Suomella vastoinkäymisiä, Ranska vei mestaruuden – MM-kilpaongessa Serbiassa ongittiin piikkimonneja ja hopeisia kaloja

Suomen Tero Kankaanpään saalista MM-kilpaongessa Serbiassa. Pääosin saaliskaloina olivat piikkimonni, lahna, särki ja salakka. Kisa-alueen kalasto oli kaikkiaan hyvin monipuolinen.

Kilpaonginnan maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin 7.-8.9.2019 Novi Sadissa Serbiassa. Kilpailuvesistönä oli Canal DTD, joka on Tonavan kanavoitu sivuhaara. Kisa-alue koostui kahdesta erillisestä alueesta. A-C-sektorit sijaitsivat rakennetulla kivipenkkaisella kanavalla, kun taas D-E-sektorit olivat luonnonmukaisemmalla savipenkalla. Alueet olivat täysin erilaisia toisiinsa verrattuna.

Kalasto kilpailualueella oli monipuolinen ja taidettiinpa joukkueen sisällä käydä pieni fongauskilpailukin! Saadut lajit olivat yleisyysjärjestyksessä: piikkimonni, lahna, särki, salakka, ahven, sulkava, pasuri, sorva, carassio, aurinkoahven, mustatäplätokko, toutain, karppi, vimpa, kiiski ja kuha.

Joukkueessa onkivat Tero Kankaanpää, Marko Ekroth, Harri Lindberg, Jouni Lillman, Heidi Pernu sekä varaonkijana Ilkka Taipale. Kapteeneina ja avustajina toimivat Timo Ylitalo, Vladimir Verlic, Mika Kankaanpää ja Tarja Kankaanpää.

Järjestäjien kömmähdys haittasi treeniviikkoa

Joukkueen matka kisapaikalla oli hieman epäonninen, mutta pääsimme kuitenkin aloittamaan viralliset viiden päivän harjoitukset aikataulun mukaisesti. Harjoituspäivien aikana pyrimme parhaamme mukaan luomaan toimivan taktiikan kisaviikonlopulle.

Järjestäjien kömmähdyksen vuoksi emme kuitenkaan päässeet harjoittelemaan ollenkaan E-sektorilla. Tämä selittää osittain, miksi virhepisteiden määrä nousi niinkin suureksi, että joukkue jäi lopputuloksissa sijalle 16. Ykkösmaaksi onki Ranska ja henkilökohtaisen kultamitalin vei Kroatian Alan Perko.

Piikkimonnit häiritsivät lahnan onkimista

Treeniviikon tulosten perusteella huomasimme kelaonkien käytön turhaksi ja keskityimme etenkin lähipenkan onkimiseen. A-C-sektorien pohja tuntui olevan täynnä pientä noin 7-8 gramman piikkimonnia, joka häiritsi lahnojen ongintaa. Viimeistään noin tunnin kuluttua alkumäskäyksestä piikkimonnia olisi niin paljon, että aremmat kalat väistäisivät pois niiden tieltä.

Joukkueen taktiikaksi nousikin onkia hopeisia kaloja ensimmäisen tunnin ajan ja siirtyä tilanteen mukaan onkimaan piikkimonneja, kunnes viimeisellä tunnilla onkijan tuli taas kokeilla, olivatko lahnat tulleet lähipenkkaan syömään.

Piikkimonnia ajatellen tehtiin ruokaisa mäskialue pohjaan, josta sitä ongittiin lyhyillä teleskooppivavoilla. Tätä aluetta ylläpidettiin lähes joka monnin jälkeen kovalla ruokaisalla “äänipallolla”, joka houkutteli monneja lisää paikalle. Parhaimmillaan onkijat saivatkin jopa yli 150 monnia tunnissa.

Hopeisille kaloille kaksi erilaista mäskiä

Lahnaa ja muita hopeisia kaloja varten teimme kaksi erilaista mäskiä: Ylikastellun “salakkamäskin”, joka jätti houkuttelevan pilven veteen, sekä tavallisen mäskin, joka jätettiin hieman kuivaksi, jottei se hajoaisi heti pintaan osuessaan. Näiden mäskien tarkoituksena ei ollut mennä ollenkaan pohjaan, vaan ne pitivät hopeiset kalat välivedessä syömässä.

Lisäksi tälle alueelle heitettiin irtosyöttejä: jokeria, pinkietoukkia ja hamppua. Koko kisan ajan ylläpidon tuli olla jatkuvaa, sillä jos onkija nukahti hetkeksikin, siirtyivät kalat naapurille.

D-E-sektoreilla onginta keskittyi kasvillisuuden takia pääasiassa 13 metrin partille, josta ongittiin isompia noin 50-100-grammaisia piikkimonneja ja lahnoja. Mikäli onkipaikka antoi siihen mahdollisuuden, kohdekalana saattoi olla myös salakka.

Teksti ja kuvat: Heidi Pernu

Tuloksia

Henkilökohtainen kilpailu: 1) Alan Perko, Kroatia 2 p, 2) Alexandre Gaudin, Ranska 2 p, 3) Maxime Duchesne, Ranska 2 p. Suomalaiset: 23) Tero Kankaanpää 7 p, 65) Heidi Pernu 14 p, 76) Harri Lindberg 17 p, 109) Marko Ekroth 22 p. Lisäksi: Jouni Lillman 13 p. ja Ilkka Taipale 15 p. onkivat vain yhden päivän.

Maat: 1) Ranska, 20 p, 2) Italia, 26 p, 3) Unkari, 32 p. Suomi: 16) 88 p.

MM-kilpaongessa A-C-sektorit sijaitsivat rakennetulla kivipenkkaisella kanavalla, kun taas D-E-sektorit olivat luonnonmukaisemmalla savipenkalla.