4-2017 Tumpit ja kaljatölkit eivät kuulu vesiluontoon

Kuva: Ilkka Heikkinen

Ympäristö ja etenkin vesiluonto ovat kalastajille tärkeitä. Yksi vapaa-ajankalastuksen suurimmista nautinnoista on viettää aikaa puhtaassa ja turvallisessa luonnossa. Vedet ovat Suomessa puhdistuneet merkittävästi vuosikymmenten saatossa. Toki vieläkin metsäojat tuottavat vesistöihin soilta epäsuotavia tuotoksia, samoin maatalous. Näitä molempia päästöjen lähteitä on kuitenkin vähennetty hiljaksiin. Myöskään erilaisten tehtaiden päästöjä sattuu enää harvoin, silloin tällöin kuitenkin. Nämä ovat asioita, joihin vapaa-ajankalastajat eivät juuri voi vaikuttaa, ainakaan suoraan.

On kuitenkin asioita, joihin voimme heti vaikuttaa. Tupakan tumpit ja tyhjät kaljatölkit eivät kuulu vesiluontoon, eivätkä tietenkään muuhunkaan luontoon. Valitettavasti molempia näkee edelleen niin virta- kuin järvivesienkin ympäristössä. Jopa vedessä. Onpa jälleen tänä kesänä silmiin osunut kaksi rikottua kirkasta lasipulloakin erään pikkujoen pohjassa.

Ei ole erityisen mukavaa kalastella, kun kaljatölkit valtaavat näköalaa. Ja vielä ikävämpää on, kun suurella intohimolla pyydystetyn kalan sisältä löytyy tumppi, tai useampiakin. Etenkin nuo kirjolohet ovat jostakin syystä mieltyneet tumppeihin. Siitä kertonee sekin, että aikanaan on kehitetty yksinkertainen perho nimeltään Tumppi.

Valveutuneina vapaa-ajankalastajina varmasti pidämme huolta omalta osaltamme, että emme jätä luontoon jälkiä, jotka pysyvät siellä. Roskat voimme viedä takaisin asuttujen seutujen roskalaatikoihin ja tölkit palauttaa kauppoihin. Tupakan tumpit voi parhaiten hävittää nuotiossa, jos sallittu paikka on lähellä. Jos ei ole, niin mukaan voi ottaa pienen muovirasian, jonne sauhuttelun jäänteen saa sijoitettua.

Ja vielä, kireitä siimoja syksyn roskavapaille kalavesille.

Veli-Matti Saksi