Vesilahtelainen Mika Harkki sai tänä keväänä pitkänäperjantaina elämänsä ensimmäisen suurkalan, joka oli 3,760 kilon siika. Väsytystä ei juurikaan tarvittu, vaan kala tuli aika lailla vauhdilla pää edellä heti putkeen, josta Mika sai nostettua sen ylös.
”Silloin vasta tajusin, että nyt tuli poikkeuksellisen iso siika. En tiennyt, että kalapaikkana olleessa järvessä edes on niin suuria. Kalan tärpistä siihen, että se oli jäällä, kului vain noin 5-10 sekuntia. Oli kai kaikki taivaanmerkit kohdallaan tällä kertaa”, Mika arvelee.
Enne suursiiasta
Hän kertoo kyseiseen järveen istutettavan siikaa ja käyvänsä siellä niitä pilkkimässä joka kevät. Saalissiikojen koko on yleensä 25-34 senttiä. Kuin enteenä 7. huhtikuuta tulleesta suursiiasta oli Mikalla jo kuukautta aikaisemmin tavallista isompi kala kiinni.
”Se siika oli arvioni mukaan noin 60 senttiä pitkä ja sen kanssa piti tehdä useampi minuutti töitä, kolmasti sain sen avantoon ja jo otettakin kalasta, mutta lopulta kala irtosi ja pääsi karkuun”, Mika muistelee.
Pilkkii siikoja alle kahden metrin vedestä
Mika kertoo pilkkivänsä siikoja pääsääntöisesti alle kahden metrin vedestä ainakin suursiian antaneesta vesistöstä, joka on hänen mukaansa sangen pieni ja matala järvi. ”Löytyy siitä 11-metrinenkin monttu, mutta varsinkin etelärannalla, jossa pääasiassa kalastan, on syvyyttä alle kaksi metriä”, hän selvittää.
Morri on Mikan suosikkiviehe siikapilkillä. Lisäksi hän käyttää pieniä ketjutapsin päässä olevia pystypilkkejä siikoja tavoitellessaan eri puolilla Pirkanmaata. Apuna hänellä on peruskaiku eli 2D-laite. ”Aiemmin pilkin ilman luotainta ja väliin ihan näköpilkintänä”, hän selvittää.
Vahingoittunut suursiika päätyi saaliiksi
Suurkalan ottipäivänä oli Mikan mukaan aurinkoinen ja lämmin kevätsää. ”Muistelisin, että oli noin viisi astetta lämmintä, aika seisahtunut ilma, eikä juurikaan tuullut. Jäätä oli noin 35 senttiä ja lunta sen päällä.”
”Tämä kala otti noin 1,4 metrin syvyydestä paikassa, jossa ainakin kesäaikaan on suhteellisen runsaasti kasvillisuutta”, hän kertoo. Vastoin tapojaan Mika otti suursiian saaliiksi, koska se oli imaissut morrin todella syvälle ja vuoti verta jo jäälle nostettaessa.
”Normaalisti vapautan isot kalat, kuten ahvenet ja kuhat, levittämään geenejään. Ruokakalaksi otan yleensä vain hieman yli mittakaloja. Välillä toki tulee näitä tilanteita, joissa isokin kala on otettava ruuaksi, koska se on saanut niin pahoja vaurioita, ettei enää oletettavasti selviytyisi hengissä”, Mika korostaa.
Suursiika oli Mikan ensimmäinen suurkalakokoon yltänyt kala. Uusia suurkalatavoitteita hän ei ole miettinyt, mutta kysyttäessä hetken harkinnan jälkeen vastaus kuuluu: ”Ahvenen kohdalla kilon ylitys minulta puuttuu, joten se ehkä olisi se seuraava tavoite.”
Mato-ongella ja Abumaticilla alkuun
Mika kertoo aloittaneensa kalastamisen noin kuusivuotiaana mato-ongella ja melko nopeasti sen jälkeen saaneensa jo ensimmäisen umpikelansa. ”Ensi kosketus virveliin taisi olla mökillämme Kukkianjärvellä, jossa isäni vanhalla Abumaticilla pääsin kalastamaan”, hän muistelee.
”Täysi-ikäisenä innostuin myös perhokalastuksesta ja perhojen sitomisesta, lisäksi kesäisin jigailen sekä ahventa että kuhaa ja talvisin pilkin ahvenia ja siikoja pääpainotteisesti”, vapaa-aikanaan kalastuksen lisäksi myös muuta luonnossa liikkumista, kuten sienestystä harrastava Mika kertoo.
Myös lapsen kanssa touhuaminen kuuluu hänen lempipuuhiinsa. Perhohommien Mika kertoo olleen joitakin vuosia tauolla, mutta hän on aktivoitunut niissäkin uudestaan.
”Olen liittynyt myös Viialan Perhokalastajiin ja olen seurassa mukana touhuamassa. Haihunkoskella käyn pyytämässä perholla kirjolohta, ja jonkin verran perhostelen myös toutainta”, Mika mainitsee.
Mika kehotus: Menkää luontoon ja nauttikaa!
Mika Harkin suursiika 3,760 kg ja 75,5 cm
Pyyntipäivä ja –aika: 7.4.2023 klo 12
Pyyntipaikka: järvi Pirkanmaalla
Vapa: Karismax väripilkkivapa
Viehe: mormuska
Siima: 0,14 mm monofiili
