Teksti: Ismo Malin, Kuvat: Jaana Vetikko
Kilpaongen SM-kilpailuja Saimaan kanavalla Lappeenrannassa 12.-13. heinäkuuta leimasi kova helle, jonka läkähdyttävyyttä lisäsi se, ettei varsinkaan lauantaina edes tuullut. Kaikkiaan kisoihin osallistui 45 kilpaonkijaa. Kokemus oli tälläkin kertaa valttia, sillä kärkisijat menivät vuosia kisoja kiertäneille konkareille.
Miesten henkilökohtaisen kilpailun kärkikolmikon muodostivat kultamitalisti Tero Kankaanpää Lempäälän Kalakerhosta sekä hopeaa saavuttanut Jouni Lillman ja pronssille yltänyt Marko Ekroth, jotka onkivat Team Sensaksen ykkösjoukkueessa. Kisa oli mitalistien kesken tiukka, sillä Kankaanpään pistemäärä oli 2 ja Lillmanin sekä Ekrothin 3 ja 4.
Joukkuekilpailussa katkesi pitkä voittoputki
Naisissa kultamitalin onki Suomea maajoukkueessakin usein edustanut Sari Snellman tällä kertaa Stadin Kalajunnuja edustaen. Hän sijoittui lauantaina sektorillaan toiseksi ja oli sunnuntaina ykkönen, joten yhteistulos oli komeasti kolme pistettä. Heidi Pernu oli kisan kakkonen 4:llä ja Tarja Huhtala kolmas 6 pisteellä. Heidän seuransa oli Sesonki1.
Miesveteraanien paras oli puolestaan Lempäälän Kalakerhon Seppo Pönni, joka voitti oman sektorinsa kumpanakin kisapäivänä eli voitti kultaa parhaalla mahdollisella 2 pisteen tuloksella. Joukkuekilpailussa tehtiin historiaa, kun Team Sensas Finland katkaisi jo kymmenen vuotta kestäneen Lempäälän Kalakerhon voittoputken. Joukkueessa onkivat Sami Kainulainen, Tero Isokorpi, Jouni Lillman, Marko Ekroth ja Samppa Ylönen.
He edustavat Suomea ensi vuoden kilpaongen seurajoukkueiden MM-kotikisoissa, jotka järjestetään Saimaan kanavalla heinäkuussa 2026. Myös Lempäälän Kalakerho pääsee toiseksi jäämisestään huolimatta osallistumaan, koska kullakin kansainvälisen liiton jäsenmaalla on oikeus ilmoittaa kisoihin kaksi joukkuetta.
Tero kalasti pientä kalaa oikeilta etäisyyksiltä
Miesten sarjan voittanut Tero Kankaanpää arvelee oikeaan osuneen kilpailutaktiikan tuoneen voiton hänelle. ”Kalastin oikeilta etäisyyksiltä pientä kalaa yrittäen ja sain saaliiksi lähinnä särkiä ja pieniä lahnoja”, hän kertoo.
”Merkittävää oli myös se, että käytin syöttinä vain yhtä surviaista, en muuta. Pienet kalat ottavat hanakasti juuri tähän syöttiin. Mäskäsin myös ensin hyvin maltillisesti, ja lisäsin sitten kuollutta pinkietä ja ylläpidoksi jokeria”, Tero selvittää.
Hänen mielestään Saimaan kanavan kalojen käytös on muuttunut aiemmista vuosista siten, että kalat tulevat lähemmäksi rantaa kuin ennen. Mahdollisena syynä tähän hän pitää sitä, että liikennöinti on loppunut kanavalla, eivätkä isot alukset enää pelota kaloja.
Hänen mukaansa hyviä onkietäisyyksiä kanavalla nykyään ovat 4-5 ja 6-7 metriä.
”Toki myös 10-11 metrissä on edelleen kalaa, mutta lyhyemmältä matkalta on helpompi ja nopeampi kalastaa”, Tero sanoo.
Tero kuuluu Lempäälän Kalakerhon kilpaonkijaonkijoukkueeseen, joka oli ennen tätä vuotta voittanut kilpaongen SM-joukkuemestaruuden kymmenen kertaa peräkkäin. Tällä kertaa Team Sensas Finlandin ykkösjoukkue vei voiton tiukan kisan jälkeen.
”Pääasia on kuitenkin, että sijoituimme toiseksi eli me pääsemme myös edustamaan Team Sensaksen lisäksi Suomea ensi vuoden joukkueiden MM-kotikisoihin, sillä kaikilla kansainvälisen liiton mailla on mahdollisuus nimetä kisoihin kaksi joukkuetta”, Tero sanoo.
Sari lähti SM-kilpailuun ongiskelemaan
Kokenut kilpaonkija Sari Snellman kertoo, että onkiminen on jäänyt häneltä viime aikoina vähiin. ”Esimerkiksi viime vuonna en onkinut kertaakaan, mutta päätin lähteä mukaan SM-kilpailuun ongiskelemaan, sillä Saimaan kanava on tuttu kisapaikka, jossa olen vuosien mittaan myös menestynyt ja saavuttanut SM-mitaleja”, Sari kertoo.
Hän ei kuulunut tällä kertaa mihinkään joukkueeseen, vaan edusti Stadin Kalajunnuja, joten Sari sai toteuttaa omaa taktiikkaansa onkia lyhyillä vavoilla läheltä rantaa koko kisaviikonlopun ajan.
”Lauantaina ongin 3,5 metrin ja sunnuntaina 3 metrin vavalla noin 1,5 metrin syvyydestä. Joukkueen jäsenenä minun olisi ainakin odotettu vaihtavan jossain vaiheessa välineeksi partin yhteisesti sovitun taktiikan noudattamiseksi”, Sari sanoo.
Taktiikka osoittautui toimivaksi, sillä lauantaina Sari sijoittui sektorillaan toiseksi ja oli ykkönen sunnuntaina eli yhteistulos oli vain kolme sijalukupistettä. ”Tulos olikin pisteiden valossa parempi kuin kertaakaan aiemmin SM-kisoissa”, hän mainitsee.
Salakkaa, särkeä ja lahnaa saaliiksi
Lauantaina Sarin saalis oli pääasiassa salakkaa, joita nousi noin 180-200 kappaletta. Lisäksi tuli jonkin verran särkiä. ”Syöttinä käytin pääasiassa kärpäsen toukkaa, ja olin mäskännyt onkipaikan salakkamäskillä (SensasSurface,Trapper). Lisäksi seassa oli hieman jokeria”, hän selvittää.
Sunnuntain kisapäiväksi Sari siis lyhensi vapansa kolmimetriseksi ja sunnuntaina salakkamäskin lisäksi kärpäsen toukka ja pinkie olivat edelleen syötteinä.
”Sunnuntain saaliksi tuli edelleen salakoita ja särkiä, mutta myös lahnan lappuja, joiden joukossa oli yksi 600-700-grammainen kala”, Sari mainitsee.
Helle ja louhikkoinen ranta vastuksina
Kisaviikonloppuna Lappeenrannassa oli tuskatuttavan lämmintä, mutta Sari oli osannut varautua helteeseen ottamalla onkivarjon mukaansa. Hän ei kuitenkaan laittanut sitä yläpuolelleen, vaan sivulle suojaksi.
”Sen ansiosta jouduin suoraan auringon paahteeseen vain viimeisen onkitunnin ajaksi. Hieman minua ihmetytti, että vain harva kilpailija käytti varjoa helteestä huolimatta. Auringon lisäksi varjosta oli myös se hyöty, että sain onkia omissa oloissani ja keskittyä omaan kalastamiseeni”, Sari kertoo.
Kilpailu järjestettiin tällä kertaa aikaisempaan nähden toisella puolen kanavaa ensi vuonna järjestettävien seurajoukkueiden MM-kilpailujen vuoksi.
”Uusi rantapenkka oli louhikkoinen, minkä takia monet kilpailijat jopa kaatuivat. Kaikkiaan viikonlopusta jäi kutenkin positiivinen fiilis, sillä järjestelyt olivat onnistuneet”, Sari arvioi.
