Pohjois-Karjalan Ympäristöterveydellä on käynnissä valvontahanke, jossa selvitetään kalojen elohopeapitoisuuksia Pohjois-Karjalan vesistöissä. Näytteiden kerääminen kestää vuoden loppuun saakka, ja ympäristöterveydenhuolto pyytää ammatti- ja harrastuskalastajilta vielä loppurutistusta, jotta näytteitä saadaan kattavasti kaikista tutkittavista vesistöistä.

Tutkittavat vesistöt sijaitsevat eri puolilla Pohjois-Karjalaa Ilomantsin, Joensuun, Lieksan, Nurmeksen, Juuan, Liperin ja Rääkkylän alueella. Vesistöalueet, joista kalanäytteitä vielä puuttuu ovat Ilomantsijärvi, Ilajärvi, Nuorajärvi, Koitajoki, Mekrijärvi, Koitere, Tekojärvi, Palojärvi, Hattujärvi, Umpijärvi, Viiksinselkä, Mutalahdenselkä, Luhtapohjanjoki, Jäsys, Rahkeenvesi, Hiirenvesi, Joukiinen, Alusvesi, Pielinen, Eimisjärvi-Lautalammit, Korpijärvi, Melakko-Loitimo, Haapajärvi (Nurmes), Koppelojärvi, Valtimojärvi, Pankajärvi ja Suomunjärvi.

Tutkimukseen tarvittavat kalalajit ovat hauki (0,5-3 kg), ahven (15-20 cm), made (0,5-1,5 kg) ja kuha (1-2 kg). Tarkemmat näytteenotto-ohjeet sekä näytteiden keräyspisteet löytyvät Siun soten verkkosivuilta www.siunsote.fi/ymparistoterveydenhuolto.

Tutkittua tietoa kalojen turvallisesta käytöstä

Hankkeen tarkoituksena on selvittää kalojen elohopeapitoisuuksia sekä niissä mahdollisesti tapahtuneita muutoksia. Elohopealla on haitallisia vaikutuksia sekä ympäristölle että ihmisille, siksi elohopean esiintymistä Pohjois-Karjalan vesistöissä on tutkittu järjestelmällisesti jo vuosikymmenten ajan.

Tärkeänä tavoitteena on lisätä kalan turvallista käyttöä, ja saada tietoa kuluttajille, kalastajille sekä valvontaviranomaisille. Vesistöjen elohopeatilanteen selvittäminen antaa myös tärkeää tietoa kalavesien käytön ja vesienhoidon suunnittelun tueksi, kertoo Pirjo Kosonen Siun soten ympäristöterveydenhuollosta.

Ihmiset saavat suurimman osan elohopeasta ravinnosta, erityisesti kalasta. Hankkeessa kerättyjen näytteiden perusteella lasketaan niin sanotun turvallisen käytön rajat eli kunkin kalalajin osalta annoskoko, jossa kuluttajan elohopea-altistus jää riittävän pieneksi.

Elohopea säilyy pitkään ympäristössä

Elohopeaa esiintyy maaperässä luonnostaan, mutta elohopeaa joutuu maaperään ja vesistöihin myös ihmisen toiminnan seurauksena. Korkeita kalojen elohopeapitoisuuksia esiintyy erityisesti tummissa vesistöissä, sillä elohopea sitoutuu voimakkaasti orgaaniseen ainekseen.

Vaikka elohopean haittoihin elinympäristössä on havahduttu jo useita vuosikymmeniä sitten ja suorat elohopeapäästöt ovat vähentyneet, säilyy elohopea pitkään ympäristössä.

Hankkeessa on tutkittavana kaikkiaan 32 vesistöaluetta. Tutkimus tehdään valvontahankkeena yhteistyössä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen kanssa. Hanketta rahoittavat myös Vattenfall Oy, Metsähallitus, Tornator Oy, UPM Energy Oy, Pohjois-Karjalan Sähkö Oy, Kuurnan Voima, Stora Enso Oyj, Joensuun, Nurmeksen ja Lieksan kaupungit, Rääkkylän, Ilomantsin ja Juuan kunnat sekä Pielisen-Karjalan, Koitereen, Valtimon, Kitee-Jänisjoen, Oriveden ja Koitajoen kalatalousalueet.