Eduskunta on hyväksynyt eläinten hyvinvointilain ja samassa yhteydessä säätänyt muutoksia myös kalastuslakiin. Vapaa-ajankalastajien kannalta merkittävimmät muutokset koskevat kalojen lopettamista ja vapauttamista koskevia säädöksiä. Lait tulevat voimaan 1.1.2024.

Uudistetun kalastuslain 58 pykälän mukaan takaisin veteen laskettavaa kalaa on käsiteltävä mahdollisimman varoen. Takaisin veteen laskettavan kalan hyvään käsittelyyn kuuluu muun muassa kalan käsittelyn ja kuivilla oloajan minimointi, kalan varovainen ja nopea irrottaminen koukusta tai verkosta sekä varoen veteen palauttaminen.

Pykälän 58 perusteluissa todetaan myös, että jos kala on selvästi vahingoittunut, se on lopetettava, ennen kuin se laitetaan takaisin veteen. Lisäksi saaliiksi otettavat ja syöttikalat on lopetettava mahdollisimman nopeasti lopettamiseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla siten, ettei niille aiheudu tarpeetonta kipua ja kärsimystä. Kalaa ei esimerkiksi saa jättää elävänä jäälle tai muuten vedettömään säilytykseen. Säännöstä sovelletaan myös kalastuskilpailuissa. Myös elävän kalan käyttäminen syöttinä on kielletty.

Suuria saalismääriä ei tarvitse lopettaa

Kala on myös ensin tainnutettava, jos lopettamiseen käytetään menetelmää, joka ei johda välittömästi kalan kuolemaan. Tainnutusmenetelmän on oltava sellainen, että kalan tajuttomuus säilyy sen kuolemaan saakka. Kalan kuolema on varmistettava ennen kalan mahdollista jatkokäsittelyä.

Lopetusvelvollisuutta voidaan lykätä vain, mikäli olosuhteet vaikeuttavat lopettamista, tai jos saaliiksi saatu kala sumputetaan. Sumpussa tai muussa elävän kalan säilyttämiseen soveltuvassa laitteessa säilyttämisen tulee olla tilapäistä, jonka jälkeen kala tulisi lopettaa laissa säädetyn mukaisesti, ellei sitä vapauteta takaisin veteen sumputuksen jälkeen.

Kaloja ei kuitenkaan tarvitse välittömästi saaliiksi ottamisen jälkeen lopettaa, jos kerralla saadaan niin suuri saalismäärä, että kalojen lopettaminen on käytännössä mahdotonta. Tällaisia suuria saalismääriä voidaan saada esimerkiksi trooli-, nuotta- ja rysäkalastuksessa.

SVK kritisoi: Vapakalastus ainoa kalastustapa, jota lopettamissäädökset koskevat poikkeuksetta

Suomen Vapaa-ajankalastajat (SVK) muistutti lausunnossaan eläinten hyvinvointilaista ja siihen liittyvistä eräiden muiden lakien muutoksista, että esitetyn eläinten hyvinvointilain 6 pykälässä (yleiset periaatteet) todetaan, että eläimelle voitaisiin edelleenkin aiheuttaa kipua ja kärsimystä, kunhan tähän on olemassa hyväksyttävissä oleva syy.

SVK esitti, että tätä olisi pohdittava myös silloin kun määritellään, mitä kalastusta lopettamisvelvoitteet koskevat tai eivät koske. Nyt esitetyn kalojen lopetuspykälän perusteluissa vain todetaan olevan mahdollista, että tietyillä kalastusmenetelmillä pyydettäessä saaliiksi tulee kerralla niin suuri saalismäärä, että kalojen lopettaminen ei käytännössä ole mahdollista.

Pykälän kokonaiskuva perusteluteksteineen näyttääkin siltä, että vapakalastus olisi ainoa kalastusmuoto, jota lopettamissäädökset koskisivat poikkeuksetta. Samalla kalastuksen osalta eläinten hyvinvointilain vaikutukset ylettyisivät nykykirjauksin arviolta pariin prosenttiin kaikista saatavista kaloista.

”Nykymuodossaan SVK ei voi pykälää hyväksyä, sillä lopettamisvelvoitteen ylettäminen vain pieniin saaliisiin ja tiettyihin kalastusmuotoihin ei ole oikeudenmukainen eikä takaisi lain yleistä hyväksyttävyyttä. Kun kyseessä on eläinten hyvinvointi, on kalastusmuodosta riippumatta lopettamisvelvoitteen koskettava lähtökohtaisesti kaikkea kalastusta, olipa kyseessä suuret tai pienet saalismäärät”, SVK korosti.

Sumputettujen kalojen vapautusmahdollisuus hyvä asia

SVK ilmaisi lausunnossaan myös muun muassa olevansa tyytyväinen siihen, että lausuntokierroksen jälkeen pykälän perusteluihin on lisätty mahdollisuus sumputettujen kalojen vapauttamiseen. Järjestö muistutti, että lyhytaikainen sumputus on kalastajien keskuudessa normaali keino muun muassa huolehtia, että saatu kala toipuu pyyntitilanteesta ennen sen mahdollista vapauttamista. Tämä on myös vapautuspykälään esitetyn kolmannen momentin mukaista toimintaa, eli kalastajan on arvioitava kalan mahdollisuus pysyä hengissä.

”Lisäksi varsin tavallista on pitää kaloja lyhyen aikaa sumpussa ja valita niistä sopivimman kokoiset ruokakalat ja vapauttaa muut, mikä on kestävän kalastuksen mukaista toimintaa. Sumputusta käytetään apuna myös joissain kalastuskilpailumuodoissa sekä kalantutkimuksessa (esimerkiksi merkintätutkimukset) ja kalavesienhoidon toimenpiteissä (esimerkiksi emokalojen siirrot), joissa ei ole tarkoitus tappaa kaloja sumputuksen päätteeksi”, SVK:n lausunnossa todettiin.

SVK:n lausunto eläinten hyvinvointilaista ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta