Suomen vesissä esiintyvät kalalajit ja -kannat pyritään turvaamaan kalastuksensäätelyllä ja kalakantojen hoidolla. Jos laji uhanalaistuu tai häviää, apu lajin palauttamiseen voi löytyä Luonnonvarakeskuksen (Luke) emokalaparvista tai maitipankista.

”Tällaisissa tapauksissa emokalaparvet mahdollistavat kalalajien ja -kantojen poikastuotannon luonnonvesiin tehtäviä istutuksia varten”, kertoo Luken johtava asiantuntija Petri Heinimaa.

Emokalaparvet perustetaan luonnonkaloista

Emokalaparvet perustetaan luonnonvesistä pyydystetyistä kaloista. Tavoitteena on, että kalaparven alun muodostaisi yli 50 sukukypsää kutuparia. Joskus luonnonkantojen tila on niin heikko, että emokalojen sijaan pyydystetään vaellus- tai jokipoikasia, jotka kasvatetaan laitoksessa sukukypsiksi.

Mädin- ja maidintuotannossa tulisi olla jatkuvasti samasta kalalajista ja -kannasta vähintään kaksi geneettisesti eritaustaista emoparvea monimuotoisuuden turvaamiseksi ja kohonneen sukulaisuuden välttämiseksi.

”Osassa emokalaparvia on otettu käyttöön emokalojen yksilöllinen merkintä ja molekyyligeneettiset menetelmät parvien kohonneen sukulaistumisen välttämiseksi. Tällöin voidaan laatia mädin ja maidin hedelmöityssuunnitelmat siten, että emokalojen sukulaisparitukset vältetään ja myös niiden perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttämisen tavoitteet maksimoidaan”, Heinimaa kertoo.

Mustionjoen järvitaimen viljelyyn vuonna 2017

Uusia emokalaparvia perustetaankin kalalajista riippuen yleensä 3–5 vuoden välein. Uuden emokalaparven kasvattaminen sukukypsäksi vaihtelee 2–7 vuoteen kalalajin ja viljelylaitosten tuotanto-olosuhteiden mukaan. Emokalojen säilyvyys vaihtelee lajeittain ja kokonaisikä vaihtelee 10–25 vuotta. Mädintuotannossa yksittäinen emokalaparvi voi olla 3–20 vuotta vanha.

”Viimeisin uusi kanta Suomen alkuperäisistä kalalajeista, Mustionjoen järvitaimen Uudeltamaalta, on otettu viljelyyn vuonna 2017”, Heinimaa toteaa.

Luken kalanviljelylaitoksissa viljelyssä olevat kalalajit:

•Suomen alkuperäiset lajit: lohi, järvilohi, meritaimen, järvitaimen, purotaimen, planktonsiika, pohjasiika, vaellussiika, harjus, meriharjus, nieriä, muikku sekä nahkiainen.
•Tuontilajit ja -kannat: hornavannieriä, kirjolohi, nelma ja peledsiika.

Maitipankki sisältää arvokkaimmat ja uhanalaisimmat kalalajit ja -kannat

Maitipankki on perustettu koiraskalojen maidin pitkäaikaista säilyttämistä varten. Maitipankissa pakastettu maiti säilytetään nestetyppisäiliössä -196 asteessa (kryosäilytys). Pakastettu maiti säilyy käyttökelpoisena jopa satoja vuosia.

”Maitipankista voidaan ottaa maitia käyttöön, mikäli luonnosta ei saada hankittua riittävästi tietyn kannan koiraita uusien emokalaparvien perustamista varten”, Heinimaa kertoo.

Pankkiin on tallennettu maitia muun muassa Tenojoen vesistön lohikoiraista vuonna 1993 Gyrodactylus salaris -lohiloisen aiheuttaman uhan vuoksi. Lohta tallennettiin useamman merivuoden lohikoiraista vuosina 1993–1999 kaikkiaan 10 eri Tenon sivuhaaran lohikannasta ja vuosina 1997–1999 lisäksi viidestä Norjan puoleisten jokien lohikannoista.

Maitipankissa tallennettuna 43 kalakantaa

Maitipankissa säilytetyn maidin avulla on laajennettu muun muassa Vuoksen vesistön järvilohen sekä saimaannieriän uusien emokalaparvien geneettistä monimuotoisuutta.

”Maidin nykyiset pakastusmäärät on mitoitettu omien emokalaparvien geneettisen laajennustarpeen mukaan, eikä sitä nykyisellään voida hyödyntää kaupallisesti. Maidin mahdollinen myynti perustuu siten elävän geenipankin koirasyksilöistä saatavan maidin toimituksiin tuoreena, tai erikoistapauksissa pakastettuna”, Heinimaa sanoo.

Maitipankki sisältää Suomen arvokkaimmat ja uhanalaisimmat kalalajit ja -kannat. Sinne on talletettu kaikkiaan 13 kalalajia/-muotoa ja 43 kalakantaa.

Aiheesta lisää luonnon monimuotoisuuden päivänä 22.5.2020 ilmestyvässä GeeniVarat-lehdessä, luettavissa Geenivarat-sivulta