Kolmessa tunnissa mahdollisimman paljon yhteispituutta neljällä eri lajia olevalla kalalla – siinä Street fishing -kilpailujen tavoite. Lajeja ei ole ennalta määrätty, vaan kukin saa makunsa mukaan onkia, pilkkiä tai heittokalastaa, ja kalat voi joko pitää tai vapauttaa.

Tässä on siis melko vapaa ja helposti lähestyttävä kilpailukonsepti kaikille kalastuksesta tykkääville. Vaan katsotaanpa, mitä ovat asiasta mieltä Vuoden katukalastajat 2020 Ilkka Saariranta ja Aleksi Saariranta.

Tänä vuonna järjestettiin Street fishing -kilpailut 11 eri kaupungissa. Te voititte 27.7. Turussa järjestetyn kilpailun tuloksella 128,5 senttiä. Vastaaviin lukemiin ei muissa kaupungeissa ylletty ja siksi teidät nimettiin Vuoden katukalastajiksi 2020. Mitä ajatuksia tällainen nyt kolmatta kertaa jaossa ollut titteli teissä herättää?

On imarreltu olo, kun ylipäänsä jotain voittaa, ja toisaalta hilpeäkin olo, koska tämä tuli aika puskista, Saarirannat naurahtavat hyväntuulisina.

Painoitteko menemään koko kisan vaahto suupielessä, kuten kovasta tuloksesta voisi arvella?

Hyvää tulosta lähdettiin ilman muuta tekemään, mutta rennosti. Voittoa ei varsinaisesti haettu, vaan enemmänkin oli tarkoitus pitää hauskaa ja voitto tuli sitten bonuksena.

Voittotuloksenne muodosti 53 cm kuha, 35,5 cm lahna, 27 cm ahven ja 13 cm särki. Vastasiko saalis ennakko-odotuksianne ja mitä välineitä tarjositte Aurajoen kaloille?

Vastasi odotuksia, mutta tuli silti yllätyksenä. Toisin sanoen tiesimme, että tuosta voisi kuhan saada tai hauen, mutta ei sitä silti oikein uskaltanut toivoa, että sellaisen oikeasti saisi. Pari virveliä meillä oli mukana ja pari onkea.

Varavälineitä ei matkassa ollut ja yhden ongen jäätyä pohjaan oltiinkin äkkiä tilanteessa, että toisen oli heitettävä ja toisen ongittava. Alusta alkaen ajatuksena olikin, että jos napattaisiin virvelillä joku isompi petokala ja loput kalat sitten onkimalla, ja niinhän se lopulta kävi. Jigillä saatiin tuo kuha ja loput napattiin ongella.

Miten kilpailunne lähti liikkeelle ja missä kohtaa teille tuli tunne, että nyt meni hyvin ja voitto odottaa? Vai ehtikö epätoivo iskeä ennen kuin saitte saalista?

Alku lähti meillä liikkeelle oikeastaan aika hyvin, kun saatiin se mukavan kokoinen lahna. Myös pikku salakkaa ja särkeä rupesi tulemaan ongella heti alussa. Sitten vähän myöhemmin, sen kuhan jälkeen, tuli olo, että oho, tässähän voikin olla ihan hyvä tulos.

Niitä saatuja kaloja tuli laskettua koko ajan mielessä, että missä mennään. Ja niinhän se lopulta kävi, että vaikka meillä oli se iso kuha ja hyvä lahna, niin vasta ihan kisan lopulla meidän 17 sentin ahven parantui 27-senttiseksi. Tuo kymmenen senttimetrin parannus lopulta ratkaisi meille voiton – kakkosiksi oltaisiin tultu, jos sitä ei olisi saatu. Tämä tietenkin selvisi meille vasta tulosten kuulemisen jälkeen.

Joukkueiden mittalaudoilla kävi mm. hauki, kuhia ja paljon 30–40 sentin lahnoja sekä komeita ahvenia. Seurasitteko lähistöllä kilpailevien joukkueiden edesottamuksia kilpailun aikana?

Kalastimme melko pienellä alueella koko kilpailun ajan. Siinä alueella oli muutakin kilpailuporukkaa, joten kyllä tuli seurattua, miten niillä menee – tuleeko riemunkiljahduksia tai nouseeko mitään. Näimme kun viereiset kilpailijat saivat kuhan. Ehkä mitallinen tai ehkä vähän alle, vaikea sanoa matkan päästä, mutta siitä läheltä meille sitten narahti se oma, selvästi parempi kuha.

Kuha olikin tosi siistiä saada tuosta, mutta joukkueilla näkemämme isot ahvenet vakuuttivat ehkä eniten Aurajoen potentiaalista. Yli puolen kilon ahvenista tuli ajatus, että vau, okei tällaisiakin täällä on. Siitä saakka on jäänyt kaihertamaan mieltä, että pitäisi päästä tänne ja koittaa jallittaa sellainen iso ahven.

Mitä mietteitä teillä on tästä matalan kynnyksen ajatuksesta ja siitä, että kaikki iästä ja taitotasosta riippumatta kalastavat yhdessä sarjassa?

Aleksi: Kalastuskilpailut voidaan helposti mieltää sellaisiksi äijien vakavaksi kilpailuksi. On mukavaa, että tässä on matala kynnys, ettei homma ole niin vakavaa ja voi lähteä pitämään hauskaa. Itse en ole kovin kilpailuhenkinen, mutta tämä oli kuitenkin tällainen matalan kynnyksen homma, että tuli osallistuttua. Oikein mukava kisa kaiken kaikkiaan.

Ilkka: Tykkäsin tosi paljon. Tämä tuntui hyvän mielen kilpailulta eikä niinkään siltä, että jännittäisi osallistua koska se on kilpailu. Tuntui, että on mahdollisuus pitää hauskaa ja olla perheen kanssa. Meillä oli 5-vuotias poikani seurana koko kilpailun ajan ja oli tosi kivaa, että hänkin pääsi mukaan. Ja sekin oli mukava, että sai saaliin päästää tai pitää. Me tällä kertaa päästettiin kalat takaisin, paitsi se kuha, joka päätyi Aleksin ruokapöytään kisan jälkeiseksi juhla-ateriaksi.

Kysyessäni pojalta, että miten hän sai aikuisten kalastaessa ajan kulumaan, kuului kaakaoviiksien takaa vastaus: ”Keräsin roskia, eli luonnonsuojelua”. Kilpailun yhteyteen oli näet järjestetty Pidä Saaristo Siistinä ry:n Siisti Biitsi -siivoustalkoot. Tästä oli kuulemma joku kipinä poikaan tarttunut ja hän on sen jälkeen käynyt muun muassa Ruissalossakin keräämässä roskia.

Onko vinkkejä tai jotain muuta mitä haluaisitte sanoa Street fishingiin osallistumista harkitseville?

Ehdottomasti kannattaa osallistua! Me ei lähdetty voittamaan, mutta sieltä se tuli vähän kuin vahingossa – sama on kaikille yhtä mahdollista. Ottakaa vaan mukavat, hyvät onget mukaan, niin niillä pääsee tosi pitkälle. Jos sattuu löytymään virvelivälineet, niin ne myös matkaan. Siinä on jo setti, millä on mahdollista päästä ihan voittokahinoihin.

Virvelillä tavoitellaan joku isompi petokala ja ongella on hyvät mahdollisuudet saada paljon mittaa monilla erilaisilla kaloilla. Ja ylipäänsä toivoisi sitä, että ihmiset täällä urbaanissa ympäristössä lähtisivät kokeilemaan kalastusta ja huomaisivat, että tällaista voi harrastaa.

Ja vielä lopuksi: Millä miettein ensi vuoteen – lähdettekö puolustamaan Kalakunkkuuttanne Turkuun ensi vuonnakin?

Ehdottomasti lähdetään, jos se vain suinkin onnistuu. Kyllä tämä oli niin hauska kokemus. Ei meillä tosin mitään kamalia menestyspaineita ole, mutta kiva on mennä uudestaan koittamaan, veljekset naurahtavat.

Street fishingin säännöt on pyritty luomaan niin matalan kynnyksen periaatteella, että kuka vaan kalastuksesta tykkäävä voi helposti osallistua ja pärjätä:
• nuoret saavat 5 cm etua tulokseen (tasoittaa kokemuksen puutetta)
• vapoja max. 3/ henkilö (tasoittaa eroja välineistön määrässä)
• vain rannalta kalastetaan (kukaan ei hyödy veneestä)
• kilpailut käydään melko kompaktilla alueella (juoksukunto/ sukupuoli ei juuri vaikuta)
• kaikki vapakalastusmenetelmät sallittuja (yksikin kalastusväline riittää osallistumiseen)
• saaliin ottaminen tai vapauttaminen on kunkin itse valittavissa

Teksti ja kuva: Janne Antila