Perhokalastaja arvostaa veneessään pelkistettyjä yksityiskohtia. Mitä vähemmän veneestä löytyy knaapeja, korvakkeita, kahvoja ynnä muita ulokkeita, sen parempi.

Tuulella on käsittämätön kyky kuljettaa siima jokaisen mahdollisen ulokkeen taakse, eikä mikään harmita enempää kuin täydellisesti ajoitetun heiton tyssääminen knaapin taakse kiepahtaneeseen perhosiimaan. Paitsi tietysti se, kun tämä tapahtuu uudestaan.

Perhokalastaja myös hyötyy virvelinkalastajaa enemmän korotetuista heittotasoista. Mitä korkeammalla kalastaja seisoo, sitä helpompaa siiman ohjailu ja itse heittäminen ovat. Varsinaisesta kalastuksesta puhumattakaan. Perhokalastajan, jos kenen siis kannattaa harkita heittotasojen rakentamista veneeseensä.

Yksinkertaisimmillaan taso syntyy ilman suurempia muutostöitä vain vanerilevystä ja parista sopivan korkuisesta pöydänjalasta. Koko keulan remontoimalla tasosta tulee yhtenäinen ja sen alle syntyy iso säilytystila tavaroille. Kun eväät, vaihtovaatteet ja muun sälän saa pakattua pois jaloista, on vapaata tilaa käytössä entistä enemmän.

Keulataso tuo lisää tilaa

Oma veneprojektini alkoi mökillä vuosikaudet maanneesta tuulilasiveneen rungosta, jonka rakensin amerikkalaisten kalastusveneiden mallin mukaan. Keulatasoa varten laminoin veneen sisälaitaan 25 millin vaneripalat tason kiinnitystä varten. Tason runko syntyi alumiinisesta 50-millisestä leveästä T-palkista.

Keulatason alle tein kolme säilytyslokeroa, joiden väliseinät (6,5 millin vesivaneri) tukevat keulatason runkoa. Kansi ja luukut ovat 16-millistä vesivaneria ja lopputulos kantaa notkumatta isonkin ihmisen. Laitoihin laminoitujen kappaleiden ansiosta laitoihin ei tullut yhtään reikää ja pitkä keulataso jäykistää runkoa.

Säilytysluukkuihin mahtuvat veneen ja keulamoottorin akut, kalastajien eväät ja muut varusteet. Näin kalastajalla on 4,5-metrisessä veneessä liki kaksi neliötä paljasta lattiapintaa sopivalla korkeudella.

Kalastusta silmällä pitäen kaikki turhat ulokkeet karsiutuivat pois. Luukkujen vetiminä toimivat kuminauhasta tehdyt lenkit, joiden alle siimaa ei saa aseteltua yrittämälläkään. Ainoa veneen etupäästä löytyvä uloke on keulamoottori, jota ilman taas on muuten hankala elää.

Kokonaisuudessaan keulatason hinnaksi tuli reilu satanen. Alumiinikehikon hitsaaminen ei maallikolta onnistu ja levyt tilasin mittoihinsa sahattuna paikalliselta puusepänverstaalta. Laminointi ja kasaaminen taas onnistuvat jokaiselta, joka osaa lukea internetistä ohjeet ja tietää miten päin akkuporakonetta pidellä.

Tarvittavat työkalutkin löytyvät likimain jokaisesta autotallista. Keulataso tuo veneeseen paljon lisää tilaa ja tekee kalastuksesta mukavampaa ja turvallisempaa. Ja talvi on juuri oikea aika tällaisen rakentamiseen. Jos veneen pääasiallinen tarkoitus on kalastus, kannattaa tällaisen muutostyön tekemistä ehdottomasti harkita.

Teksti ja kuvat: Teemu Koski