnetuiksi hyvinä taimenen ja järvilohen uisteluvesinä. Kalastusalue ja osakaskunnat panostivat, ja panostavat edelleen, istutuksiin ja veden puhdistuessa sekä muikkukannan jatkuvasti vahvistuessa lohikalat myös viihtyivät. Yhtenäislupa, helppo saavutettavuus ja toimivat palvelut veneluiskineen lisäsivät järven suosiota.

Kuhakannan parantumisen myötä uistelijoiden sesonki venyi myös kesäkuukausille. Kuhien keskikoko on lämpimien kesien ja hyvien muikkuvuosien vanavedessä pikku hiljaa hilautunut ylöspäin, eikä nyt uudenkaan alamitan aikana ruokakaloja tarvitse kovasti hakea. Sellainen 55-60 sentin kuhanpölli ei ole mitenkään tavaton ja isompiinkin on hyvät mahdollisuudet, sillä selkävettä, missä isot kuhat aikaansa etupäässä viettävät, Näsijärvessä riittää.

Haukivetenä järveä ei voi kehua, mutta aivan toivotonkaan se ei ole. Lahtivesien lumpeikoista löytyy peruspuikkareita varmasti jokaiselle ja tietysti iso vesi kasvattaa myös isoja kaloja, mutta kuten muissakin karuissa vesissä, myös Nässyllä iso hauki tuntuu viettävän aikansa selkävesillä muikkua, siikaa ja pikkukuhaa saalistaen. Isoja, jopa todella isoja haukia järvessä on, mutta ne ovat hankalasti pyydettävissä.

Järvestä löytyy toki myös ahventa, ja pannukarkeaa assua saa välillä hyvinkin, mutta kilon kopauttaja voi onnitella itseään jo nappiosumasta. Syvässä ja kylmässä järvessä raitapaidan kasvu vain tuntuu ahnaimmillakin yksilöillä hyytyvän jonnekin 800 gramman tienoille.

Läpsystä vaihto

Kuhan vuorokausirytmi on Nässyllä erittäin selkeä. Usein tuntuu siltä, että jigikalastaja ja vetouistelija voivat auringonlaskun aikaan lyödä kättä vuoronvaihdon merkiksi. Kun aurinko painuu mailleen, nousee kuha väliveteen, jokaisen kesän jokaisena päivänä. Siltä ainakin tuntuu.

Jigittelijää tämä turhauttaa, sillä juuri syönnin ollessa parhaimmillaan kalat häipyvät tylysti pintavesiin, jigikalastajan ulottumattomiin. Toisaalta, kirkkaassa vedessä kuhat ovat ainakin päivänvalon ajan syvemmällä ja usein pohjan tuntumassa.

Tyyni kesäyö on uistelijan aikaa. Auringon laskiessa kuha nousee Näsijärvellä pintaan kuin käskettynä.

Monimuotoista monotoniaa

Varsinainen Näsijärvi ulottuu Tampereen halkaisevasta Tammerkoskesta aina 44 kilometriä ylöspäin, Murolekoskeen saakka. Tästä eteenpäin vesireitti jatkuu Ruovetenä, joka toisinaan erheellisesti liitetään Näsijärveen. Murolekosken voi ohittaa kanavaa pitkin ja vanha kansa kutsuukin kanavan yläpuolta ylävesiksi.

Näsijärvi on pitkä, vuonomainen ja syvä. Alapäästä, Tampereelta pohjoista kohti lähdettäessä ensimmäisenä ylitetään karu ja avonainen Näsinselkä. Seuraavana edessä aukeaa järven isoin selkävesi, Koljonselkä, jolta saavutaan pienelle Myyrysselälle. Sen yläpäässä on toinen järven vuollepaikoista, Unnekivensalmi.

Tämän jälkeen körötelläänkin seuraavat viitisentoista kilometriä matalampaa ja monimuotoista Vankavettä joko pohjoiseen, Kurunlahden pohjukassa sijaitsevaan Kurun taajamaan tai selän itäreunalta löytyvälle Muroleen kanavalle. Kanavan alapuoli on vajaan kilometrin matkalta virtaavaa vettä, mistä löytyy vuollepaikkaa ja kivoja syvänteitä kuhaa mielivälle.

Selkien reunoille jää tietysti lukuisa joukko matalampia lahtivesiä mukaan luettuna Suomen ainoa vuono, Koljonselän itärannalta löytyvä Paarlahti.

Näsinselkä ja Koljonselkä ovat isoja ja avoimia selkiä järven luonteen muuttuessa matalammaksi ja rikkonaisemmaksi Myyrykselle ja Vankavedelle tultaessa.

Selkävesillä uistellen

Eteläpään isot selät ovat etupäässä uistelijoiden suosiossa. Suurin osa Näsijärven järvilohisaaliista saadaan Näsinselältä ja Koljon eteläpäästä, jossa isojen selkien väliin jää matalampi kannas. Lintukari, Harvaset ja Hornu tuntuvat olevan usein uistelijoiden huulilla, kun kalapaikoista puhutaan.

Ennen taimenetkin kulkeutuivat järven eteläpäähän, mutta muikkukannan elvyttyä taimen viihtyy myös järven pohjoisosissa. Viime vuodet ovat olleet hyviä muikkuvuosia, mikä näkyy myös lohikalojen kasvussa ja yli 60-senttisiä kaloja saadaan saaliiksi paremmin kuin vuosiin.

Kuhaakin seliltä saadaan. Kuhanuistelu tuntuu keskittyvän etupäässä Koljonselälle, mistä lasisilmiä voi loppukesän lämpiminä öinä saada hurjia määriä. Myös järven isoimmat kuhat, ainakin ne, joista puhutaan, sijoittuvat usein Koljon penkkojen reunamille.

Lahtivedet ja pohjoisosa
sopivat jigikalastajalle

Heittokalastus on Näsijärvellä voittopuolisesti kuhan ja ahvenen jigikalastusta. Usein tässä yhteydessä puhutaan Näsinselän pohjoispään lahdista, Pengonpohjasta tai Vankavedestä eli järven matalammista ja rikkonaisemmista osista.

Kuhanjigaajalle Näsijärveltä löytyy lukematon määrä penkkoja, pakkoja ja muita pohjanmuotoja koluttavaksi ja varsinkin järven pohjoisosissa kuhapattia ei juuri tarvitse etsiä. Varsinkin 40-45-senttistä peruskuhaa tuntuu päivystävän lähes jokaisella 6-10 metriin kohoavalla pakalla, mutta isommat kalat ovat hiukan krantumpia paikanvalinnan suhteen.

”Bulkkikuhaa” ei siis kannata jäädä kovin pitkäksi aikaa onkimaan, vaan jatkaa suosiolla matkaa. Seliltä löytää myös paikkoja, joihin on kerääntynyt numeron tai pari kookkaampaa, selvästi mitan täyttävää kalaa.

Näsijärvelle luonteenomaista on, että kuhaa saa etsiä melko syvältä. Kudun jälkeen, kesäkuun puolivälin tietämillä kiilusilmän löytää matalammasta, noin viiden metrin vedestä, mistä se painuu pikkuhiljaa takaisin kymmenen metrin kieppeille. Kympin käyrän tuntumasta kalaa sitten saakin onkia yleensä syksyyn saakka.

Kilon-puolentoista kuhanpölli sijoittuu kokohaitarissa ns. paremman peruskuhan kohdalle. Sellainen on lähes jokapäiväinen tuttavuus jigaajalle, joka malttaa hiukan etsiä kalapaikkaa.

Sama pätee myös ahveniin, vaikka yksittäisiä körmyniskoja voi saada sattumalta tai hyvin rajatuista paikoista matalastakin, mutta yleensä ahvenparvet löytyvät samoista syvyyksistä kuin kuhat.

Ikään kuin vahvistukseksi mainittakoon, että kirjoittaja ei ole nähnyt kuluneen kolmenkymmenen vuoden aikana Näsijärvellä yhtäkään ison ahvenen pinta-ajoa tai ns. lokkihakkuuta, jossa linnut saalistavat ahventen pintaan ajamaa pikkukalaa.

Vertikaalijigaajan ei ole vaikea löytää pohjan tuntumasta kuhia ja 5-7-tuumaiset rungot ovat kovaa kamaa. Ottiväreistä ylimpänä Fox Ragen Fork Tail värissä Wakasagi ja Lunkerin Blue Mackerel toimivat kuhalle ympäri vuoden. Hämärässä vihreä Foxin Legend on perustyökalu ja kun mikään muu ei auta, rasiasta kaivetaan valkoinen Mikado Saira ja tussataan sille pieni punainen täplä kurkkuun.
Heittojigaajan työkalut kuhalle ja ahvenelle. Marjapuuron ja violetin sävyistä löytyy ottiväri moniin hetkiin ja oranssivalkoisella olen onnistunut ajamaan venekaverin muutamaan kertaan epätoivon partaalle. Myös erilaiset likaisenvihreät kiiskeä tai kuhanpentua jäljittelevät värit kuuluvat Nässynkävijän perusväreihin. Kuhalle kokoluokka saa olla 4-5 tuumaa ja ahvenelle hiukan pienempi.

Luvat, rampit ja majoitus

Näsijärvelle kalaan mielivälle löytyy melko kattava verkosto veneramppeja, laaja, selkävedet lähes kokonaisuudessaan kattava yhtenäislupa ja sieltä täältä vuokramökkejä. Mökittömiä saaria löytyy myös omatoimimatkailusta kiinnostuneelle. Suosittu ja luvallinen leiripaikka sijaitsee aivan Unnekivensalmen keskeltä, Kirvessaaresta.

Jigikalastajalle riittää pelkkä kalastonhoitomaksu, kuten muuallakin. Vetouistelija taas saa yhtenäisluvan helpoiten verkosta (www.kalapassi.fi) ja tietoa veneenlaskupaikoista, majoituksesta ja muista palveluista löytyy osoitteesta www.kuhamaa.fi/jarvet/nasijarvi.

Kalaveden lähihistoriaa

Näsijärvellä, kuten muillakin vesireiteillä on värikäs historia. Ihmistoimintaa alueella on ollut vuosisatojen ajan. Metsä- ja paperiteollisuuden sekä Tammerkosken voimalalaitosten myötä myös Näsijärvi sai kantaa osansa tämän takaperoisen kansan elintason noususta.

Mäntän ja Lielahden paperitehtaiden vaikutus näkyi Näsijärvessä selvästi ja 1980-luvun alkuvuosina järven vesi oli nykytilanteeseen verrattuna hyvin sameaa. Useiden kylmien vuosien jälkeen kuha oli järvessä harvinaisuus, kuten taimenkin, ja Tammerkosken voimalaitosten säännöstelyn myötä vesiraja pakeni keväisin kymmeniä metrejä. Saalis koostui pääasiassa hauesta, mateesta ja särkikaloista.

1980-luvun lopulla paine jätevesien tehokkaampaan käsittelyyn kasvoi ja viipymältään lyhyen Näsijärven vesi alkoi nopeasti puhdistua. Samoihin aikoihin perustettiin myös Meidän Näsijärvi- liike, joka keskittyi etenkin säännöstelyrajojen kohtuullistamiseen.

Tämän työn myötä Näsijärven tilanne pikkuhiljaa parani. Vesi kirkastui, vedenlaatu parani, talviset happikadot loppuivat ja voimalaitosten juoksutuksesta johtuva vedenpinnan vaihtelu väheni.

Tilanteen parantumisen myötä järvessä sinnitellyt muikkukanta pikkuhiljaa runsastui. Vuonna 1983 perustettujen kalastusalueiden toiminnan hakiessa muotoaan myös kalavesien hoito kehittyi. Aluksi tämä tarkoitti lähinnä kalojen istuttamista, mutta nopeasti myös lupa-asioiden ja palveluiden kehittämistä.

Vetouistelun kultavuosien aikana 1980- ja 1990-luvuilla järveen istutettiin taimenta ja järvilohta, jotka viihtyivät Nässyssä hyvin. Näsijärven maine hyvänä jalokalavetenä juontaa juurensa näihin aikoihin.

Unnekivensalmi on järven ainoa vuolle. Kuvassa yksinäinen kalastaja näkyy ankkuroituneen juuri parhaalle paikalle, viittojen yläpuolelle.

Laajempia lupa-alueita

Vetouistelun myötä lisääntyi myös tarve laajempien lupa-alueiden luomiseksi. Pirkanmaalla Kalatalouskeskus ideoi yhdessä alueen kalastusalueiden kanssa kalapassin ja tähän kuuluvat yhtenäisluvat. Näsijärvi oli yksi ensimmäisistä järvistä, joihin luvan sai. Tämä oli merkittävä askel nykymuotoisen vapaa-ajankalastuksen suuntaan.

Varmasti moni paikallinen myös muistaa, kuinka harvinaisia kuhat vielä 1980-luvulla olivat. Ja jos joku sattui kuhan saamaan, oli se lähes poikkeuksetta useampikiloinen jössikkä, pieniä kaloja ei tullut lainkaan.

Istutuksilla myös kuhakanta saatiin elvytettyä siihen mittaan, että kalastusalue on suositellut kuhanistutuksista luopumista jo usean vuoden ajan. Lajille suotuisien lämpimien kesien myötä kanta on vahva ja luontainen elinkierto toimii hyvin.

Moni nuoremman polven kalastaja ottaa nämä asiat itsestäänselvyytenä ymmärtämättä, että nykytilanteen taustalla on vuosikymmenten historia talkootyötä kalavesien ja kalastajien hyväksi. Kalastusalueiden ja osakaskuntien aktiivien sarvikuonoiksi nimittelyn sijaan myös pieni kiitos silloin tällöin voisi olla paikallaan.

Loppujen lopuksi ja kaikesta huolimatta Nässy on silti säilyttänyt oman luonteensa. Järvi on karu ja syvä. Toisille kuin kaivo, mutta antelias sille kuka solmun selvittää.

Info

Näsijärvi

Pinta-ala: Noin 255 km2
Syvin kohta: 63 m
Keskisyvyys: 14,1 m
Järvityyppi: Karu
Veden väri: Kirkas, humusleimainen
Näkösyvyys: Keskimäärin 2,5-4,0 metriä
Veden laatuluokitus: Hyvä/erinomainen

Alamitat
Kuha: 42cm
Järvitaimen (rasvaevätön): 50 cm
Rasvaevällinen järvitaimen on rauhoitettu
Järvilohi: 60 cm

Ahvenjärvenä Nässy ei ole kummoinen, mutta yksittäisiä körmyniskoja nousee silloin tällöin. Selkävesiltä voi yhyttää hetkeksi parvenkin, mutta jos ahven on ykköskohde, kannattaa reissu suunnata muualle.

Teksti ja kuvat: Teemu Koski