Meritaimenperhot – vinkkejä kauden pidentämiseen

Kirjoittaja ja onnistunut kalapäivä. Kuva: Camilla Mäkinen.

Teksti ja kuvat: Santeri Kinnunen

Meritaimenen perhokalastus merellä on kasvattanut suosiotaan viime vuosien aikana. Varsinkin rannalta kalastamisen suosio on noussut ja siinä käytettävistä välineistä on keskusteltu paljon.

Meritaimenen kalastaminen rannalta on hienoa puuhaa, jos olosuhteet sattuvat kohdalleen. Rannalta on myös mahdollista tavoittaa suuria kaloja, mutta vain rajallisen ajan vuodesta. Jos haluaa pidentää meritaimenkautta Suomessa ja kasvattaa saaliskalojen keskikokoa, tässä muutamia vinkkejä.

Veneen avulla pääset pelipaikoille

Tehokkaan meriperhokalastuksen perusedellytys on vene. Joissain tilanteissa, joissa siirtymät eivät ole kovin pitkiä ja keli on hyvä, kelluntarengas, kalastuskajakki tms. voi riittää. Jos et omista venettä, hankkiudu tavalla tai toisella veneellisen kaverin matkaan.

Veneen oikeasta mallista ja koosta jokaisella on varmaan oma mielipide, mutta huomiota kannattaa kiinnittää ainakin merikelpoisuuteen. Monen ottipaikan tavoittaminen vaatii pidempiä siirtymiä avomeren laidalla ja keli voi vaihtua yllättäen. Yksittäisistä varusteista keulamoottori on mullistanut merellä tapahtuvan heittokalastamisen helppouden.

Meritaimenta tavoittelevan perhokalastajan kausi

Kausi alkaa heti jäiden lähdettyä ja satunnaisia isoja kaloja voi tavoittaa matalastakin ”perinteisiä meritaimenen perhokalastusvälineitä” käyttäen. Kylmän veden aikaan osaava perhokalastaja voi saada hyviä saaliita, vaikka suurin osa virvelimiehistä kalastaa vielä tyhjää. Tyypillisiä kevätpaikkoja, eli etelään aukeavien lahtien kivikoita koluamalla voi saada kaloja pitkälle toukokuulle, mutta omalta osaltani taktiikan muutos tapahtuu, kun silakka saapuu välisaaristoon huhti-toukokuussa.

Veden lämmettyä noin kymmenen asteen tietämille alkaa virvelikalastajilla yleensä paras aika. Olen näihin aikoihin siirtynyt kalastamaan huomattavasti syvempiä paikkoja ja penkkoja ulompien saarten reunoilla. Ottipaikkoja on helppo hahmotella, kun miettii tyypillisiä kevätpaikkoja ja matalikkoja ja siirtyykin kalastamaan rannan suunnasta avoimen veden suuntaan.

Usein vauraammat kalat löytyvät uloimpien isojen saarten reunoista ja niemien kärjistä, paikoista, joista löytyy silakkaa. Veden syvyys näissä penkan reunoissa on usein noin 3-5 metriä. Nämä paikat toimivat usein pitkälle kesäkuuta ja syksyllä kauden voi avata samoilta paikoilta, kun silakka saapuu jälleen saaristoon.

Kalastustaktiikka

Suosin kalastuksessa monien viehekalastuksen tekijämiesten taktiikkaa, jossa tarkoitus on kiertää mahdollisimman monia otollisen oloisia paikkoja. Yhteen paikkaan ei jäädä jumittamaan, jos kalatapahtumia ei tule, vaan paikkaa vaihdetaan tiuhaan aktiivisten kalojen löytymiseksi.

Ennemmin tai myöhemmin alkaa hahmottua, missä kalat kulloinkin ovat ja tämän jälkeen kalastuksen voi keskittää näihin paikkoihin. Usein samasta paikasta voi löytää useampia vauraita kaloja.

Nopea vapa, kestävä kela

Syvempien penkkojen meritaimenkalastuksessa suosin #7-8 9`-10` suhteellisen nopeita vapoja. Venekalastuksessa hyvä puoli on se, että käytännössä heitot voi aina suunnata myötätuuleen, jolloin järeämmille välineille on harvoin tarvetta.

Kelaksi kannattaa valita suolavettä kestävä, kunnon jarrun omaava laajakehäinen malli, jossa on reilusti tilaa pitkällekin siimalle ja pohjasiimalle. Tyypillisesti minulla on viritettynä kaksi settiä, joista toisessa vavassa on 3-uppo- ja toisessa 5-upposiima. Vavan valitsen kalastettavan paikan mukaan. Siimoina kannattaa suosia kokonaan uppoavia malleja, koska tuulessa niiden hallitseminen veneessä on huomattavasti mukavampaa kuin kelluvan juoksusiiman.

Kisakalastuksesta tutut pitkäkartioiset ja -heittoiset siimat ovat tähän kalastustapaan erinomainen valinta. Perukkeena käytän noin vavan mittaista kartiota, jonka päässä on tippetring ja tämän jälkeen noin 2-metrinen 0,35 millin fluorocarbon-tapsi. Jos käytän kahta perhoa, kiinnitän sivutapsin tippetringiin noin 15 sentin sivuperukkeella.

Kalastustekniikka

Kalastustekniikka on heittää pitkiä heittoja hieman poikkisuuntaan syvenevästä penkasta. Parhaita tuloksia tulee usein heittämällä paikkoja, joissa vesi syvenee suhteellisen jyrkästi noin 2 metristä 5-10 metriin, tai jopa syvemmäksi. Tuulen suunnasta riippuen penkkaa myöden kannattaa ajelehtia tai ajaa keulamoottorilla sitä pitkittäin ja suunnata heitot tuulen suuntaan, tai hieman myötäiseen poikkituuleen.

Perhojen uittoa kannattaa vaihdella aktiivisesti hitaasta aina nopeaan rolly-pollyyn. Usein kalat ottavat perhon suhteellisen hanakasti pienen pysähdyksen jälkeen. Ei saa myöskään unohtaa kisakalastuksesta tuttua ”hängiä”, eli kun siimaa on ulkona noin kymmenen metriä, nostetaan perhot pysähdyksen kautta hitaasti lähes pystysuoraan ylös.

Streamer-tyyppisiä sidoksia perhoiksi

Perhoiksi kannattaa valita silakkaa jäljitteleviä streamer-tyyppisiä sidoksia. Usein kalat kiinnostuvat noin 10-15-senttisistä perhoista. Tätä isommillakin nousee kyllä kalaa, mutta välineiksi pitää vaihtaa hauenkalastuksesta tutut #9-10-setit, jolloin isojen perhojen heittäminen on mukavaa.

Koukkukokona suosin 4-2/0 sidoksia, joissa on usein pienempi (intruder-tyyppinen) 12-6 koukku trailerina. Kun kalat ovat huonolla otilla, trailer-koukku on ehdoton. Yleensä meritaimen ottaa kuitenkin perhon kunnolla.

Luonnolliset värit toimivat tässä kalastuksessa hyvin, mutta etenkin iltaisin monen viehekalastajan suosikki puna-musta toimii erinomaisesti myös perhon värinä. Veden ollessa hieman sameaa punamusta on myös erinomainen valinta. Todella kirkkaissa olosuhteissa olen saanut kalat kiinnostumaan täysin mattavärisistä hollow-deceiver-tyyppisistä streamereista, joissa ei ole lainkaan kimalletta. Varsinkin keväisin käytän kalastuksessa kahta perhoa siten, että ylätapsissa on usein rantakalastuksesta tuttu pinkki katka/mulkkis. Tämä toimii usein erinomaisesti ja joskus isompi kala valitsee myös pienen perhon.

Ottiperhoja meritaimenelle.

Lopuksi

Meritaimenen meriperhokalastus on mielestäni yksi hienoimpia perhokalastuksen muotoja. Meritaimen on jo itsessään lohen tavoin ”mystinen” ja haastava laji pyydettäväksi, mutta upea saaristomaisema kruunaa kalattomankin päivän.

Merellä on kuitenkin syytä muistaa turvallisuus, koska kelit voivat muuttua äkisti ja leppoisasta kevätpäivästä voi yllättäen tulla selviytymistaistelu rantaan. Pelastusliivit ja pelastautumispuku ovat ehdoton valinta hyväänkin keliin. Yksin ei reissuun ole myöskään syytä lähteä.

Perhokalastaja tunnistaa myös meritaimenen uhanalaisuuden ja vapauttaa kaikki luonnonkalat varovaisesti vedessä. Väkäsettömien koukkujen käyttö on mielestäni itsestäänselvyys. Satunnaisen mitallisen istarin voi kuitenkin hyvällä omalla tunnolla ottaa myös ylös ja parempaa graavikalaa ei hakemallakaan löydä. Kireitä ja ennakkoluulottomia kokeiluja kaikille.

Perhoreseptit

Slinky-perho

Koukku: AHREX TP610 #1/0 ja peräkoukku Partridge Intruder #6 (kiinnitetään 0,45 mm siimalenkillä).
Pyrstö/runko: Kolme nippua slinky fibreä, väliin angel hairia, päälle nippu pään väristä slinkyä.
Pää: Musta angel hair, kurkuksi voi laittaa muutaman suikaleen FL-oranssia sidontalankaa.

Punamusta Slinky
Vaalea Slinky

Hollow deceiver

Koukku: AHREX SA220 Streamer 1/0 (tai vastaava).
Pyrstö: grisly schlappen.
Runko: valkoinen ja musta bucktail.

Hollow deceiver

Mulkkis

Koukku: TMC 811S #4 (tai vastaava)
Pyrstö: FL pinkki kanin karva tai schlappen-siikasia.
Silmät: Mustat pallosilmät, jotka voi tehdä itse sulattamalla noin 0,45 mm siimasta ja tussaamalla +UV-liimaamalla.
Runko: Veniard FL pinkki 15 mm Cactus chenille.

Mulkkis