Biohajoavat tuotteetkin on syytä kierrättää – vain osa biohajoavista muoveista hajoaa nopeasti Itämeressä

Erikoistutkija Hermanni Kaartokallio Suomen ympäristökeskuksesta nostaa merikokeiden tutkimuslaitteistoa Helsingin yliopiston Tvärminnen tutkimusaseman vesillä tammikuussa 2019. Laitteistoa pidettiin noin kymmenen metrin syvyydessä pohjan yläpuolella vapaassa vedessä. Kuva: Eeva Eronen-Rasimus/SYKE

Suomen ympäristökeskus SYKE on selvittänyt biohajoavien ja biopohjaisten materiaalien todellista hajoamista Itämeressä. Asiaa tutkittiin vuoden kestäneillä merikokeilla. Osa materiaaleista hajosi miltei kokonaan jo puolessa vuodessa, osa taas ei vuodessa juuri lainkaan.

Biopohjaisia ja biohajoavia muovimateriaaleja tarjotaan yhä enemmän pakkaus-, kertakäyttö- ja kuluttajatuotteisiin. Tiedetään, että tavalliset muovit voivat kestää luonnossa jopa vuosisatoja ja hajota yhä pienemmiksi mikromuoveiksi.

Meriympäristössä muovit voivat kulkeutua pitkiä matkoja, kertyä virtausten mukana rannoille ja valtamerten keskipyörteisiin ja aiheuttaa haittaa merieliöstölle ja meriympäristölle. Kun biohajoavat muovit yleistyvät, myös niiden riski päätyä meriroskaksi kasvaa.

Biomuoveja on monenlaisia

Biomuovien kirjo on laaja ja niitä valmistetaan niin biopohjaisista kuin fossiilisistakin raaka-aineista. Biopohjaisista raaka-aineista valmistetaan myös tavanomaisia muoveja, esimerkiksi bio-polyeteeniä, jotka eivät ole biohajoavia. Kuluttajan on vaikea hahmottaa, miten erilaiset materiaalit käyttäytyvät ympäristöön joutuessaan.

Siitä, miten yleisessä käytössä olevat biohajoavat muovimateriaalit hajoavat meriympäristössä, on vasta vähän tutkimustietoa, eikä hajoamiselle ole kattavia standardeja, joilla materiaalien käyttäytyminen ympäristössä voitaisiin todentaa. Biopohjaisten ja biohajoavien tuotteiden tarjonta ja käyttö lisääntyy. Tieto materiaalien ominaisuuksista on tärkeää niiden käyttökohteita valittaessa, ja asia kiinnostaa myös kuluttajia.

Tutkittavana yleisesti käytettyjä ja kokeellisia materiaaleja

Tutkittavina referenssimateriaaleina oli kolme yleisesti käytettyä biopohjaista biohajoavaa kalvomateriaalia: polylaktidi (PLA), polyhydroksyalkanoaatti (PHA) ja selluloosa-asetaatti eli sellofaani. Lisäksi tutkittiin polyeteenikalvon, Walki Plastiroll Oy:n valmistaman Bioska-kalvon sekä Papticin ja Sulapacin kokeellisten materiaalien biohajoavuutta. Testatut kokeelliset materiaalit olivat kuitu-biopolymeerimateriaaleja ja puu-biopolymeerikomposiitteja, joiden tarkat reseptit ovat vain yritysten tiedossa.

Materiaalinäytteitä pidettiin meressä Suomen lounaisrannikolla 6 ja 12 kuukauden ajan. Osa materiaaleista hävisi puolessa vuodessa lähes kokonaan.

”Nopeimmin hajosivat PHA, Bioska-kalvo ja eräät Papticin kokeelliset materiaalit. Niistä ei ollut puolen vuoden jälkeen jäljellä mitään. Biohajoava selluloosa-asetaattikalvo hajosi vuoden aikana valtaosaltaan, mutta PLA ei juuri lainkaan. Polyeteenikalvot olivat vuoden meressä oltuaan kuin uusia”, erikoistutkija Hermanni Kaartokallio Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE) kertoo.

Biohajoavaa laatua oleva selluloosa-asetaattikalvo menetti merikokeessa painoa hajoamalla ja syöpymällä pinnoilta. Vuoden kuluttua suurin osa materiaalista oli hajonnut. Kuvassa ylinnä uusia kalvoja, keskellä 6 ja alinna 12 kuukautta meressä olleita kalvoja. Kuva: Hermanni Kaartokallio/SYKE

Myös biohajoavat tuotteet ja pakkaukset on syytä kierrättää

Hankkeessa tutkittiin vain muutamia materiaaleja ja niitäkin vain yhdessä ympäristössä, vapaassa vedessä. Muoviroskaa päätyy myös merenpohjan sedimenttiin ja rannoille.

”Tuloksemme kertovat, että kaikki biopohjaiset biohajoavat muovit eivät hajoa meriympäristössä nopeasti. Siksi biohajoavaakaan tuotetta tai pakkausta ei ole syytä jättää luontoon, vaan ne tulee kierrättää siinä missä tavanomaisetkin muovit”, Kaartokallio sanoo.

Jotkut biohajoavat muovit hajoavat meriympäristössä ilmeisen nopeasti, ja niiden vaikutus ympäristöön on tavanomaisiin muoveihin verrattuna lyhytaikainen. SYKEn tutkimuksessa nopeasti hajoaviksi todetut materiaalit perustuvat kasvien tai bakteerien luontaisesti tuottamiin polymeereihin.

Luontaisten polymeerien käyttö näyttää perustellulta

EU:n kertakäyttömuovidirektiivi tulee kieltämään kokonaisia tuoteluokkia, kuten muoviset kertakäyttöaterimet, lautaset, pillit ja EPS-muovista eli styroxista valmistetut mukit ja annosateriapakkaukset, heinäkuusta 2021 lukien. Lisäksi direktiivi pyrkii tuntuvasti vähentämään joidenkin tuotteiden, kuten muovisten kertakäyttömukien ja annosateriapakkausten, käyttöä.

Kiellettäviä tuotteita korvaavia tuotteita saa direktiivin mukaan valmistaa vain luonnossa esiintyvistä muokkaamattomista polymeereistä (esim. selluloosa ja kitiini), ja komissio valmistelee asiasta parhaillaan ohjeistusta. SYKEn tutkimustulosten perusteella luontaisten polymeerien käyttö näyttää perustellulta.