Pohjois-Suomesta löytyi useita uusia raakkuesiintymiä – Luttojoen jokihelmisimpukoita kerättiin elvytyskasvatukseen

Jokihelmisimpukoita etsitään vesikiikarilla Kainuussa kesällä 2020. Kuva: Heikki Erkinaro.

Lapista, Kainuusta ja Pohjois-Pohjanmaalta löytyi viime kesänä 23 aiemmin tuntematonta erittäin uhanalaisen jokihelmisimpukan eli raakun esiintymää. Lapin Luttojoesta myös kerättiin raakkuja ja niiden toukkia laitoskasvatukseen tavoitteena palauttaa poikasia myöhemmin takaisin kotivirtaansa.

Metsähallituksen Luontopalvelujen sekä Alleco Oy:n asiantuntijat etsivät erittäin uhanalaisen raakun esiintymiä lähes kahdestasadasta pohjoisen joki- ja purokohteesta. Etsintäkohteiksi valittiin todennäköisimmät paikat historiallisten havaintotietojen, yleisövihjeiden ja tutkijoiden asiantuntemuksen perusteella.

Raakut puuttuvat tyystin monista paikoista

Työ tuotti tulosta, sillä aiemmin tuntemattomia raakkuesiintymiä löytyi 23 paikasta Oulujoen, Kemijoen, Koutajoen, Tuulomajoen ja Tenojoen vesistöalueilta.

Vaikka etsintä paljasti uusia raakkualueita, osoitti se myös Metsähallituksen tiedotteen mukaan, että raakut puuttuvat tyystin monin paikoin. Niitä ei löydetty esimerkiksi Oulujoen vesistöalueen latvavesiltä, vaikka niillä on lajille sopivia elinympäristöjä.

Luttojoen raakkuja kerättiin elvytyskasvatukseen

Inarin maineikkaan raakkujoen, Luttojoen, raakkukanta on pahasti vanhenemassa ja vähenemässä. Poikasia ei ole syntynyt kymmeniin vuosiin. Voimalaitos Venäjän puolella on estänyt raakun toukkien isäntäkalan, lohen, nousun joen yläosiin 1960-luvulta saakka. Tästä syystä Lutosta kerättiin sekä aikuisia raakkuja että raakun toukkia kasvatukseen Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalle.

Konnevedellä raakun toukista kasvatetaan pikkusimpukoita, jotka palautetaan lähivuosina takaisin kotivirtoihinsa. Aikuissimpukoiden toivotaan tuottavan allaskasvatuksessa lisää raakun toukkia uhanalaisten kantojen vahvistamiseksi. Menetelmästä toivotaan apua Luttojoen raakuille, sillä eteläsuomalaisten raakkujen lisääntyminen on aiemmin onnistunut Konnevedellä.

Tunnettujen raakkuesiintymien tilaa arvioitiin

Kesällä myös arvioitiin yhdeksän aiemmin tunnetun raakkuesiintymän tilaa. Tutkimuksissa arvioitiin esiintymien uhanalaisuus niiden nykykoon, ikärakenteen ja lisääntymiskyvyn perusteella.

Tieto lajin esiintymispaikoista sekä raakkuyhteisöjen ja niiden elinympäristöjen kunnosta on erittäin tärkeää lajin suojelun kannalta. Uusista raakkulöydöistä huolimatta laji on yhä erittäin uhanalainen. Kesän raakkulöydöt ja lajin elvyttämistoimet toteuttavat ympäristöministeriössä tekeillä olevan raakun suojelustrategian ja toimenpidesuunnitelman tavoitteita.

Maiden rajat ylittävää ja kotimaista yhteistyötä

Raakkujen kartoitustyötä tehtiin Metsähallituksen Luontopalvelujen vetämässä Salmus-projektissa sekä Lapin ja Kainuun ELY-keskusten rahoituksella. Metsähallituksen työhön saatiin rahoitusta myös eduskunnan myöntämistä tulevaisuusinvestointivaroista.

Salmus-projektin rahoitus tulee Euroopan unionin ENI Kolarctic CBC -ohjelmasta sekä Venäjän, Ruotsin, Norjan ja Suomen kansallisena rahoituksena. Kumppaneita ovat Jyväskylän yliopisto, Luonnonvarakeskus, Alleco Oy, Venäjän Tiedeakatemian Karjalan tutkimuskeskus ja Pohjoisen teollisuuden ekologisten ongelmien tutkimuslaitos, Norjan biotalousinstituutti sekä Norrbottenin lääninhallitus.