Silakka kutee entistä aikaisemmin ja poikasten kasvu on nopeutunut – muutokset voivat olla riski lajin elinvoimaisuudelle

Tuoreen tutkimuksen silakka kutee Itämerellä entistä aikaisemmin ja myös kasvaa poikasena aiempaa nopeammin. Kuva: Juha Ojaharju.

Silakan lisääntymisaikaisilla olosuhteilla voi olla merkittäviä vaikutuksia koko Itämeren ekosysteemiin. Yli 20 vuoden ajan kerätty aineisto osoittaa, että Itämeren lämpeneminen on yksi silakanpoikasten aikaistuneeseen kuoriutumiseen ja nopeutuneeseen kasvuun vaikuttavista tekijöistä.

Silakka on kaupallisesti Suomen tärkein kalalaji ja merkittävä osa Itämeren ekosysteemiä. Silakan lisääntymisaikaisilla olosuhteilla voikin olla kertautuvia vaikutuksia koko alueen ekosysteemiin.

Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tiedotteessa kerrotaan, että äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan silakan poikasvaiheen kehitys on aikaistunut. Tämä viittaa siihen, että silakka kutee aiemmin ja poikaset kasvavat nopeammin.

Muutokset voivat heikentää lajin elinvoimaisuutta

”Kehitysvauhti on aikaistunut lähes kahdeksalla päivällä vuosikymmenessä. Muutoksen vahvoina ajureina ovat olleet veden lämpötilan nousun lisäksi klorofylli a:n määrä vedessä. Klorofylli a:n määrä toimii mittarina, joka kuvaa silakanpoikasten ruokavarantoja”, toteaa tutkijatohtori Benjamin Weigel Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

”Tutkimuksen tulokset kuvaavat ilmastonmuutoksen vaikutuksia Itämeren ekosysteemiin ja yhteen sen avainlajeista”, sanoo tutkimusohjelman johtaja Meri Kallasvuo Luonnonvarakeskus Lukesta.

Muutokset silakan elinkierron ajoittumisessa voivat osoittautua kriittisiksi lajin elinvoimaisuuden kannalta, jos varsinkin silakan elämän alkuvaiheessa sopivien saalislajien esiintyminen ei osu yksiin silakanpoikasten esiintymisen kanssa. Silloin silakanpoikasille ei riitä tarpeeksi sopivaa ravintoa.

Tuloksia mallinnuksen avulla

Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tutkijat hyödynsivät Suomen Itämeren rannikolta yli 22 vuoden ajan kerättyä silakan poikasaineistoa. Haasteena oli kuitenkin se, että silakanpoikasten kuoriutumisen ajankohdasta ei yleensä ole tarkkaa havaintoa.

”Siksi mallinsimme sekä silakan poikasten esiintymistodennäköisyyttä että erikokoisten poikasten suhteellista osuutta kevään ja kesän kuluessa. Päättelimme hetken, jolloin vastakuoriutuneiden poikasten esiintymistodennäköisyys on suurin”, tutkijatohtori Weigel kertoo.

”Lisäksi päättelimme ensimmäisen ajankohdan, jolloin isojen poikasten osuus koko poikasmäärästä on merkittävä. Vastakuoriutuneiden poikasten esiintymistodennäköisyyden aikaistuminen ja aikaisempi isojen poikasten suhteellinen osuus merkitsevät sitä, että kuteminen on aikaistunut ja poikaset kehittyneet aiempaa nopeammin”, Weigel jatkaa.

Artikkeli