Max ilmoitti 1,6 kilon ennätysahvenensa suurkalarekisteriin: ”Väsytys tuntui kestävän kauan ja tarkkana piti olla”

Max Fredriksson ja komea 1,6-kiloinen suurahven.

Teksti: Ismo Malin, Kuva: Max Fredrikssonin arkisto

Max Fredriksson ilmoitti joulukuussa saamansa 1,6-kiloisen ahvenen suurkalarekisteriin. Suurkalakoon ahvenia ja haukia hän kertoo saaneensa aiemminkin, mutta ilmoittaneensa niitä laiskasti rekisteriin.

”Tämä kala oli ennätysahveneni ja ylitti tasan kilon suurkalarajan selvästi. Se innosti minut tällä kertaa ilmoituksentekoon”, Salosta kotoisin oleva kokenut kalamies selvittää.

Max kertoo, että ennen jäälle lähtöä heillä oli kaverin kanssa jo liveluotain pakattuna. Sitten he kuitenkin tulivat toisiin ajatuksiin epävarman jäätilanteen takia ja päättivät, etteivät ota riskiä humahtaa heikon jään läpi kalliin luotaimen kanssa.

”Mukaan otettiin sen sijaan deeper chirp -kaiku, ja aikaisemmilla kerroilla päivän kalapaikka oli tutkittu myös liveluotaimella. Olin lisäksi saanut sieltä vuotta aikaisemmin 45-senttisen ahvenen, mikä myös osaltaan houkutteli kokeilemaan aluetta uudelleen”, hän selvittää.

Kiviröykkiön päältä syvänteen vierestä

Max tunsi siis kohteen jollain lailla entuudestaan, muttei läpikotaisin, sillä ennen joulukuista suurahvenen pilkkipäivää hän oli käynyt siellä kahdesti. Paikka sijaitsee hänen mukaansa varsinaissuomalaisella keskisuurella tai vähän sitä pienemmällä karulla järvellä.

”Siinä on kivikkoinen pohja, vain vähän kasvillisuutta ja järven syvimmässä kohdassa on noin yksitoista metriä vettä. Pilkkipäivänä oli pilvistä, ilman lämpötila oli neljä astetta plussan puolella, ja jäällä oli jonkin verran lunta ja vettä”, Max kertoo.

Suurahvenen otti tuli puolenpäivän aikaan syvänteen vierestä kiviröykkiön yltä paikasta, jossa oli noin kuusi metriä vettä. ”Pilkki, punamusta mätipallomorri, oli noin 40 sentin päässä pohjasta, kun kala tarttui”, muistelee Max, jonka mukaan joulukuussa iso ahven on yleensäkin ahnaimmillaan klo 12-16 välisenä aikana, varsinkin jos ilmassa on matalapainetta.

Väsytys tuntui pitkältä

Maxilla oli käytössään perinteinen morrivapa filmikärjellä ja siimana hän muistelee olleen 0,16- millisen monofiilin. ”Se oli joka tapauksessa sangen ohutta niinkin isolle kalalle”, hän sanoo.

Ohuen siiman valintaa suurahvenen pilkintään Max perustelee ison kyrmyniskan tavalla käydä kiinni vieheeseen. ”Se ei tärppää isosti, vaan otti tuntuu ennemminkin raskautena kädessä. Tällöin ohut siima antaa kalaan paremman tuntuman kuin paksu.”

Toisaalta ohuesta siimasta on se haittapuoli, että pitää olla varovainen, kun suuri kala on siiman päässä. ”Väsytys ainakin tuntui kestävän pitkään, mutta viimein suurahven nousi avannosta. Lumesta oli jäälle sulanut lätäkkö, johon laitoimme kalan kuvausvalmistelujen ajaksi. Oli meillä vatikin varmuuden vuoksi mukana”, Max kertoo.

Väsytys kesti siis melko pitkään, mutta toisaalta kalan vapautusta helpotti se, että ilma oli selvästi plussalla. ”Lisäksi ahven on sitkeä kala”, Max toteaa.

Kalan vapauttamiseen pitää valmistautua

Max kertoo päästävänsä suurkalat aina vapaaksi. Kuhista hän saattaa ottaa ruokakalaksi 45-50-senttiset yksilöt, ahvenista 300-500-grammaiset ja hauista 60-80-senttiset. ”Hauesta muuten saa parempaa savukalamoussea kuin mistään muusta kalasta”, hän kehuu.

Lisäksi Max ottaa kotiin viemisiksi monien mielestä sangen erikoisiakin kalalajeja, kuten keväällä nokkakalaa. ”Ja härkäsimpusta tulee herkullinen keitto, jos vain viitsii nähdä vaivan käsitellä tätä pikkukalaa”, hän paljastaa.

Max korostaa, että jos aikoo vapauttaa ison kalan, siihen pitää etukäteen valmistautua. ”Esimerkiksi välineiden pitää olla sellaiset, ettei väsytys niiden takia veny turhaan. Vastuullisen kalastajan välineisiin kuuluvat muun muassa vieheet, joissa on väkäsettömät koukut, solmuttomalla havaksella varustettu haavi ja koukunirrotuspihdit. Lisäksi kalaa on aina käsiteltävä kostutetuin käsin ja kostealla mittalaudalla. Kun kamerakin viritetään valmiiksi, niin kuvaaminenkin sujuu joutuisasti”, hän neuvoo.

Max kertoo, että ensi kesänä hän yrittää saada joelta perhokalastaen suurkalakokoon yltävän taimenen (5 kg) ja lohen (13 kg). Kuhanpyynnissä hän tavoittelee metrin rajaa, sillä viime kesänä meni 90 senttiä rikki.

Kalastusta jo neljässä polvessa

Kalastus on ollut Maxin suvussa merkittävä osa elämää jo neljässä polvessa, sillä myös isä, isoisä ja isoisän isä ovat kaikki olleet kovia kalamiehiä. ”Itse aloitin kalastuksen lähes vaippaikäisenä mato-onginnalla ja pilkinnällä. Sittemmin välineeksi tuli myös virveli ja 11-12-vuotiaana aloitin perhokalastuksen.”

”Ensimmäinen vaellukseni pohjoisessa tein 13-vuotiaana ja se oli lopullisesti menoa. Paria välivuotta lukuun ottamatta kalastusharrastus on jatkunut siitä pitäen”, kertoo Max, joka harrastaa myös retkeilyä ja vaeltamista.

”Myös luontokuvaus, videot ja niiden leikkaaminen kuuluvat harrastuksiini, ja teen pienimuotoista yhteistyötä joidenkin yritysten kanssa. Olen äskettäin aloittanut myös kalastuksenvalvojana kahdella kalatalousalueella”, Max selvittää.

Maxin kannanotto:

”Olen ehdottomasti sitä mieltä, että, että kalastusluvat ja muut kalastusharrastukseen kuuluvat maksut pitää saada liikuntasetelin piiriin.”

Maxin edesottamuksia voi seurata Youtubesta ”Kalassa Maxin kanssa -kanavalta”.

Max Fredrikssonin suurahven, 1,6 kg/48 cm

Pyyntipäivä ja -aika: 18.12.2022 klo 12
Pyyntipaikka: järvi Varsinais-Suomessa
Vapa: perinteinen morrivapa filmikärjellä
Viehe: punamusta mätipallomorri
Siima: 0,16 monofiilisiima

Lisätietoja suurkaloista ja suurkalarekisteristä

Vuoden suurkalastaja

Suurkalarekisteröintien Hall of Fame