Talvi 2019–20 oli Suomessa paitsi mittaushistorian lämpimin myös poikkeuksellisen sateinen. Etelä-Suomessa jokien virtaamat nousivat tulvakorkeuksiin useaan kertaan joulu–helmikuussa. Kolmen kuukauden fosforikuorma Saaristomereen oli lähes yhtä suuri kuin koko ennätysvuoden 2008 aikainen kuorma.

Vantaanjoellakin talven fosforikuorma oli samaa luokkaa kuin keskimääräinen vuosikuorma 2010-luvulla. Suomen ympäristökeskuksen ennusteen mukaan ilmastonmuutos voi pahimmillaan kasvattaa fosforin huuhtoumaa Saaristomeren valuma-alueen pelloilta 50 prosentilla ja typen runsaalla kolmanneksella vuoteen 2060 mennessä.

Ravinnekuormat korkeita Perämerta myöden

Suomen ympäristökeskuksen ja Varsinais-Suomen selvitys koskee ravinnekuormia niiltä valuma-alueilta, joilla on jatkuvatoiminen vedenlaadun seuranta. SYKEn ja ELY-keskuksen yhteistiedotteen mukaan ravinnekuormat ovat olleet huomattavasti normaalitalvea korkeampia myös muissa joissa aina Perämeren valuma-aluetta myöten.

Erityisesti fosforikuormat ovat olleet poikkeuksellisia. Myös typpikuormat ovat olleet suuria, mutta suhteessa normaaliin talveen niiden nousu on kuitenkin ollut keskimäärin vähäisempää kuin fosforikuormien. Koko maan osalta talven 2019–20 vedenlaatu- ja virtaamatiedot täydentyvät vielä myöhemmin.

Poikkeuksellisen lämmin ja sateinen talvi

Talvi oli Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomessa mittaushistorian lämpimin. Edellinen ennätys oli talvelta 2007-08. Vertailukelpoisia koko maan tilastoja on olemassa 1900-luvun alusta alkaen.

Talvi oli monin paikoin myös poikkeuksellisen sateinen. Varsinais-Suomen ja Uudenmaan alueella sademäärät olivat yleisesti yli 250 millimetriä, yli puolta enemmän kuin vertailukaudella tyypillisesti.

Sen seurauksena jokien virtaamat nousivat talven huippulukemiin. Helsingin Oulunkylässä Vantaanjoen virtaama oli korkeimmillaan 132 m3/s. Tätä korkeampi virtaama on edellisen kerran mitattu huhtikuussa 2013.

Uskelanjoella Salossa virtaama oli 17. helmikuuta enimmillään yli 120 m3/s, mikä on suurin lukema vuoden 1980 jälkeen ja lähes tuplasti vuoden keskimääräisen tulvahuipun suuruinen. Samansuuntainen tilanne oli myös Aurajoella ja Paimionjoella.

Saaristomeren fosforikuorma ennätyslukemissa

Jatkuvatoimisten mittalaitteiden havaintoihin ja perinteiseen vesinäytteistä tehtyihin analyyseihin perustuva arvio talven 2019–20 kokonaisfosforikuormasta Saaristomereen oli lähes samansuuruinen kuin tähänastisen ennätysvuoden 2008 kokonaiskuorma.

Fosforivirtaama Saaristomereen oli joulu- ja tammikuussa noin kaksinkertainen verrattuna vuosien 2000–19 talvikuukausien keskiarvoon, helmikuussa lähes kymmenkertainen.

Fosforipitoisuutta ei pystytä mittamaan jatkuvatoimisilla mittareilla suoraan, vaan se arvioidaan veden sameudesta jokikohtaisten muunnosyhtälöiden avulla. Tämä perustuu siihen, että suurin osa fosforista on sitoutunut savihiukkasiin, joiden määrää jokiveden sameus ilmentää.

Kuormitus poikkeuksellisen suurta myös Vantaanjoella

Vantaanjoen joulu–helmikuun fosforikuorma (57 tonnia) oli lähes yhtä suuri kuin vuosien 2011–19 kokonaiskuorman keskiarvo (60 tonnia). Kuukausikuorma oli helmikuussa koko mittausjakson toiseksi suurin kaikki kuukaudet huomioiden.

Korkeimmillaan fosforivirtaama oli 17. -18. helmikuuta, jolloin 24 tunnin aikana Vanhankaupunginlahteen päätyi noin 5 tonnia fosforia. Vertailun vuoksi todettakoon, että vuonna 2018 Helsingin Viikinmäen jätevedenpuhdistamon fosforin vuosikuorma – 1,1 miljoonan asukkaan tuottama kuormitus – oli 15 tonnia.

Viikinmäen ja Espoon Suomenojan jätevedenpuhdistamoja operoiva Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY) raportoi helmikuun jälkipuoliskolla useista rankkasateiden aiheuttamista puhdistamattoman tai osittain puhdistetun jäteveden ylivuodoista ja ohijuoksutuksista.

Puhdistamattomana juoksutetun 65 000 jätevesikuutiometrin aiheuttama ylimääräinen fosforikuorma Helsingin ja Espoon rannikkovesiin oli arviolta noin 300 kiloa. Määrä tarkoittaa noin yhden prosentin lisäystä laitosten normaaliin vuosikuormaan Suomenlahteen.

Ravinnekuormituksen vähennystavoitteita ei ole saavutettu

Avoimen Itämeren ja omien rannikkovesiemme rehevöitymisen hillitsemiseksi Suomi on sitoutunut vähentämään sekä fosfori- että typpikuormitusta. Vähennystavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta keskeistä on hajakuormituksen, erityisesti maatalouden ravinnepäästöjen parempi hallinta.

SYKEssä viime vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan asetettuja tavoitteita ei juurikaan ole lähestytty. Saaristomeren suora, pistelähteistä (yhdyskunnat, kalankasvatus ja teollisuus) peräisin oleva ravinnekuormitus on puolittunut vuosina 1997–2016, mutta hajakuormituksen vähentämiseksi tehdyt toimenpiteet eivät ole tuottaneet toivottua tulosta.

Vaikka fosforipitoisuus on alentunut monissa joissa, fosforikuorma on pitoisuuksien laskusta huolimatta pysynyt entisellä tasolla. Vesiensuojelutoimenpiteiden ansiosta pienentyneiden pitoisuuksien vaikutus on kumoutunut ilmastollisten tekijöiden, kuten lämpötilan ja sadannan, vuodenaikaismuutosten seurauksena. Typpikuormitus ei ole alentunut lainkaan, se on jopa kasvussa Perämeren valuma-alueella.

Saaristomeren tila heikentynyt entisestään

Saaristomeren maatalous on Suomen ainoa jäljellä oleva ns. hot spot -kohde Itämeren suojelukomissio HELCOMin pahimpien kuormittajien listalla. Suomen hallitus sitoutui Baltic Sea Action Summit -tilaisuudessa helmikuussa 2010 vähentämään Saaristomerta rehevöittäviä päästöjä siten, että merialueen hyvä tila voitaisiin saavuttaa vuonna 2020.

Tuoreimman pintavesien tila-arvion (2019) mukaan Saaristomeren tila on heikentynyt edellisestä, vuonna 2013 tehdystä luokituksesta. Saaristomeri kuuluu nyt valtaosaltaan tyydyttävään luokkaan. Heikoimmassa tilassa ovat rannikonläheiset vedet ja sisäsaaristo, joiden luokka on monin paikoin välttävä. Hyvään tilaan luokiteltuja vesimuodostumia Saaristomerellä ei ole enää lainkaan.

Ilmastonmuutos kasvattaa talvisia ravinnevalumia

Ilmastonmuutoksen odotetaan lisäävän valuntaa vuositasolla ja erityisesti talvisaikaan, lyhentävän lumipeitteistä kautta ja sitä kautta lisäävän ravinteiden huuhtoutumista. Kaikki SYKEn VEMALA-mallin skenaariot ennakoivat suurinta kuormituksen kasvua Saaristomerelle, jossa maatalouden osuus ravinnekuormituksesta on dominoiva.

Mitä heikommin maatalouden sopeutuminen ilmastonmuutokseen onnistuu, sitä suurempi on kuormituksen kasvu. Pahimmillaan fosforikuormitus voi ennusteiden mukaan kasvaa 34 % (peltoalueilta 50 %) ja typpikuormitus 30 % (peltoalueilla 36 %) vuoteen 2060 mennessä.

Ilmaston lämpeneminen tulee vaikeuttamaan avoimen Itämeren ja rannikkovesiemme hyvän tilan tavoitteiden saavuttamista. Meressä kasvava ravinnehuuhtouma yhdessä lämpenevän vesimassan kanssa kiihdyttää perustuotantoa ja pahentaa happikatoa.