Teneriffa tarjosi parastaan Vapaa-ajan Kalastajan lukijamatkalla – ”Big tuna, big tuna” -huudot raikuivat!

Janne Sihvonen (oik.) ja Markku Tynkkynen väsyttivät tuplatärpistä komeat wahoot. Kuvassa Jannen väsyttämä 18 kg painanut yksilö.

”Big tuna, big tuna” -huudot raikuivat merellä 11-vuotiaan kansimiehemme suusta lukijamatkan toisena päivänä. Juuri pinnassa hyppineille kookkaille tonnikaloille uistellen tarjottuun vieheeseen oli napannut keltaevätonnikala, joka syöksyi muutamassa sekunnissa useiden satojen metrien syvyyksiin.

Seuraavana väsytysvuorossa ollut Jari Maksimov pääsi väsytystuoliin mittelemään voimiaan merten hopeatorpedoa vastaan. Tunnin väännön jälkeen kala oli valmis nostettavaksi veneeseen, ja kipparimme Jamie ja lukijamatkalaiset yhdessä vetivät kalan laitojen paremmalle puolen ja hoitivat asiaan kuuluvat jälkitoimet.

Veneessä ihastelua herätti miehen mittainen ja lähes 60 kiloa painanut keltaeväinen tonnari, joka vielä viimeisenä tekonaan löi pyrstöllä väsytystuolin jalkaosan pultit poikki. Tuon kokoluokan kalaa tulee etenkin veneen sisällä väistää ja kunnioittaa.

Teneriffan rannat ovat paikoin jyrkät ja vesi syvenee jo rannassa useisiin satoihin metreihin. Purjealuksilla pääsee myös merelle ihailemaan maisemia ja bongailemaan valaita.

Tuttu ja turvallinen Teneriffa

Suuria kaloja, auringonpaistetta sekä hyvää seuraa oli yllin kyllin tarjolla Vapaa-ajan Kalastaja-lehden lukijamatkalaisille Teneriffalla. Matkaan lähdettiin Helsingistä suurin saalisodotuksin 29.10.2019 ja paluu oli marraskuussa viikkoa myöhemmin.

Tuttuun ja turvalliseen matkakohteeseen päädyttiin Kap Verden ja Teneriffan välisen vertailun ja harkinnan jälkeen. Teneriffan eduksi vertailu kääntyi varmempien keliolosuhteiden, lyhyempien lentojen ja edullisemman kalastuksen vuoksi.

Tällä kertaa matkat ja majoitus varattiin Aurinkomatkojen kautta ja Teneriffalla kalastusoppaanamme toimi jälleen Happy Hooker -fishingin Jamie Hinson kansimiehineen. Pääkansimiehenä toimi paikallinen nuorimies Gavy ja viikonloppuna veneessä avusti Jamien poika, ja ilmiselvästi tuleva kippari Jay.

Kippareita nyt ja tulevaisuudessa. Jamien 11-vuotias poika Jay toimiii viikonloppuisin kansimiehenä. Nuoren miehen veri vetää merelle niin paljon, ettei tulevaisuuden uravalinnasta ole epäselvyyttä.

Kompromisseja ja komeita saaliita

“Fishing is ”slow” now and wind is a bit too hard on this week”, Jamie kertoi aloitusaamuna. Kalaa oli ollut alueella heikosti ja kohtuullisen voimakas tuuli rajoittaisi kalastusta. Ohjelmassa olisi jälleen uistelua sekä syöttikalastusta ajelehtivasta veneestä.

Päätimme yhdessä, että aiemmilta reissuilta tutut rauskut jättäisimme rauhaan ja sen sijaan yrittäisimme hain kalastusta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti kalastaa Jamien uudelta Happy Hooker 4 -paatilta, mutta espanjalaiseen tapaan paperitöiden viivästymisen vuoksi käytössämme oli jo edelliseltä reissulta tuttu vanhempi vene, jonka kyytiin mahtui kahdeksan kalastajaa sekä miehistö. Haikeana jäin satamaan katsomaan, kun ensimmäisen päivän kalastajista täysi paatti lipui satamasta merelle.

Iltapalaverissamme hotellilla oli mieliala korkealla, kun meri antoi heti ensimmäisenä päivänä upeita saaliita. Uistellen veneeseen päätyi kaksi komeaa wahoota eli raitamakrillia (15 ja 18 kg) sekä muutaman kilon painoinen aitotonnikalojen lähisukulainen skipjack eli bonniitti. Lisäksi veneen vierellä oli karkuun päässyt komean kokoinen, ja kenties maailman kaunein kala dorado eli dolfiini.

Wahoot sekä boniitit olivat reissumme peruskaloja. Lohiluokan välineillä pyydetyt boniitit antoivat siiman päässä todella kovan vastuksen. Wahooiden kalastuksessa käytetyt kelat olivat rajumpia, mutta silti kalojen väsyttämisessä oli kova homma.

Tuuli yltyi

Toisena päivänä tuuli yltyi ja uistelu vaihtui osittain täkykalastukseen. Aamu käynnistyi täkykalojen pohjaonginnalla, jossa saaliiksi tuli makrilleja ja paikallista silliä. Hain kalastuksessa veneen kyljelle ripustettiin kalanpaloja sisältänyt mäskisäkki roikkumaan ja mereen heitettiin kalanpaloja tasaiseen tahtiin houkuttaman hait paikalle.

Haiden ohella tarkkailtiin, näkyisikö merkkejä tonnikaloista. Pyyntiin laitettiin neljä vapaa, josta kaksi painojen kanssa syvemmälle ja kaksi ilmapallojen kera kellumaan veneen sivulle muutaman kymmenen metrin päähän. Kalatapahtumia kertyikin mukavasti ja karkuutusten lisäksi saaliiksi päätyi kaksi komeaa sinihaita, jotka painoivat arviolta 130 kg sekä noin 100 kg.

Hait vapautettiin veneen kyljellä takaisin omaan elementtiinsä. Rannan tuntumasta kotimatkalla uistellen saaliksi päätyi vielä pienehkö barracuda.

Jo muutaman kymmenen kilon painoisella hailla on kunnioitusta herättävät hampaat. Vähänkin kookkaammat hait irrotettiin koukuista veneen laitojen ulkopuolella.

Kolmas päivä antoi puhtaan blankon

Kalastus jatkui pitkin viikkoa kohtuullisen hyvänä, mutta kolmas meripäivä antoi saaliskorttiin puhtaan blankon, jos syöttikalojen pyyntiä ei lasketa. Kipparin mielestä syy oli vain ja yksin allekirjoittaneen tuoma huono kalaonni. Hymynkare suupielessä Jamie sanoi, että toinen vastaava tyhjä päivä ollessani paatilla tietäisi minulle uimareissua.

Kalastus oli vaihtelevaa ja kulloiseenkin kalastustekniikkaan vaikuttivat vallinneet tuulet, merivirrat sekä uutiset muiden kalastuspaattien saaliista. Vaikka kalastus tapahtuu ulkomerellä, niin kalastuspaikalla ja ajankohdalla on todella suuri merkitys saaliiseen. Kippareille täytyy nostaa hattua rautaisesta ammattitaidosta!

Hain kalastuksessa käytettiin muovilla päällystettyjä teräsperukkeita. Koukut olivat kärjestään sisään taitettuja, jolloin kalat tarttuivat suupielestään. Koukun mallista johtuen kaloja ei saanut tartuttaa vastaiskulla, vaan rauhallisesti jarrua kiristämällä.

Loppuviikosta saalista taas mukavasti

Loppuviikosta kalastus jälleen parani ja saalista kertyi mukavasti. Kookas keltaevätonnikala oli saaliiden kruununa, mutta myös muita upeita kaloja pääsimme väsyttämään. Saaliiksi päätyi mukavasti boniitteja, kaksi wahoota ja muutama sini- sekä makohai. Makot olivat pienestä (10-15 kg) koostaan huolimatta todellisia vauhtiveikkoja ja urheilukaloja parhaasta päästä.

Reissu oli kalastuksen suhteen todella onnistunut, sillä kaikki matkalla olleet pääsivät vavan varteen väsyttämään vauhdikkaita valtamerikaloja. Tai päinvastoin, sillä monesti kalat väsyttivät kalastajan ja pyytäjä vavan varressa vaihtui.

Porukastamme viiden hengen ryhmä teki viikonlopun mittaisen visiitin El Hierron saarelle Keijo Laitisen vieraaksi. Paikka ihastutti jälleen leppoisuudellaan ja maisemillaan, mutta tuulet rajoittivat pahasti kalastusta. Saaliiksi päätyi lähinnä pohjaongella syvyyksistä pyydettyjä escolareja eli öljykaloja, joista suurin oli kunnioitettavan kokoinen ja reilusti yli metrin mittainen.

Reissumme kalasaaliin kruunasi upea lähes 60 kg painanut keltaevätonnikala. Kuva: Jari Tuominen.

Ateriaksi itse pyydettyä tonnikalaa

Viimeisenä kalastuspäivänä otimme paatilta mukaamme juuri saadun 6 kg boniitin ja veimme sen ravintolaan, jossa keittiö loihti siitä alkupalaksemme mahtavia tonnikalapihvejä Teneriffan perunoiden sekä kastikkeiden kera. Kala oli niin maukasta ja täyttävää, että pääruoka-annoksia harva jaksoi kokonaan loppuun syödä. Ruoka oli muutoinkin ravintoloissa maittavaa ja edullista. Reilulla kympillä sai hyvän pihviannoksen.

Kalastuksen ohella matkalaiset viettivät aikaa hotellin altaalla, rannalla, saarikierroksilla sekä paikallisissa eläinpuistoissa. Merellä näimme jälleen delfiineitä, pallopäävalaita sekä merikilpikonnia. Kahtena iltana kookkaat noin 30-100 kg painoiset tonnikalat järjestivät unohtumattoman hyppynäytöksen, kun ne nousivat merten syvyyksistä pintaan ruokailemaan.

Kiitos jälleen kaikille mukana olleille mahtavasta reissusta!

Teksti ja kuvat: Janne Rautanen

Kookkaat tonnikalat nousivat auringon laskiessa veden pintakerroksiin ruokailemaan. Kymmeniä kiloja painavien kalojen loikat jättivät mieleen upean muiston.
Tummat raidat koristavat boniittien hopeanharmaita kylkiä. Kuvassa Pekka Kaskelan (vas.) ja Pauli Pitkäsen triplatärpistä ylös saamat kalat.