Merentutkimusalus Arandan vuosittaisella talviseurantamatkalla havaittiin, että Itämeren pääaltaan happiongelmat jatkuvat edelleen ja pintakerroksen fosfaattipitoisuudet ovat nousseet. Suomenlahden avomerialueella pintakerroksessa mitattiin korkeita ravinnepitoisuuksia erityisesti Helsingistä itään olevilla alueilla.

Talviseurannassa kerätyt ravinnehavainnot ovat tärkeitä tietoja Itämeren suojelukomission (HELCOM) rehevöitymisen tilanarvion päivittämisessä. Matkalla tutkittiin Suomen merialueiden fysikaalisen ja kemiallisen tilan lisäksi myös haitallisten aineiden pitoisuuksia.

”Itäisimmällä havaintoasemalla havaittiin Arandan talvimatkojen ennätyslukemat pohjalla. Itäisellä Suomenlahdella pintakerroksesta mitatut fosfaattipitoisuudet olivat korkeampia kuin koskaan aikaisemmin”, matkanjohtaja Harri Kankaanpää kertoo.

Myrskyt sekoittivat vesimassoja

Syynä Suomenlahden korkeisiin pitoisuuksiin ovat ilmeisesti Itämeren pääaltaalta virrannut fosforipitoinen syvävesi ja fosforin paikallinen vapautuminen Suomenlahden pohjalta. Tammikuun voimakkaat myrskyt sekoittivat vesimassoja ja nostivat fosfaattifosforipitoisuuden korkeaksi myös veden pintakerroksessa.

Vesimassojen sekoittumisella on myös positiivisia vaikutuksia. Sekoittuminen on parantanut pohjan happitilannetta, ja läntisellä Suomenlahdella happea oli jopa 100 metrin syvyyteen saakka. Alkutalven sateista ja lumien sulamisesta johtuen Suomenlahden jokien ainevirtaamat olivat tammikuussa suuria, mutta maalta tulevilla hetkellisillä isoilla fosforivalumilla ei ole osuutta talviseurannassa avomereltä mitattuihin korkeisiin fosforipitoisuuksiin.

Selkämeren syvänteissä happipitoisuus viime vuotta alhaisempi

Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren avomerialueilla pintakerroksen fosfaattipitoisuudet olivat tavanomaista korkeampia. Epäorgaanisen typen pitoisuus oli näillä alueilla lähellä edellisvuosien tasoa. Selkämeren syvänteissä happipitoisuuden todettiin olevan viime talvea alhaisemmalla tasolla.

Pohja ei Selkämeren syvänteissä ole kuitenkaan hapeton, mikä johtuu osin vähäisestä hapenkulutuksesta ja osin Ahvenanmeren kynnyksestä,joka rajoittaa hapettoman syvän veden virtaamista varsinaiselta Itämereltä Selkämerelle. Saaristomerellä koko vesipatsas oli pinnasta pohjaan saakka sekoittunut ja happi- ja ravinnetilanne vuodenaikaan nähden normaalitasolla.

Itämeren pääaltaan pohjanläheisen vesimassan happitilanne on edelleen heikko, ja pohjanläheisen veden fosfaattipitoisuus on siellä muihin Itämeren osa-altaisiin verrattuna hyvin korkea. Pääaltaalta kulkeutuva suolainen, vähähappinen ja ravinteikas vesi kykenee siis edelleen vaikuttamaan haitallisesti Suomenlahden tilanteeseen.

Epäorgaanisen fosfaattiravinteen pitoisuus on lisääntynyt Suomen avomerialueilla

Suomen merenhoitosuunnitelman tavoitteena on saavuttaa meriympäristön hyvä tila koko merialueellamme. Suomi on aktiivinen toimija myös Itämeren suojelukomission (HELCOM) työssä, jonka tavoite hyvästä tilasta koskee koko Itämerta.

Meriympäristön nykytilaa suhteessa tavoitteisiin seurataan säännöllisesti indikaattorien avulla. Arandan talviseurantamatkan typpi- ja fosforiravinteiden havaintoja hyödynnetään rehevöitymisen kehitystä kuvaavien ravinneindikaattorien päivittämisessä.

Viimeisimmässä vuonna 2018 julkaistussa tilanarviossa (Suomen meriympäristön tila 2018) todettiin, että ravinteita oli lähes kaikilla avomerialueillamme enemmän kuin meren hyvän tilan raja-arvon mukaan pitäisi. Vain Perämerellä epäorgaanisen fosforin pitoisuudet olivat tavoitteen mukaisia.

Koko merialueemme arvioitiin rehevöityneeksi

Koko merialueemme arvioitiin rehevöityneeksi. Tässä arviossa käytetään indikaattoreina ravinnetason lisäksi ravinteiden suorista ja epäsuorista vaikutuksista kertovia levämäärän ja pohjan tilan indikaattoreita.

Tämäntalvisen seurantamatkan havainnot yhdessä aiempien vuosien havaintojen kanssa ennustavat fosfori-indikaattorin tilan heikentymistä edelliseen tilanarviokauteen verrattuna. Typpi-indikaattori ei ilmennä vastaavaa heikkenemistä, vaan sen osalta tilan voidaan arvioida 2000-luvun aikana jopa hiukan parantuneen.

Merialueiden hyvän tilan saavuttamiseen on vielä pitkä matka

Merialueiden hyvän tilan saavuttamiseen on kuitenkin vielä pitkä matka. Suomen avomerialueet ovat vahvassa vuorovaikutuksessa varsinaiseen Itämereen, ja siellä tapahtuvat vesimassojen liikkeet vaikuttavat lyhyellä tähtäimellä merkittävästi erityisesti Suomenlahden tilanteeseen.

Pitkällä aikavälillä maalta ja ilmasta tulevan ravinnekuormituksen vähentäminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen ovat kuitenkin avainasemassa meren hyvän tilan saavuttamiseksi. Sisempien rannikkovesiemme tilaan omat toimemme vaikuttavat myös lyhyemmällä aikavälillä.

Arandan talviseurantamatka kohdistui Suomenlahdelle, Saaristomerelle, pohjoiselle varsinaiselle Itämerelle, Ahvenanmerelle, Selkämerelle, Merenkurkkuun ja Perämerelle. Matkalla kerättiin tietoja ravinne- ja happitilanteen lisäksi muun muassa haitallisten kemikaalien, mikromuovien ja vedenalaisen melun määristä sekä fysikaalisesta tilanteesta. Seuraavalle seurantamatkalleen Aranda lähtee huhtikuussa, jolloin keskitytään erityisesti kasviplanktonin kevätkukinnan tutkimiseen.