Biotyyppi 2:n yersinia ruckeri on vakava, korkeaakin kuolleisuutta kalanviljelyssä aiheuttava kalatautibakteeri. Sen aiheuttamaa tautia on nyt ensimmäistä kertaa todettu Kymijoen vesistössä syksyllä 2020 tutkituissa kirjolohissa. Taudinpurkauksen alkuperä on tuntematon, kertoo Ruokavirasto verkkosivuillaan.

Biotyyppi 2:n aiheuttamaa vakavaa yersinioosia on tähän asti esiintynyt Suomessa ainoastaan merialueilla, pääosin Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla. Tauti todettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 2007, ja se on todennäköisesti levinnyt suomalaiseen kalanviljelyyn elävän kalan tuonnin mukana.

Yersinia ruckeri on kalojen suolistobakeeri, joka aiheuttaa yersionoosin eli ERM (Enteric Redmouth Disease) -taudin. Suomessa merialueilta on eristetty kahta eri biotyyppiä (1 ja 2) Y. ruckeri -bakteereita. Molemmat eroavat taudinaiheuttamiskyvyltään sisämaassa ja luonnonkaloilla tavatuista biotyyppi 1:een kuuluvista kannoista, jotka eivät ole aiheuttaneet merkittäviä ongelmia sisävesilaitoksillamme.

Krooninen infektiotauti

Yersinioosia on aikaisemmin pidetty lämpimän veden tautina, mutta Suomessa taudinpurkauksia on esiintynyt lämpimän veden lisäksi myös viileässä, jopa viiden asteen lämpötilassa.

Taudin näkyvänä oireena tartunnan saaneissa kaloissa on niiden punainen ja turvonnut suunalue. Yleisinfektiona yersinioosi on krooninen tauti, joka aiheuttaa jatkuvaa matalaa kuolleisuutta. Se voi puhjeta, jos kroonisesti sairaat kalat stressaantuvat.

Viljellyn kalan vitsaus

Kalojen käsittelyt ja siirrot, korkea veden lämpötila ja huono veden laatu vaikuttavat taudin puhkeamiseen. Taudin myöhemmässä vaiheessa kaloilla ilmenee ihonalaisia verenvuotoja ja niiden silmät saattavat pullistua. Tyypillisiä oireita ovat myös pistemäiset verenvuodot kalan sisäelimissä ja lihaksissa sekä turvonnut ja hauras perna.

Kaiken kokoiset kalat voivat sairastua, mutta 50–200 gramman painoiset kalat ovat tartunnalle herkimpiä. Herkimpänä lajina pidetään kirjolohta. Tautia on lisäksi Suomessa tavattu myös siialla, sammella, kuhalla, taimenella ja lohella.

Erikoistutkija Anna Maria Eriksson-Kallio Ruokavirastosta kertoo, että vakavaa tautityyppiä on Suomen oloissa todettu vain viljellyltä kalalta. Sen puhkeamiseen vaikuttaa hänen mukaansa voimakkaana tekijänä stressi.

”Lisäksi myös ympäristötekijöillä kuten veden laadulla on vaikutusta sen puhkeamiseen. Tautia pidetäänkin lähinnä viljellyn kalan vitsauksena, eikä sitä yleisesti pidetä merkittävänä luonnonkalakuolemien aiheuttajana”, Eriksson-Kallio sanoo.

Ei leviä desinfioidun mädin välityksellä

Tartunnan säilyttäjinä toimivat terveet taudinkantajat, joita voivat olla sekä viljellyt että luonnonkalat. Tauti tarttuu suorassa kontaktissa kalojen välillä sekä ulosteen ja veden välityksellä. Tehokkaimmin tauti leviää siirrettäessä elävää kalaa. Desinfioidun mädin siirrossa leviämisvaaraa ei ole.

Yersinioosia voidaan hoitaa rehuun sekoitetuilla antibiooteilla, mutta teho on usein lyhytaikainen, koska parveen jää taudin kantajia ja tauti puhkeaa usein uudelleen. Tautia vastaan on olemassa rokote, joka on yleisesti käytössä ennen kalojen siirtoa merialueelle.

Yersinioosi kuuluu Ruokavirastolle kuukausittain ilmoitettaviin kalatauteihin eikä se ole ihmiselle vaarallinen.