Suomalaislasten altistuminen dioksiineille ja PCB-yhdisteille on vähäistä, ja aineiden haittavaikutukset ovat heillä epätodennäköisiä, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tiedotteessaan.
Tuoreessa THL:n ja Turun yliopiston yhteistutkimuksessa selvisi, että näiden yhdisteiden pitoisuudet jäävät suomalaislasten veren seerumissa selvästi alle Euroopan Elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) arvioiman haitattoman tason. Aineiden haittavaikutukset ovat suomalaislapsilla siis epätodennäköisiä.
EFSA:n mukaan seerumin haitaton taso on 7 pikogrammaa grammassa seerumin rasvaa. Nyt tehty tutkimus osoitti, että 97,3 prosentilla suomalaislapsista dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuus alittaa tämän tason.
Nykyiset rajoitustoimet ovat riittäviä
Viime vuosikymmenten aikana dioksiinien ja PCB-yhdisteiden päästöjä on rajoitettu voimakkaasti kansainvälisillä sopimuksilla ja rajoituksilla. Tämän ansiosta niiden pitoisuudet ympäristössä ovat pienentyneet huomattavasti. Samalla myös suomalaisten altistuminen on vähentynyt.
Itämeren kala on edelleen merkittävin yksittäinen dioksiinien ja PCB-yhdisteiden lähde suomalaisille, vaikka pitoisuudet näissä kaloissa ovat pienentyneet jopa 80 prosenttia viimeisen 40 vuoden aikana. Nyt tehty tutkimus osoittaa, että nykyiset rajoitustoimet ovat riittäviä.
”Dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet suomalaislapsilla ovat niin pieniä, että tiukemmilla rajoituksilla ei saataisi enempää terveyshyötyjä. Esimerkiksi kalan syönnin vähentämisestä voisi olla sen sijaan merkittävää haittaa, jos kalan terveyshyödyt menetetään”, sanoo THL:n erikoistutkija Panu Rantakokko.
Dioksiinien mittaaminen on vaikeaa
PCB-yhdisteiden mittaaminen onnistuu nykymenetelmillä hyvin, mutta dioksiinien mittaaminen on vaikeampaa. Dioksiinin pitoisuudet ovat nykyään niin pieniä, että parhaallakin mittaustekniikalla analyysiin tarvittaisiin lähes desilitra verinäytettä.
Tutkimuksessa käytettiin uutta mittausten ja mallintamisen yhdistelmää, jonka avulla 0,2 millilitran suuruisesta seeruminäytteestä mitattujen PCB-pitoisuuksien avulla pystytään arvioimaan luotettavasti myös dioksiinien pitoisuus. Jatkossa mallintamisen avulla voidaan tutkia suurempia väestöaineistoja ja arvioida terveysriskejä paremmin myös lapsilla ja nuorilla.
Kalansyöntiin liittyviä suosituksia
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositus on, että kalaa on hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa ja eri kalalajeja pitäisi käyttää vaihdellen.
Kalan hyvistä ravitsemuksellisista ominaisuuksista huolimatta Itämerestä, etenkin Pohjanlahdesta ja Suomenlahdesta pyydettyä lohta tai taimenta ja silakkaa syömällä voi altistua tavanomaista suuremmille määrille terveydelle haitallisia dioksiineja ja PCB-yhdisteitä.
Sisävesien petokaloista, etenkin hauesta, mutta myös meressä elävästä hauesta, voi saada tavanomaista suurempia määriä metyylielohopeaa. Mitä iäkkäämpi kala, sitä enemmän se on ehtinyt kerätä vierasaineita.
Näistä syistä edellä olevaan yleiseen kalan syöntisuositukseen Ruokavirasto on antanut seuraavat poikkeukset:
• Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä vain 1–2 kertaa kuukaudessa isoa, perkaamattomana yli 17 cm:n silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta.
• Lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat voivat syödä järvestä tai merestä pyydettyä haukea vain 1–2 kertaa kuussa.
• Raskaana olevien ja imettävien äitien ei pitäisi syödä haukea ollenkaan, koska se kerää elohopeaa.
• Sisävesialueiden kalaa päivittäin syöviä suositellaan vähentämään muidenkin elohopeaa keräävien petokalojen käyttöä. Näitä kaloja ovat hauen lisäksi isokokoiset ahvenet, kuhat ja mateet.
