Tornionjoella lohien tiamiinitasot (B1-vitamiini) eivät terveiden ja haavaisten kalojen kudoksissa eronneet merkittävästi toisistaan kesällä 2019. Ruokaviraston tutkimissa nousulohissa tiamiinipitoisuudet olivat myös sellaisella tasolla, jonka ei tiedetä aiheuttavan lohikalojen tasapainohäiriöitä.

Ruokaviraston mukaan voidaan kuitenkin pitää hyvänä sitä, ettei ihohaavaisilla lohilla todettu tiamiinin puutetta, jota pidettiin yhtenä mahdollisena syynä Tornionjoen lohia viime vuosina vaivanneeseen sairauteen.

Ruokavirasto pyrki saamaan normaalia laiskempia nousulohia Tornionjoesta tutkittavaksi Lapin ELY-keskuksen erikoisluvalla kalastajien avulla elokuussa 2019. Erityiseen näytehankintaan pyrittiin, koska uutena piirteenä nousulohien parin viime vuoden kesäaikaisessa käyttäytymisessä on todettu osan kaloista olevan haluttomia nousemaan normaalilla tavalla ylös kutualueille.

Nousu-uinnissaan heikkoja lohia ei kuitenkaan saatu saaliiksi, mutta näytteitä saatiin terveiden kalojen lisäksi haavaisista nousulohista Ylitorniolta ja Kemijokisuusta. Kala-aineisto ei siis ollut nousukäyttäytymisen poikkeamisen kannalta edustavaa, mutta normaalien ja haavaisten lohien veren, maksan ja lihaksen tiamiinipitoisuuksia tutkittiin, jotta saataisiin tietoa vitamiinin mahdollisesta osuudesta lohien haavautumiseen.

Suuri osa haavaumista mekaanisia

Suuri osa nousulohien haavaumista on mekaanisia, esimerkiksi kalastuksen aiheuttamia. Sekä seisoviin pyydyksiin että vapakalastusvälineisiin ottaneitten kalojen iho vioittuu helposti, kun kalat pääsevät irti tai ne päästetään pois pyydyksistä.

Kaiken kaikkiaan pyydyksistä Ruotsissa ja Suomessa päästetään vuosittain tuhansia Tornionjoen nousulohia. Toiminta tähtää hyvän luonnonkutupopulaation turvaamiseen ja vaikutukset voivat hyvinkin perustella menettelyä, vaikka vioittumisten aiheuttama kuolleisuus otetaan huomioon.

Paitsi mekaanisia vaurioita, todetaan nousulohilla usein myös vatsapuolen ihon vertymiä ja tulehdusta. Vastaavanlaisia oireita on havaittu sekä Tornionjoella että eräillä muilla Itämeren ja Atlantin lohijoilla.

Toistaiseksi näiden vatsapuolen vertymien aiheuttajaa ei tutkimuksista huolimatta ole löydetty. Hyvänä asiana lohikuolemiin liittyen voidaan pitää, että Tornionjoen vesistöalueella ei ole todettu tunnettuja kalojen vaarallisia tarttuvia tauteja.

Lisää yhteistyötä Luken ja ruotsalaisten tutkijoiden kanssa

Ruokavirasto pyrkii kesällä 2020 näyteyhteistyöhön Luken ja ruotsalaisten tutkijoiden kanssa. Vaurioiden ja poikkeavan käyttäytymisen esiintyminen nousukauden aikana ja erityyppisissä lohissa, tarttuvat taudit ja ravitsemukselliset tekijät pyritään saamaan nykyistä paremmin selville.

Ruokavirasto tutkii myös kokeellisesti kalojen vesihometartuntaan vaikuttavia tekijöitä. Vesihome iskee haavautuneeseen ihoon ja on nousulohien lopullinen kuolinsyy valtaosassa tapauksia. Kansalaisten havaintoja sairaista ja kuolleista nousulohista pidetään edelleen tärkeinä. Ruokavirasto toivoo kalastajien ja muiden kansalaisten entistä kiinteämpää yhteydenpitoa ensi kesänä.

Yhtä kaiken selittävää syytä ei ole löydetty

Tornionjoelta on löytynyt useampana kesänä kuolleita ja sairaita merilohia. Aihe on huolettanut Suomen ja Ruotsin puolella kesästä 2014 lähtien, jolloin vesistöalueelta löydettiin normaalia enemmän kuolleita lohia ja nousevissa lohissa todettiin paljon ihovaurioita.

Asia nousi julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa esille viimeksi kesällä 2019, jolloin lohissa kerrottiin havaitun aiemmasta poikkeavia oireita, kuten yleistä heikkoutta ja passiivisuutta.

Ruokavirasto (ent. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira) on tutkinut Tornionjoen lohikuolemien taustalla olevia syitä yhteistyössä Ruotsin eläinlääketieteellisen laitoksen, Statens Veterinärmedicinska Anstaltin (SVA) kanssa useiden vuosien ajan. Ilmiölle ei ole löytynyt yhtä, kaiken selittävää syytä.