Virtavesien syysrauhoitus on parhaillaan päällä, joten perhokalastajan on aika keskittyä seisovan veden kalastukseen. Ruokailevan lampikirjolohen syksyinen nymfikalastus tarjoaa perhokalastajalle haastetta sekä mukavaa ajanvietettä loppusyksyn lyheneville päiville.
Kirjolohen lampikalastus on kasvattanut suosiotaan viime vuosina. Samalla suomalaiset perhokalastajat ovat alkaneet kalastaa kirjolohta perinteisten ärsykeperhojen lisäksi myös yhä enenevissä määrin pienillä hyönteisjäljitelmillä.
Tuoreiden istukkaiden lampikalastusta ärsykeperhoilla käytiin läpi Vapaa-ajan Kalastajan numerossa 2/2017. Syksyllä moniin kohteisiin istutetaan toki tuoretta kalaa, jotka purevat esiteltyihin ärsykeperhoihin. Syyskirjolohen nymfikalastus seisovassa vedessä on kuitenkin myös ajoittain tehokasta ja sitäkin hauskempaa ajanvietettä. Monessa lampikohteessa esiintyy kirjolohen lisäksi siikaa, joille nymfit maistuvat myös erittäin hyvin.
Aktiivisuuspiikit ovat lyhyitä
Loppusyksyllä päivä lyhenee kovaa vauhtia. Samalla myös kirjolohen päivittäiset aktiivisuuspiikit lyhenevät. Kalastettava lampi saattaa olla päivän mittaan pitkään aivan hiljainen, kunnes kalat yht’äkkiä aktivoituvat. Pikkuperhoilla kalastettaessa on tärkeää etsiä pintovia kaloja. Ruokailevan syyskirjolohen pintakäynti ei yleensä ole varomaton mulautus, vaan kirjolohi saattaa tehdä ruokaillessaan hyvinkin pieniä ja varovaisia pintakäyntejä.
Kalat saattavat syödä pintakalvosta esimerkiksi kaksisiipisiä tai pintakalvon alta kuoriutuvia surviaissääsken toukkia eli buzzereita. Tällaiset kalat ovat usein vanhempaa jo luonnonravinnolle oppinutta istukaserää. Niitä on toki mahdollista höynäyttää myös pintaperhoilla, mutta usein kelluvalla siimalla aivan pintakalvon alta uitetut nymfit ja buzzerit toimivat parhaiten.
Pintovalle kalalle
nymfiä pintakalvon alta
Syksyllä ruokailevia kaloja nymfeillä kalastettaessa ongitaan normaalisti pintakalvon alta, joten kelluva siima on käyttökelpoisin yleissiima. Toinen hyvä siima kirjolohen nymfikalastukseen lammelta on niin sanottu lasikärkisiima, eli kelluva siima, jonka kärjessä on muutaman metrin kirkas hitaasti uppoava pätkä. Mikäli lammen pinnalla ei näy elämää, niin nymfeillä voi toki haravoida hieman syvemmältäkin esimerkiksi slow intermediate -siimalla.
Kelluvalla siimalla kalastettaessa nymfejä ja buzzereita kannattaa yleensä uittaa varsin hitaalla uitolla. Joskus perhojen uittaminen kyllin hitaasti vaatii jopa melkoisesti malttia. Syksyisen kirjolohen otti on ajoittain todella varovainen. Tärpit pystyy havaitsemaan parhaiten pinnalla kelluvan siiman pienistä liikkeistä sekä värähdyksistä.
Välineet syksyiseen
nymfikalastukseen järvillä
Järvellä käytettävässä nymfikalastussetissä perukkeeseen sidotaan kolme nymfiä hieman yli metrin välein toisistaan. Normaalit kokoluokat syksyisessä lampikalastuksessa käytettäville nymfeillä asettuvat #10-14 välille. Ajoittain on paikallaan käyttää myös suurempia perhoja, tai kalojen ollessa erityisen valikoivia voi pintakalvossa uitettavien perhojen kokoa joutua pienentämään aina #20 sidoksiin asti.
Nymfeistä lampikalastukseen soveltuvat loistavasti erilaiset mustat nymfit, Diawl Bachit, Hares Ear- sekä Pheasant Tail -muunnelmat sekä surviaissääsken toukkia jäljittelevät buzzerit.
Aremmille syyskaloille kannattaa käyttää luonnollisesti ohuempia perukkeita kuin tuoreita istukkaita ärsykeperhoilla kalastettaessa, 0,16-0,18 mm on hyvä yleispaksuus. Kolmea perhoa käytettäessä käytän itse päätyperhossa yleensä pientä kuulaa ylempien perhojen ollessa painottamattomia. Kuulallinen päätyperho auttaa suoristamaan peruketta paremmin heitoissa ja samalla se kalastaa hieman eri syvyydestä kuin painottamattomat yläperhot.
Kelluntarenkaan käyttö tuo uuden ulottuvuuden rannalta kalastamiseen ja suosittelen lämpimästi kelluntarengaskalastuksen kokeilemista. Kelluntarenkaan avulla on mahdollista tavoittaa ne heittokantaman ulkopuolellakin pintovat syyskirjolohet. Lisäksi aremmatkaan kirjolohet eivät säiky kelluntarenkaalla liikkuvaa perhokalastajaa yhtä helposti kuin veneellä kalastavia syyskirjolohen naruttajia.
Ottiperhot
PT Cruncher
Koukku: Nymfikoukku, koko #10-14
Pyrstö: Fasaani
Runko: Fasaani
Kierre: Ohut kultalanka
Thorax: Oranssi ice dubbig
Kaulushäkilä: Ruskea kukko tai kana
Diawl Bach
Sidontalanka: Punainen
Koukku: Nymfikoukku, koko #10-14
Pyrstö: Ruskea kukko
Runko: Riikinkukko
Kierre: Punainen litteä flashabou
Kidukset: Ruskea kukko
Pää: Punainen sidontalanka
Musta Buzzer
Koukku: Kaareva larvakoukku, koko #8-14
Takarunko: Punainen litteä flashabou
Runko: Musta sidontalanka, eturunko sidotaan paksummaksi
Kierre: Ohut hopealanka
Posket: Oranssi Biots
Lopuksi koko perhon päälle laitetaan ohut kerros UV-liimaa, joka kovetetaan UV-lampulla.
Teksti ja kuvat: Pietari Sipponen
