Naapurista lainattu tapa otettu käyttöön virtavesikunnostuksissa – Hartijoki-menetelmässä pohja puhdistetaan kiintoaineksesta

Hartijoki-menetelmä käytössä Iijoen sivupuron kunnostuksessa. Kuva: Pirkko-Liisa Luhta.

Tänä vuonna Pohjois-Pohjanmaalla on otettu käyttöön naapurista lainattu tapa kunnostaa virtavesiä. Ruotsissa kehitettyä Hartijoki-menetelmää on käytetty Iijoen vesistön purokunnostuksissa. Purokunnostukset ovat osa ympäristöministeriön mittavaa HELMI-ympäristöohjelmaa.

Hartijoki-työkalut tilattiin Ruotsista ja koulutus menetelmän käyttöön pidettiin kesäkuussa.”Tänä kesänä Hartijoki-menetelmällä on tehty toistasataa kutupohjaa kuudella purolla Iijoen vesistön suojelualueilla. Olemme olleet tyytyväisiä työmenetelmään ja -välineisiin”, kiittelee suunnittelija Pirkko-Liisa Luhta Metsähallituksen Luontopalveluista.

Hartijoki-metodilla saadaan pohjan kiintoaines poistettua

Virtavesien kunnostuksissa on Suomessa käytetty pääasiassa kutusorastuksia, jossa koskeen ja virtapaikalle levitetään paksu kerros muualta tuotua soraa. Tutkimuksilla on kuitenkin osoitettu, että tuodulla soralla tehdyt kutusoraikot huuhtoutuvat helposti pois. Tuotu sora ei myöskään poista sitä ongelmaa, että joen oma pohjakerros jää edelleen huonoon kuntoon ja jopa hapettomaksi.

Pari vuosikymmentä sitten Ruotsissa kehitetyssä menetelmässä joen omaa pohjaa kuohkeuttamalla ja muokkaamalla saadaan pohjaan jäänyt kiintoaine pois. Puhdistuneesta sorasta ja kivistä seulomistyökaluilla tehdään soraikoita kutua varten ja poikaskivikoita kuoriutuneita poikasia varten.

Menetelmä tunnetaan syntyjokensa mukaan Hartijoki-metodina ja se on laajasti Ruotsissa käytössä. Menetelmää voidaan käyttää sekä käsityökaluilla että koneellisesti virtavesikunnostuksissa. Suomessa menetelmä on levinnyt hitaasti, vaikka sitä on jonkin verran sovellettu eri kunnostushankkeissa.

Meneillään myös kunnostuskoe

Kesällä 2020 Hartijoki-menetelmää on käytetty siis Iijoen vesistön suojelualueiden purokunnostuksissa. Myös meneillään olevassa SALMUS-Kolarctic-hankkeessa, jossa tehdään rajat ylittävää yhteistyötä jokihelmisimpukka- ja lohikalakantojen hyväksi, on parhaillaan menossa virtavesien pohjaelinympäristöön liittyvä kunnostuskoe. Siinä verrataan vuoden ajan kolmen eri pohjan ja toimenpiteen vaikutusta pohjan huokosveden hapekkuuteen.

Vertailussa ovat 1) alueet kokonaan ilman toimenpiteitä eli kunnostusta 2) Hartijoki-kunnostus ja 3) Hartijoki-kunnostus, jossa käytetään lisäksi puusuistetta pitämään soraikko puhtaana.

Jokihelmisimpukan eli raakun vaatimukset virran pohjan hapekkuuteen ovat erityisen suuret, koska raakun nuoruusvaiheet viettävät jopa seitsemän ensimmäistä elinvuottaan syvällä pohjasorassa ja poikasten hengissä pysymiseen tarvitaan riittävästi happea koko kasvuvaiheen ajan.