Itämeren levien uhanalaisuusarvio paljasti tiedonpuutteita – erityisesti viherlevät tunnetaan huonosti

Silmälläpidettäväksi luokiteltu rakkohauru eli vanhalta nimeltään rakkolevä (Fucus vesiculosus). Kuva: Metsähallitus 2015/Petra Pohjola.

Tuoreimmassa uhanalaisuusarvioinnissa Suomen merialueilla tavattavista levistä 10 arvioitiin uhanalaiseksi tai silmälläpidettäviksi. Tiedon puutteen johdosta peräti 39 lajin kohdalla arviota ei kyetty tekemään.

Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin tulokset julkaistiin maaliskuussa 2019. Ensimmäinen kattava arvio Suomen levien uhanalaisuudesta kertoo tiedonpuutteista, mutta myös levien uhanalaisuudesta. Uhanalaisuusarvio nosti esiin rehevöitymisestä kärsivät näkinpartaislevät ja kalliopohjien kookkaat punalevät ja ruskeat levät.

Arviointi kattaa ensimmäistä kertaa lähes koko Suomen rannikolla esiintyvän levälajiston. Aikaisemmissa arvioinneissa lajimäärä on ollut huomattavasti alhaisempi, joten vertailua edellisiin arviointeihin on vaikea tehdä muuten kuin näkinpartaisten kohdalla.

Rehevöityminen vie elintilaa ja suosii nopeakasvuisia lajeja

Rehevöityminen vaikuttaa leviin monin eri tavoin. Rehevöityneissä olosuhteissa vesi on sameaa ja valon määrä ja laatu muuttuvat, jolloin monivuotisten levien elintila kapenee kalliorannoilla ja matalissa merenlahdissa.

Rehevöitymisen seurauksena kalliopinnoille kertyy orgaanista ainesta, joka estää levien kiinnittymisen. Tämän lisäksi nopeakasvuiset, usein yksivuotiset rihmalevät hyötyvät runsasravinteisesta vedestä, runsastuvat ja valtaavat kasvupinnat nopeasti keväällä estäen hidaskasvuisten lajien leviämistä ja kasvua.

Osa rehevöitymisestä hyötyvistä rihmamaisista levistä elää kookkaampien levien päälle kiinnittyneenä, jolloin tiheä rihmasto saattaa tukahduttaa monivuotisten levien kasvustoja.

Viherlevien osalta tiedonpuute huomattava

Itämeren makrolevien arviointiin oli käytettävissä laaja aineisto, joka kattoi koko rannikon vesirajasta kymmenien metrien syvyyteen. Suurin osa lajien yleisyyteen ja levinneisyyteen liittyvistä arvioista perustui vuosien 2004–2017 aikana Vedenalaisen meriluonnon inventointi -ohjelmassa (VELMU) kerättyihin aineistoihin.

Niitä täydennettiin Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) kokoelmatiedoilla ja ympäristöhallinnon Hertta eliölajit -järjestelmän havainnoilla. Ahvenanmaan osalta aineistot perustuivat maakuntahallituksen ja Husön biologisen tutkimusaseman aineistoihin.

Vaikka tiedon määrä oli edellisestä arviointikierroksesta moninkertaistunut, jäi silti yli kolmannes makrolevälajeista arvioimatta. Tiedon puute painottui pienikokoisiin, vaikeasti määritettäviin ja vesirajassa esiintyviin lajeihin. Erityisesti viherlevien kohdalla tiedonpuute oli huomattava, sillä yli 70 prosenttia lajeista jäi arvioimatta puutteellisen tietopohjan seurauksena.

Seuraavaa arviointikierrosta varten olisikin tarpeen kohdentaa laajamittaisia lajistokartoituksia heikosti tunnettuihin lajiryhmiin ja turvautua molekyylimenetelmiin hankalasti määritettävien lajiryhmien ja -parien osalta, jotta kattava kokonaiskuva lajistosta ja sen tilasta saavutettaisiin.

Lisätietoja uhanalaisuusarvioinnista

Suomen lajien uhanalaisuus 2019

Punaisen kirjan verkkopalvelu

Erittäin uhanalainen piikkinäkinparta (Chara horrida). Kuva: Metsähallitus 2016/Heidi Arponen.