Venäjä päätti maan ympäristövuoden 2017 päätteeksi uuden kansallispuiston perustamisesta Laatokan saaristoon ja uuden luonnonpuiston perustamisesta Itäisen Suomenlahden saarille ja niitä ympäröiville vesialueille. Molemmille suojelualueille löytyy puistoparit Suomen puolelta.

Laatokan saariston kansallispuisto käsittää noin 122 000 hehtaarin alueen Karjalan tasavallan Lahdenpohjan, Sortavalan ja Pitkärannan nykyisissä kunnissa. Kansallispuisto on ainutlaatuinen, pitkien ja syvien, vuonomaisten lahtien, salmien ja saarien verkko. Niistä korkeimmat, jyrkkäseinäiset ”riuttasaaret” nousevat jopa 80 metriin.

Alueella on satoja saaria, lähes sata pientä järveä ja melkein 1000 kilometriä rakentamatonta rantaviivaa. Luonto muistuttaa Lounais-Suomen saaristoa ja toisaalta Norjan vuonomaisemia. Vastaavaa aluetta ei löydy muualta Venäjältä tai Pohjoismaista.

Alueella on monimuotoinen puusto ja paikoin vanhoja metsiä lukuisine uhanalaisine ja harvinaisine lajeineen. Uhanalaisella laatokannorpalla on alueella elinvoimainen populaatio. Aluetta täydentää hienosti jo aikaisemmin suojelun piiriin saatu Valamon saaristo.

Suomalaiset tutkijat kartoittivat alueen luontoarvoja jo 1800-luvulla. Työtä jatkettiin Karjalan tutkimuslaitoksen kanssa toisen maailmansodan jälkeen.

Itäisen Suomenlahden puistossa kymmeniä saaria

Uusi Itäisen Suomenlahden luonnonpuisto sijaitsee Viipurin ja Kingiseppin kunnissa. Yli 14 000 hehtaarin alue koostuu kymmenistä saarista ja niitä ympäröivistä matalista, alle 10-metrin syvyisistä vesialueista. Puiston tarkoitus on suojella saarten ja niitä ympäröivien vesialueiden luonto- ja kulttuuriarvoja. Virkistyskäyttöä ohjataan kestävän käytön mukaisesti.

Luonnonpuiston erityisarvoja ovat muun muassa runsas pesimälinnusto ja useat uhanalaiset eläin- ja kasvilajit. Erityinen merkitys alueella on miljoonien muuttavien, arktisten kahlaajien ja vesilintujen levähdys- ja ruokailupaikkana. Alueella elää myös itämerennorpan populaatio ja runsaampana halli eli harmaahylje.

Mukana luonnonpuistossa ovat seuraavat saaret tai saariryhmät: Pitkäpaasi, Suuri Kalastaja ja Halli Virolahden rajalla sekä ulkomerellä Pohjois- ja Etelä-Viirit, Pien Tytärsaari, itäinen osa Tytärsaaresta, Vigrundin saari sekä länsiosa Seiskarista ja sen saaristo. Suursaari ja Lavansaari eivät kuulu puistoon.

Yhteistyötä yli rajojen

Metsähallituksen Luontopalvelut tekee puistopariyhteistyötä molempien uusien suojelualueiden kanssa. Itäisen Suomenlahden luonnonpuiston kumppanina toimii Rannikon Luontopalvelut -alueyksikkö ja suomalainen Itäisen Suomenlahden kansallispuisto. Laatokan saariston kansallispuiston kumppani on Järvi-Suomen Luontopalvelut kansallispuistoineen.

Suomi ja Neuvostoliitto solmivat vuonna 1985 ympäristönsuojelun yhteistyösopimuksen, jota jatkettiin vuonna 1992 Suomen ja Venäjän kesken. Vuonna 1997 käynnistettiin Suomen ympäristöministeriön ja Venäjän ympäristöministeriön sekä Luoteis-Venäjän lähialueiden kanssa luonnon monimuotoisuuden suojelun yhteistyöohjelma.

Työn koordinaattorina on toiminut Suomen ympäristökeskus ympäristöministeriön alaisen suomalais-venäläisen luonnonsuojelutyöryhmän ohjauksessa. Yhteistyöhön on osallistunut kymmeniä tutkimuslaitosten, luonnonsuojelujärjestöjen ja ympäristönsuojeluhallinnon asiantuntijoita molemmista maista.

Nyt perustetut Laatokan saariston kansallispuisto ja Itäisen Suomenlahden luonnonpuisto kuuluivat tämän yhteistyön piiriin ja ovat tärkeä lisä Jäämereltä Itämerelle ulottuvaan Suomen, Venäjän ja Norjan rajanläheisistä suojelualueista koostuvaan Fennoskandian vihreään vyöhykkeeseen. Laatokan saariston kansallispuisto täydentää myös eteläisen Barentsin alueen luonnonsuojelualueverkostoa.

Uusia mahdollisuuksia kestävälle matkailulle

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen onnittelee Venäjän luonnonvara- ja ympäristöministeri Sergei Donskoita pitkään valmisteltujen luonnonsuojelualuepäätösten päättäväisestä maaliin viennistä. Tiilikaisen mukaan Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää rajat ylittävää yhteistyötä.

”Uudet ja olemassa olevat suojelualueet Suomen ja Venäjän rajan molemmin puolin ovat upea kokonaisuus. Alueiden läheisyys on luonnon monimuotoisuudelle ja lajeille hyvin tärkeää erityisesti siksi, että lajit joutuvat sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Päätös avaa samalla uusia ovia kestävän matkailun edistämiselle molemmin puolin rajaa”, ministeri Tiilikainen arvioi.