Turvanonginta koukuttaa, eikä irtipääsyä edes toivo

Kirjoittaja ja ensimmäinen yli kaksikiloinen turpa.

Turvanonginta on maassamme vielä pienen harrastajajoukon laji. Siksi hyvin moni, ellei jopa suurin osa vuosittain saatavista turvista tulee jonkin muun lajin kalastuksen sivutuotteena. Turpa on kuitenkin todella hieno kohde siitä kiinnostuneelle vapakalastajalle. Tarjolla on räjähtäviä tärppejä, kaunista jokiluontoa, ajoittaista epätoivoa ja hienoja onnistumisen hetkiä. Mitä muuta voisi kalamies toivoa.

Pyöreälinjainen Avon-koho tipahtaa juuri oikeaan kohtaan, eli kovan virran ja tyynen alueen väliselle kaistaleelle. Virta lähtee kuljettamaan sitä hiljalleen alaspäin. Jätän kelan sangan auki ja päästän siimaa etusormen alta samalla kohon kulkua hieman hidastaen. Ehdin seurata kohon räikeänpunaista yläosaa vain parin metrin matkan, kun se yhtäkkiä katoaa veden alle.

Tartutus tulee suoraan selkäytimestä. Kala on kiinni ja se suuntaa joen keskelle kohti kovempaa virtaa. Saan kalan kuitenkin melko nopeasti lähemmäksi rantaa ja pian se on jo haavimisetäisyydellä. Lyhyt ryntäys vielä ennen haavia, uusi yritys ja niin on ensimmäinen koskaan saamani turpa haavissa. Irrotan koukun kalan leuasta, otan pikaisesti pari valokuvaa ja lasken kalan haavissa veteen virkoamaan.

Ennen kalan vapauttamista ihailen sitä vielä hetken. Leveä otsa, suuri suu, mustareunaiset suomut sekä kupera peräevä; siinä ovat nyt ne kaikki turvan tunnusmerkit, joita olen aikaisemmin nähnyt vain kuvissa. Onpa upea kala.

Jos kyseessä ei ole ennätyskoon kala, kannattaa koukku irrottaa jo vedessä.
Jos kyseessä ei ole ennätyskoon kala, kannattaa koukku irrottaa jo vedessä.

Pujotan uudet syötit koukkuun ja heitän ongen samaan paikkaan kuin aikaisemmin. Tälläkään kertaa ei tärpin tuloa tarvitse kauaa odottaa. Kala lähtee saman tien syöksyyn kohti vastarantaa. Kelan jarru ilmoittaa äänellään, että nyt on kyseessä edellistä selvästi isompi kala. Turpa päättää jäädä paikoilleen joen keskelle, eikä halua liikkua sieltä mihinkään. Ovatpa nämä turvat voimakkaita kaloja.

Hetken vääntämisen jälkeen saan sen taas liikkeelle. Kala on kuitenkin vielä hyvissä voimissa ja kestää tovin ennen kuin saan sen lähemmäksi rantaa. Lopulta useiden ryntäyksien ja piinaavan jännittävien hetkien jälkeen uitan kalan haaviin. Tämä on selvästi suurempi kuin se edellinen, ainakin kilon painavampi.

Laitan kalan punnituspussiin ja jään odottamaan vaa’an lukemia. Puntarin näyttö ilmoittaa kalan painoksi 1,480 kiloa. Otan uudesta ennätyskalastani muutaman valokuvan ja lasken sen takaisin omaan elementtiinsä. Tämä on aivan mahtavaa. Miksi ihmeessä en ole aloittanut turvanongintaa jo aikaisemmin. Tätä on pakko saada lisää ja paljon.

Kevyt Baitrunner-kela ja 12 jalan pohjaonkivapa ovat hyvä yhdistelmä turvanongintaan.
Kevyt Baitrunner-kela ja 12 jalan pohjaonkivapa ovat hyvä yhdistelmä turvanongintaan.

Sama laji, uudet metodit

Kaksi vuotta on kulunut ensimmäisestä reissustani. Tuona aikana turvanongintakuume on koko ajan vain pahentunut. Turpa on osoittautunut todella mielenkiintoiseksi onkikalaksi ja joka reissu on tuonut mukanaan uusia asioita hienon lajin kalastamisessa.

On kesäkuinen ilta ja kävelen taas kohti jokirantaa. Varustuksena minulla on pohjaonki, syötit, vapatuki, haavi sekä muut välttämättömät tarvikkeet, kuten kamera ja vaaka. Pian edessäni avautuu suuri ja rikkonainen suvantoalue, jossa tiedän olevan suuria turpia.

Ensimmäiseksi on saatava irtosyöttejä veteen, jotta turvat innostuvat syömään. Ritsan avulla saan herkkupalat lentämään juuri haluamaani kohtaan. Kalat saavat tällä kertaa maisteltavakseen maissia, makkaranpaloja ja koiranruokaa.

Koukkuun laitan makkaranpalan ja pari maissinjyvää. Siinä on yhdistelmä, joka sekä tuoksuu että näkyy. Heitän ongen veteen hieman irtosyöttien yläpuolelle. Asetan vavan nojaamaan vapatukea vasten ja kytken baitrunner-jarrun päälle. Tarkistan vielä, että jarru on tarpeeksi löysällä. Sen jälkeen voin kaikessa rauhassa juoda kupin tai pari kahvia ja nauttia kesäisen jokiluonnon kauneudesta.

Kahvit juotuani alan laittaa varusteita haluamaani järjestykseen. Vapautusmatto valmiiksi, vaaka siihen päälle, kamera niiden viereen… Tavaroiden järjestely loppuu kuitenkin lyhyeen, kun Baitrunner särähtää äkäisesti soimaan. Tämähän alkoi hyvin. Syötti ehti olla vedessä vain hetken, kun sitä jo viedään.

Siiman päässä tuntuva vastus kertoo, että syötin napannut turpa ei ole ihan pieni. Kala tekee heti pari pitkää syöksyä, kuten isommilla turvilla on tapana. Vahvan pohjaonkivavan ja kestävän siiman avulla saan kuitenkin pidettyä sen aisoissa. Parin minuutin kamppailun jälkeen haavissa lepää pullea ja hyväkuntoinen turpa.

Nostan kalan vapautusmatolle ja irrotan kokoa neljä olevan onkikoukun sen ylähuulesta. Samalla huomaan, että kalan kurkussa näkyy runsaasti makkaramössöä sekä muutamia keltaisia maissinjyviä. Veteen heittämäni herkut ovat näköjään kelvanneet. Vaaka näyttää kalan painoksi 1,7 kiloa. Lasken kalan takaisin uimaan ja otan samalla pari valokuvaa.

Turvat kannattaa aina vapauttaa mahdollisimman hyväkuntoisina takaisin kasvamaan. Näin säilytät edellytykset laadukkaaseen ongintaan ja hienoihin saaliskaloihin tulevaisuudessa.
Turvat kannattaa aina vapauttaa mahdollisimman hyväkuntoisina takaisin kasvamaan. Näin säilytät edellytykset laadukkaaseen ongintaan ja hienoihin saaliskaloihin tulevaisuudessa.

Vaikeuksia riittää

Päätän satsata toden teolla isoon kalaan ja laitan koukkuun syötiksi pari kappaletta Frolic-koiranruokaa. Niitä eivät pikkukalat saa suuhunsa. Syötti painoineen lentää samaan kohtaan kuin aikaisemmin. Ritsaan vielä perään muutamia ruokapalleroita, jotta syötävää varmasti riittää koukun ympärillä.

Virta siirtää pohjaonkeani pariin otteeseen, kunnes se asettuu paikoilleen. Katselen herkeämättä pohjaonkivapani kärkeä, joka on taipuneena alavirtaa kohti. Noin puolen tunnin kuluttua vavan kärki lähtee äkisti taipumaan. Tartun vapaan, kelaan pari kierrosta ja teen samalla vastaiskun.

Siiman päässä on massiivinen paino. Nyt tuntuu todella isolta. Kala ui poispäin ja vie samalla siimaa kelalta. Sitten se äkisti kääntyy ja tulee minua kohti, kunnes päättää pysähtyä joen keskikohdalle. Kala on aivan paikallaan, enkä saa sitä liikkeelle. Tuntuu aivan kuin siima olisi pohjassa.

Äkisti tajuan, että se tosiaan on pohjassa. Turpa on ilmeisesti uinut jonkin puunrungon viereen ja siima on jäänyt siihen kiinni. Se tuskin on enää koukussa kiinni. Suuren kalan aikaansaama riemu muuttuu äkisti katkeraksi pettymykseksi. Tartun siimaan ja alan vetää sitä, kunnes tunnen pienen naksahduksen ja siima lähtee jostain irti. Kelaan ongen ylös ja mukana tulee pieni oksanpätkä. Mahdollisen ennätyskalan menettäminen tuntuu karvaalta. Nyt ei silti ole aikaa jäädä murehtimaan, vaan on saatava onki takaisin veteen.

Poistan ongesta ensin pätkän siimaa ja solmin sitten koukun ja painon uudelleen kiinni. Frolicit tuntuvat kelpaavan isolle turvalle, joten laitan pari sellaista koukkuun.

Heitän ongen takaisin samaan ottipaikkaan ja asetan vavan lepäämään tukea vasten pitäen vapaa koko ajan sylissä. Nyt on taas kaikki valmista. Tulisipa vielä samanlainen tärppi kuin äsken.

Toiveeni toteutuu noin vartin kuluttua. Ensin vavan kärjessä näkyy pari pientä ja terävää nykäystä, sitten kärki lähtee hitaasti taipumaan. Vastaan tärppiin nopealla ja voimakkaalla tartutuksella.

Kala on kiinni ja se tuntuu myös raskaalta. Nyt täytyy yrittää pitää se erossa pohjassa olevista puunoksista. Alkuryntäyksen jälkeen kala pysähtyy, Tunnen käsissäni suurelle turvalle tunnusomaiset pään ravistelut. Sitten kala lähtee uimaan alavirtaan. Jarru naksuttaa ja kala vie siimaa kelalta, kunnes siima yhtäkkiä löystyy. Ei voi olla totta! Se pääsi irti. Miten voi olla näin huono tuuri.

Kädet ja jalat täristen kelaan ongen ylös. Siima on ehjä ja koukku on tallella. Kala vain yksinkertaisesti pääsi irti.

Avon-koho on oikea valinta turvan ongintaan.
Avon-koho on oikea valinta turvan ongintaan.

Sitkeys palkitaan

Kahden suuren turvan menettäminen peräjälkeen tuntuu raskaalta. Vastoinkäymisistä huolimatta yritän pitää positiivista mielialaa yllä. Nyt tuntuu olevan isoa kalaa liikkeellä, joten ongintaa pitää jatkaa mahdollisimman nopeasti. Aikaa ei ole haaskattavaksi. Laitan koukkuun syötiksi yhden Frolicin sekä palan makkaraa. Jos tämä ei kelpaa isolle turvalle, niin ei sitten mikään. Heitän syötin painoineen samalle tutulle paikalle vastarannan rinteeseen.

Turvan syönti loppuu usein puolenyön aikaan tai vähän ennen. Kello on nyt vartin yli kymmenen, joten minulla on noin puolitoista tuntia potentiaalista onkiaikaa jäljellä.

Lähes tarkalleen tunnin kuluttua vavan kärki äkisti taipuu. Teen saman tien tartutuksen ja tunnen kalan painon siiman päässä. Tämäkin tuntuu isolta. Kala syöksyy pari kertaa, ravistelee päätään ja tekee kaikki tyypilliset keinot päästäkseen irti koukusta. Yritän parhaani mukaan pitää turvan erossa pohjalla vaanivista puunoksista. Muutaman hermoja raastavan minuutin kuluttua turpa väsyy niin, että saan sen lähemmäksi. Helpotus on suuri, kun saan kalan lopulta uitettua haavin turvallisemmalle puolelle.

Näen heti, että kyseessä on iso kala, mahdollisesti jopa ennätykseni. Nostan turvan vapautusmatolle, irrotan koukun pihdeillä ja laitan kalan punnituspussiin. Hetken kuluttua vaaka näyttää lukemat 2,460 kiloa. Ennätys jää 50 gramman päähän. mutta se ei lainkaan harmita, vaan päällimmäisenä on onnistumisen tuoma hyvänolon tunne. Nyt saan kaikessa rauhassa kerätä välineet kasaan ja painua nukkumaan.

Mistä turvan löytää?

Suomessa turvan levinneisyys kattaa rannikkoalueen jokineen Porista etelään ja itään aina valtakunnan rajalle saakka. Turpia on tuolla alueella lähes kaikissa joissa ja sitä tavataan myös alueen rannikkovesissä, etenkin jokien edustoilla.

Joessa turvat viihtyvät usein koskien läheisyydessä, suvannoissa sekä joen mutkakohdissa. Niillä on tapana hakeutua paikkoihin, joissa on yläpuolista suojaa. Tyyppiesimerkkejä tällaisista ovat sillat, joen ylle kaareutuvat puut ja pensaat sekä virtauksen kovertamat joen penkat. Ylipäätään kaikki rikkonaiset alueet sekä ympäristöstään poikkeavat kohdat, kuten kivet ja syvänteet, ovat turvan mieleen.

Joen ylle kaartuvat puut muodostavat klassisen turpapaikan.
Joen ylle kaartuvat puut muodostavat klassisen turpapaikan.

Syötit

Turvat ovat lähes kaikkiruokaisia mutta ne kyllästyvät helposti. Onkijan kannattaa siis varata mukaan runsaasti erilaisia syöttejä. Toimivia turpasyöttejä ovat esimerkiksi makkara, katkaravut, maissinjyvät, juusto ja leipä, sekä niistä tehdyt taikinat ja tahnat. Kannattaa kokeilla erilaisia syöttejä, usein uusi syötti toimii paremmin kuin vanha tuttu.

Frolic-koiranruoka sopii hyvin turpasyötiksi.
Frolic-koiranruoka sopii hyvin turpasyötiksi.

Turvat kannattaa vapauttaa

Turvat kasvavat hyvin hitaasti ja suuria turpia on joessa vain rajallinen määrä. Turpaa ei kannata ottaa ruokakalaksi. Kirjallisuudessa turvan lihan kerrotaan olevan löyhää ja ruotoista, eikä mitenkään hyvänmakuista. Turpa kannattaa siis aina vapauttaa mahdollisimman hyväkuntoisena takaisin kasvamaan. Näin edellytykset suurturvan saamiseen säilyvät myös tulevaisuudessa.

Luettavaa turvanonkijalle

Suurin osa turvanonginnasta tehdyistä kirjoista on kirjoitettu englanniksi. Lajin ylivoimaisesti parhaana teoksena pidetään yleisesti Tony Milesin kirjoittamaa kirjaa ”Search for big chub”. Toinen erittäin hyvä opus on legendaarisen Peter Stonen kirjoittama ”Fishing for big chub”.

Kumpaakin kirjaa on yleisesti saatavilla esimerkiksi ulkomaisista nettihuutokaupoista, kuten ebaysta. Näiden lisäksi ehdottomasti hankkimisen arvoinen on myös ruotsalaisen turvanonkijan ja biologin kirjoittama ”Färnan – min favoritfisk”. Tämän kirjoituksen voi tilata sähköpostilla suoraan kirjoittajalta: carl-johan.mansson@hushallningssallskapet.se.

Teksti ja kuvat: Juha Ojaharju