Täpläravun pyynti tarjoaa eksoottisia elämyksiä – Valitse mertojen paikat huolella ja käytä tuoreita syöttejä

Ravustuksen jännittävin hetki. Onkohan mertaan mennyt yön aikana saalista? Tällä kertaa muutama rapu on mennyt pyytöön.

Heinäkuun loppupuolella järvillä näkyy tavallista enemmän vesiliikennettä pienten mökki- ja soutuveneiden lipuessa rantojen ja karikoiden tuntumassa. Pienet kohot veden pinnalla paljastavat ravustuskauden käynnistyneen.

On aika kerätä veden viljaa jopa yli seitsemän miljoonan saksiniekan edestä. Kotimaiset täpläravut saavat kulinaristien pöydissä erikoispaikan. Ravustus on myös eksoottista ja jännittävää puuhaa, joten kannattaa hommata merrat ja lähteä ravun pyyntiin. Lupiakin on nykyään saatavilla lähes kaikkiin täplärapuvesiin.

Kivikkoiset rannat tarjoavat ravuille hyvin suojaa. Paras kohta merroille on kivikon ja tasaisen pohjan reuna. Vettä on jo riittävästi ja suojapaikatkin mertojen lähellä.

Massiivinen kotiutusoperaatio

Täpläravun istutukset aloitettiin voimakkaammin 90-luvun alkupuolella ja vuosituhannen vaihteeseen mennessä Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöalueiden suuret järvialtaat olivat saaneet uuden asukkaan. Myöhemmin myös Vuoksen vesistö sai täpläravusta uuden rapulajin.

Täpläravun kotiuttaminen maamme vesiin lienee onnistunein istutusoperaatio järviemme vieraslajien osalta. Riistapuolelta vastaavana esimerkkinä voidaan pitää valkohäntäpeuran kotiuttamista riistanisäkkäidemme joukkoon.

Tärkein syy massiiviselle istutusbuumille oli kotoisen jokirapumme riutuminen rapuruton kourissa. Suurista reittivesistä sen kannat menetettiin jo satakunta vuotta aiemmin. Jokirapua saadaan edelleen pienvesistä saaliiksi noin miljoona yksilöä vuosittain, mutta täpläravun saaliismäärä noin 3-5 miljoonaa rapua vuodessa on ajanut jo kotoperäisen rapumme ohi mennen tullen.

Maamme alkuperäinen rapulaji jokirapu (Astacus astacus) suosii laadukasvetisiä pieniä järvi- sekä jokivesistöjä. Sen luontainen levinneisyysalue on ollut Etelä-Suomessa, mutta 1800-luvun lopulla tehdyillä siirtoistutuksilla jokirapukannat on saatu leviämään aina Rovaniemen tasolle asti.

Jokiravun ”Amerikanserkku”-täplärapu (Pacifastacus leniusculus) suosii suurikokoisia vesistöjä ja se elää maassamme levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Tästä syystä tasaiset lämpöolosuhteet soveltuvat täpläravulle parhaiten. Täpläravun kotiuttamisessa on onnistuttu parhaiten Etelä-Suomen suurissa reittivesistöissä. Rapujen osin erilaiset ympäristövaatimukset ovat eduksi pyrkimyksille säilyttää jokirapukantamme elinvoimaisina.

Ravustus on ollut tuottoisaa. Rapua kannattaa pitää kiinni selkäkilvestä ja varoa, ettei notkea täplärapu pääse nappaamaan saksilla ihosta kiinni. Saksien kärjissä olevista piikeistä saa helpolla ihoon pienen haavan.

Vieraslaji jakaa mielipiteitä

Täpläravun hyödyllisyydestä tai haitallisuudesta ollaan montaa mieltä. Toisaalta se on kasvattanut uuden ravustussukupolven nauttimaan syyskesän luonnonvarasta. Kolikon kääntöpuolena on täpläravun ruttoisuus ja sitä kautta turmiollisuus jokiravuille. Minne täplärapu onkin istutettu luvallisesti tai luvattomasti, sinne ei enää jokirapua saada palautettua.

EU:n vieraslajistrategia löi täpläravun istuttamiselle viimeisen naulan arkkuun vuoden 2016 alusta, kun se listattiin torjuttavaksi vieraslajiksi. Täplärapua voi edelleen ravustaa ja hyödyntää, mutta sitä ei tule enää missään nimessä levittää uusiin vesistöihin.

Rapuruttoa poikkeuksetta kantava ja paremmin ruttoa kestävä täplärapukaan ei ole rutolle immuuni. Viime vuosina on havaittu reittivesillä suuria kantavaihteluita ja syyksi epäillään rapuruton aiheuttamaa kuolleisuutta. Myös pohjoinen sijaintimme asettaa haasteita täpläravun lisääntymiselle. Uusi tulokas etsii vielä paikkaansa reittivesien ekologisessa järjestelmässä.

Rutto ei aiheuta estettä ravun hyödyntämiselle ja täplärapua pidetäänkin erinomaisena ja lähes jokiravun veroisena herkkuna. Sen astetta kovempi kuori ja muutamat extrapiikit aiheuttavat sen pienen miinuksen verrattaessa jokirapuun. Maku sen sijaan on yhtä erinomainen.

Rapu on sesonkituote

Ravustuskauden aloitus on monille kesän odotetuin hetki. Paikat on mietitty valmiiksi, syötit ongittu ja merrat huollettu alkavaa kautta varten. Heinäkuun 21. päivänä tasan kello 12 putoavat ensimmäiset merrat veteen. Suosituimmilla rapupaikoilla on eduksi olla ensimmäisten paikanvalitsijoiden joukossa ja päästä keräämään pyyntimittaan kasvaneet ravut talteen.

Kauden alussa rapujen kuorenvaihto on usein kesken ja parhaat saaliit saadaan vasta elokuun puolella, joskus vasta syyskuussa vesien hieman viilennettyä. Ravustus tulee lopettaa viimeistään lokakuun lopussa luvallisen ravustusajan päättyessä.

Ravustuskauden parhaat saaliit saadaan usein vasta elo-syyskuussa vesien viilennyttyä ja iltojen jo tummuttua.

Mertojen paikat kannattaa valita huolella

Ravut hakeutuvat mieluiten alueille, jotka tarjoavat niille kaivattua suojaa. Täplärapu käyttäytyy kotoisesta ravustamme poiketen ja hakeutuu rantamatalista mielellään syvempiin vesiin. Tärkein määrittävä tekijä on kuitenkin elintärkeiden suojapaikkojen löytyminen. Pohjan tulee tarjota sopivia piilopaikkoja ravuille petoja vastaan etenkin kuorenvaihdon yhteydessä. Kivenkolot sekä pohjat, joihin rapu saa kaivettua suojaonkalon, ovat rapujen suosiossa.

Merrat kannattaa laskea ravuille suotuisten kivikoiden ja penkanreunojen viereen. Intohimoisimmat ravustajat etsivät kivien kupeet puisen salon avulla ja sijoittavat merrat aivan kivien juureen.

Kalastus- ja mökkiveneissä yleistynyt tekniikka on tullut myös ravustajien apuun. Kaikuluotaimella löytyy uusia vedenalaisia kivikoita mertojen pitopaikoiksi. Uusimmat viistokaikuluotaimet näyttävät kivikot jopa kymmeniä metrejä veneen sivuiltakin, joten karikoiden löytäminen on helppoa. Etenkin loppukaudesta ravustamattomat kohteet tarjoavat edelleen hyvin saalista, kun perinteisimmät paikat on jo ravustettu tyhjiksi.

Tyypillisimmät ravustuspaikat ovat jyrkähköjen rantapenkkojen läheiset kivikot, joissa vettä on 2-6 metriä. Joskus myös rehevämpien rantojen läheiset kivikot tarjoavat hyvin saalista.

Rapu valitsee tuoreen syötin

Kauan on aikaa tarinoista, jolloin kissan sanottiin olevan paras ravunsyötti sitkeytensä takia. Itse olen joskus pohtinut, onko tuo kissatarina vain yksi rapuun liitetyistä lukuisista myyteistä, vai aidossa tilanteessa koeponnistettu menetelmä.

Itse olen luottanut syöttien valinnassa ammattiravustajien sekä koeravustajien kokemuksiin särkikalojen erinomaisuudesta. He ovat vuosien saatossa saaneet selville syötit, joita rapu suosii. Pääosin kasveja ja hyönteisen toukkia syövät ravut ovat erityisen mieltyneitä tuoreeseen kalaan, jos sellainen herkkupala eteen tarjotaan. Erityisesti särki sekä muut särjen sukuiset kalat maistuvat ravulle.

Syötti ei saa olla pilaantunutta, vaan tuore samasta järvestä pyydetty tai pakastettu kala houkuttelee saksiniekan mertaan. Parhaimmillaan ravustus tuo koko perheelle monipuolista yhdessä tekemistä. Mikä onkaan hienompaa kuin kaivaa madot, onkia kalat mertoihin, syötittää ja laskea merrat ja kokea ne yhdessä saalista saaden. Saalista kertyessä voi pitää omalle porukalle tai ystävillekin kivan rapuillallisen.

Jos kalaa ei ole saatavilla, hätätapauksessa liha tai broilerin palakin ravuille maistuu. Syöttikoteloihin on tarjolla myös kalanrehun tapaista rapusyöttiä, mutta itse en ole sellaisen toimivuutta ainakaan vielä testannut.

Tuore särki on syöteistä parhain. Rapusyötin voi laittaa syöttikoukkuun tai -koteloon oman mieltymyksen mukaan.

Pyyntiä merralla

Kuten todettua, täplärapu ei ole aivan matalimpien rantojen asukki. Tästä syystä pyynti on ehdottomasti suosituinta merroilla, jotka syötitetään ja lasketaan pyyntiin odottamaan kokukertaa. Innokkaimmat käyvät jo iltahämärissä katsomassa ovatko päivällä pyyntiin asetetut merrat saaneet rapuja vieraikseen vai kannattaako pyydysten paikkaa vaihtaa.

Usein merrat koetaan vasta pyyntiin asettamista seuraavana päivänä. Mertojen kokeminen on aina jännittävä hetki ja ensimmäiset ravustuskokemukset jättävät mukavan muistojäljen mielen sopukoihin.

Mertatyyppejä on lukuisia. Jokainen voi hankkia ja testata omaan käyttöönsä parhaan tuotteen. Viime vuosien suosituin merta Suomessa on ollut ehdottomasti kotimainen Rapurosvo. Se on helppo säilyttää talvivarastossa pinottuna. Ravustuskaudella syöttien asettaminen sekä rapujen pois päästäminen on vaivatonta. Lisäksi ravut viihtyvät merrassa varsin hyvin tai niiden pakeneminen satimesta ei ole aivan helppo homma.

Lieneekö sattumaa, että suosituimman merran nimessä on sana rosvo. Valitettavasti vieraiden rapumertojen kokeminen tai jopa varastaminen on sangen yleistä. Myös rapusumput houkuttelevat pitkäkyntisiä valitettavan usein.

Näppäräsorminen rakentaa rapusumpun vaikka laudoista. Ota huomioon kuitenkin, että lautojen raot eivät ole kuivuessaan kasvaneet liikaa, jotta saalis pysyy säilössä, kuten on tarkoituskin. Sumpun turvottaminen rantavedessä auttaa asiaan.

Mertojen lasku onnistuu rannaltakin

Ravustus mielletään veneellisten pyytäjien hommaksi, mutta jyrkemmät rannat soveltuvat erinomaisesti myös rannalta tapahtuvaan pyyntiin. Muutaman metrin mittainen naru riittää hyvin ja painavan merran saa heilautettua rannalta vaivattomasti pyyntiin.

Rapumerrat tulee merkitä vähintään viisi senttimetriä veden pinnan yläpuolelle ulottuvalla koholla, joka ei saa olla läpinäkyvä. Käytössä on usein massasta puristetut kohot, joissa on läpivienti narulle. Tällaisen saa luistatettua veteen myös rantapyynnin yhteydessä.

Osa veneellisistä ravustajista laskee pyydykset jataan muutaman metrin välein. Tällöin jadan päät tulee merkitä asetuksen mukaisesti molemmista päistään.

Pyynti onnistuu hyvin myös rannalta. Merran heilauttaa vaivattomasti pyyntiin ja kokeminenkin on helppoa. Aivan loivimpia rantoja täplärapu kuitenkin välttää.

Rapukauppa ammattilaisten asiaksi

Vuoden 2016 alusta voimaan tullut kalastuslaki toi muutoksia rapukauppaan. Pienimuotoinen rapukauppa suoraan kuluttajille on edelleen sallittua. Jos myyntimäärä kasvaa yli kolmensadan kappaleen tai ravut myydään muulle kuin loppukuluttajalle, myyjän tulee rekisteröityä kaupalliseksi kalastajaksi Ely-keskuksessa.

Ravustukseen tarvitaan vesialueen omistajan lupa ja sen lisäksi 18-64-vuotiaiden on lunastettava kalastuksenhoitomaksu. Ravulla ei ole kalastusasetuksen määräämää alamittaa, mutta monin paikoin kalastusalueet ovat asettaneet kymmenen sentin alamitan.

Jos et itse hyödynnä saamiasi rapuja, varmista, että rapujen seuraava haltija hyödyntää ravut ruokapöydässä, eikä aikomuksena ole tehdä luvatonta istutusta. Myös rapujen sumputtaminen muualla kuin pyyntivesistössä on kiellettyä ruton leviämisen kitkemiseksi.

Keitä ja nauti

Täplärapu ei eroa jokiravusta maultaan juuri mitenkään. Se on erinomaista keitettynä merisuolan ja tillin tai kruunutillin kera. Sopiva määrä suolaa on noin kaksi desiä viiteen litraan. Keittoaika on noin kahdeksan minuuttia, kunnes selkäkilpi on auennut raolleen.

Varaa aina riittävän kookas astia keittämiseen, jotta vesi säilyy kiehuvana rapujen lisäyksen yhteydessä. Anna rapujen jäähtyä keitinliemessä.

Parhaimmillaan ravut ovat keittämistä seuraavana päivänä. Täplärapujen kanssa syödään yleensä paahtoleipää. Ruokajuomaksi käy vesi, maltillinen vaalea olut tai valkoviini. Kirkkaiden snapsien ottaminen laulun kera on usein aikuiseen makuun.

Tilli suussa, kruunu päässä sinut pöytään kannetaan!

Teksti ja kuvat: Janne Rautanen

Ruskeasävyinen rapu muuttuu keitettäessä kauniin punaiseksi. Illalliselle ravut asetellaan yleensä kauniisti odottamaan juhlien alkua.