Luonnonvarakeskus (Luke) on selvittänyt, miten vuonna 2013 voimaan tullut siian verkkokalastuksen solmuvälisäätely on vaikuttanut Pohjanlahden siikakantaan. Säätelyn tavoitteena oli saaliiksi saatavien vaellussiikojen keskikoon ja keski-iän kasvattaminen. Muutoksia haluttuun suuntaan on havaittavissa lähinnä Pohjanlahden eteläosassa.

Vuonna 2010 ja sen jälkeen syntyneitä siikoja on kalastettu säätelyn mukaisilla solmuväleillä. Verkon solmuvälin tulee siikaa merestä pyydettäessä olla Merenkurkun etelä- ja pohjoispuolisella alueella vähintään 43 mm ja Merenkurkussa vähintään 40 mm.

Suurempia siikoja saaliiksi Selkämerellä ja Merenkurkussa

Lisäksi Perämerellä on alueittain sallittu pienempien solmuvälien käyttö lähinnä merikutuisen karisiian pyyntiä varten. Pohjanlahden eteläosassa, Selkämerellä ja Merenkurkussa, säätelymuutoksen jälkeisistä vuosiluokista 3–5-vuotiaina saaliiksi saadut vaellussiiat olivat suurempia kuin aikaisemmista vuosiluokista vastaavan ikäisinä saadut siiat. Samanlaista muutosta ei havaittu Perämerellä Kokkolasta pohjoiseen ulottuvalla alueella.

”Paitsi kalastuksessa tapahtuneet muutokset, myös ympäristön lämpötilan nousu on todennäköisesti vaikuttanut vaellussiian kasvuun, saaliiksi saatujen siikojen kokoon ja saaliin ikäjakaumaan. Viljelyvaikutusta ja kantojen koostumuksen muutoksiakaan ei voida sulkea pois, sillä vaellussiian merisaalis perustuu merkittäviltä osin istutettuihin siikoihin”, tutkija Lari Veneranta sanoo.

Lyhyen vaelluksen yksilöt lisääntyneet Perämeren kutupopulaatioissa

Siiankalastuksen säätelyn tavoite on siis toteutunut osittain. Merenkurkussa sallittu, muuta Pohjanlahtea pienempi verkkojen solmuväli ja rannikon tehokas siiankalastus todennäköisesti vaikuttavat Perämeren vaellussiikapopulaatioiden kokojakaumaan.

Lisäksi vaikutuksena voi olla, että solmuvälisäätelystä huolimatta siiankalastuksen säätely ei näy merkittävissä määrin Perämeren kutupopulaatioissa tai merisaaliissa. Myös siikojen vaelluskäyttäytyminen vaikuttaa niiden kasvuun ja siten saaliiksi saatavien siikojen kokoon.

”Osa Perämeren vaellussiioista jää syönnösvaelluksellaan Perämerelle ja kasvaa huomattavasti hitaammin kuin etelään vaeltavat siiat. Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että lyhyen vaelluksen tekevien yksilöiden osuus Perämeren kutupopulaatioissa on kasvanut, Veneranta sanoo.

Muutoksia myös kudulle nousevissa siikapopulaatioissa

Muutoksia havaittiin myös kudulle nousevassa siikapopulaatiossa. Kemijoen emokalapyynnin saaliissa 5–7-vuotiaiden vaellussiikojen pituus on pitkällä aikavälillä laskenut ja jokeen nousevien siikojen keski-ikä alentunut. Säätelyn voimaantulon jälkeisillä vuosiluokilla keski-ikä ei edellisiin vuosiluokkiin verrattuna enää laskenut, vaikka keskipituus näyttääkin edelleen alenevan.

Havaitut muutokset kuitenkin tukevat ajatusta, että verkkokalastuksen säätelyllä voidaan vaikuttaa saaliiksi saatavien vaellussiikojen ikä- ja kokojakaumaan. Vuonna 2013 tehty siiankalastuksen säätelyasetus on maltillinen ja niin ovat sen jälkeen havaitut muutoksetkin.

”Koska kyseessä on vaelluskala, kalastuksen säätely vaikuttaa aina myös saaliin jakautumiseen eri kalastajaryhmien ja eri alueiden välillä. Se on yksi syy siihen, että säätelyä yleensä päädytään muuttamaan vain pienin askelin”, johtava tutkija Ari Leskelä kertoo.

Merkittäviä eroja eri siikakantojen välillä

Pohjanlahden siioilla vaelluskäyttäytyminen ja eri ikäluokkien pyyntikoko poikkeavat selvästi eri siikakantojen välillä. Siikojen kokoerot ja vaelluskäyttäytyminen vaikuttavat siihen, ovatko kalat kalastusalueella kalastusaikaan ja voivatko ne ylipäätään tarttua pyydyksiin. Pohjanlahdella pyydykset ovat pääosin verkkoja, ja ne valikoivat saaliskalat koon perusteella.

”Kalojen ikäkohtaiset kokoerot, erot kasvunopeuksissa sekä ikä- ja sukukypsyyserot merkitsevät, että kalastuksen säätelyllä ja kalastuksella on erilaiset vaikutukset eri siikakantoihin”, Veneranta summaa.

Myös ilmaston lämpeneminen, vähentyneet istutukset ja norppien ja hallien määrän moninkertaistuminen vaikuttavat siikakantojen tilaan kalastuksen ohella. Siikakantojen tilan sekä kalastuksen säätelyn vaikutusten arvioinnissa tulisikin Ari Leskelän mukaan jatkossa kiinnittää enemmän huomiota kutupopulaatioiden tilaan.

”Siikasaaliit tai yksikkösaaliit eivät muuttuvan ympäristön ja muuttuvan kalastuksen olosuhteissa ole luotettava siikakantojen tilan mittari. Luonnonvaraisten siikakantojen elinvoimaisuus pitäisi pyrkiä turvaamaan, sillä pitkällä tähtäimellä se on ainoa tapa turvata siiankalastuksen tulevaisuus”, hän toteaa.