Kesällä 2019 merimetsojen pesiä laskettiin noin 25 700 kappaletta Suomen merialueilla. Pesimäkanta väheni neljällä prosentilla eli tuhannella pesällä edellisvuodesta. Tämä kertoo siitä, että merimetson pesimäkanta on jo lähellä suurinta kantokykyään. Lisäksi merimetsokantaa verottaa merikotka saalistuksellaan.
Merimetsokanta kasvoi nopeasti vuoden 1996 kymmenestä parista vuoden 2014 yli 20 000 pariin. Pesimäkanta on pienentynyt aiemmin muutamalla prosentilla vuosina 2010 ja 2012. Näinä vuosina koko Itämeren pesimäkanta pieneni talvehtimisalueiden ankarien sääolojen seurauksena.
Suomessa merikotkan saalistus on voimistunut edelleen 2010-luvun kuluessa heikentäen poikastuottoa osassa suuriakin pesimäyhdyskuntia. Tämän seurauksena pesimäikäisiä kolmivuotiaita merimetsoja palaa synnyinseuduilleen suhteellisesti vähemmän kuin aiemmin.
Suomenlahdella ja Pohjanlahdella laskua
Kolmannes merimetson pesistä sijaitsi Suomenlahdella ja neljännekset sekä Saaristomerellä että Selkämerellä. Merenkurkun osuus kannasta pieneni 15 prosenttiin ja Perämeren osuus kolmeen prosenttiin. Perämerellä toukokuun-kesäkuun vaihteen myrsky tuhosi osan pesinnöistä.
Merenkurkun ja Selkämeren välillä pesimäkanta vaihteli jo neljättä kesää. Tämä on johtunut sekä poikkeamisluvalla että laittomasti tehdyistä pesintöjen häirinnöistä. Selkämeren kanta kasvoi tuhannella pesällä ja Merenkurkun kanta pieneni vastaavasti yli 1 500 pesällä edellisvuodesta.
Kokonaisuudessaan Pohjanlahden merimetsokanta pieneni seitsemän prosenttia ollen noin 11 140 pesää, joista Selkämerellä 6 540, Merenkurkussa 3 800 ja Perämerellä 800 pesää. Suomenlahdella kanta pieneni kolme prosenttia ja oli noin 8 700 pesää. Saaristomerellä kanta pysyi viime vuoden tasolla ja oli 5 850 pesää.
Suurimmat yhdyskunnat Virolahdelta Uuteenkaarlepyyhyn
Merimetsoyhdyskuntia havaittiin Suomessa 47 kappaletta yhteensä 82 luodolla ja 76 hehtaarin alalla. Yhdyskuntien määrä oli kahta pienempi kuin viiden edeltävän vuoden keskiarvo. Lähes puolet yhdyskunnista pesi linnustonsuojelualueilla.
Yli puolet koko kannasta pesi kymmenessä suurimmassa yhdyskunnassa. Yli tuhannen pesän yhdyskunnat sijaitsivat Raumalla (2 080 pesää), Kirkkonummella (1 793), Turussa (1 766), Mustasaaressa (1 710), Uudessakaupungissa (1 670), Eurajoella (1 560), Porissa (1 246), Virolahdella (1 148), Kustavin ja Paraisten rajalla (1 055) sekä Uudessakaarlepyyssä (1 051).
Kuntatasolla voimakasta kasvua todettiin Raumalla, missä kanta lähes kolminkertaistui. Viime vuosista poiketen Kotkassa ja Vaasassa ei havaittu pesintöjä lainkaan ja kannat pienenivät merkittävästi (noin 30 prosenttia) Porvoossa, Uudessakaupungissa sekä Eurajoella. Uudenkaupungin ainoa yhdyskunta pieneni yli 700 pesällä ja enimmillään parinkymmenen merikotkan havaittiin saalistavan samanaikaisesti yhdyskunnassa.
Seitsemän yhdyskuntaa autioitui edellisvuodesta ja uusia yhdyskuntia havaittiin viisi: Helsingissä, Sauvossa, Maalahdessa ja Vöyrissä. Yhteensä muutamia satoja munapesiä havaittiin tuhotun Haminassa, Eurajoen Luvialla, Maalahdessa ja Uudessakaarlepyyssä. Lisäksi epäiltyjä tuhoamisia todettiin ainakin Porvoossa ja Paraisten Iniöllä.
Merkittävää kannankasvua ei enää odotettavissa
Merimetson Suomen kannan kasvu on hidastunut voimakkaasti. Pesimäkanta on lähellä kantokykyä, eikä merkittävää kasvua ole enää odotettavissa.
Merialueiden kannat saavuttavat tyypillisesti kantokykynsä reilut kymmenen vuotta ensipesinnän jälkeen. Vastaava tilanne on todettu muualla Itämerellä ja Hollannissa. Itämeren talviolosuhteet ja merikotkan saalistus ovat merkittäviä kantaa sääteleviä tekijöitä.
Etelänkiisla on hyötynyt merimetsojen pesinnöistä
Kesällä 2019 löytyi pesiviä etelänkiisloja kahdelta kymenlaaksolaiselta merimetsoluodolta. Laji on luokiteltu Suomessa pienen kannankokonsa (80–130 paria) vuoksi erittäin uhanalaiseksi ja se harvoin perustaa uusia yhdyskuntia.
Jo muutamaa vuotta aiemmin loviisalaiselle merimetsoluodolle asettui pieni etelänkiislayhdyskunta. Esimerkiksi Pohjanmerellä ja Jäämerellä kiislojen ja merimetsojen yhteiselo on tavanomaista.
