Teksti ja kuvat: Mikael Jaakkola

SM-toimintakisan näyttämönä toimi jo toista vuotta peräkkäin Klippulan leirikeskus Salon Särkisalossa. Kilpailun järjestelyistä vastasi edellisinä vuosina kisan voittanut Etelä-Suomen vapaa-ajankalastapiiri. Ja mikäs siinä, Klippulahan sopii tällaiseen kisailuun, ja muuhunkin leireilyyn oikein mainiosti.

Kuusi kilpailulajia ja kymmenen kolmen hengen voitontahtoista tiimiä. Plus joukkueenjohtajat, joille ei itse kisatehtäviin juuri riitä roolia. Mitä nyt palkeita voivat vähän revitellä ja siten kannustaa nuoria. Kaukaisimmatkin joukkueet pääsivät perjantai-illan mittaan paikalle ja kisat päästiin aamiaisen jälkeen lauantaina käynnistämään Förbyn venesatamassa.

Lauantai

Taitoviesti
Taitoviestillä aloitettiin ja jännitys tiivistyi höyryksi. Lähtökäskystä alkoi vimmainen ongen rakennus, joka sekin on taktiikkalaji. Tyylipisteillä ei ole samaa merkitystä kuin nopeudella, sillä tärkeintä on saada kala perattuna maaliin mahdollisimman nopeasti. Ällistyttävän nopeasti ensimmäisten joukkueiden ensimmäiset viestinviejät saivatkin ongen valmiiksi ja luovutettua sen seuraavan käteen, jonka tehtävä oli onkia kala tiimin kolmannelle jäsenelle perattavaksi savustuskuntoon.

Ei mennyt varmaan kymmentä minuuttia, kun tuomariston eteen tuotiin ensimmäinen moitteeton suoritus. Ja Etelä-Suomen nopeiltahan se taas tuli. Suurissa kaupungeissa on elämä aina kiireisempää kuin pienemmissä. Ei yksittäisen kalan onkimiseenkaan voi kauheasti aikaa turata.

Kalaviesti
Seuraavaksi paineltiin menemään kalaviestiä. Siinä joukkueen viestikapuloina ovat kalat, joita jäsenet yksi kerrallaan onkivat ja kiikuttavat kiireen vilkkaa muovipussiin, joka lopuksi punnitaan. Tunti aikaa ja onkija vaihtuu koko ajan. Paras tiimi löysi erään veneen kupeesta spotin, jossa oli kohtalaisen kokoisia ahvenia ja päihitti niillä helposti sataman avaruudesta helpommin löytyvät pikkusintit.

Painavin pussi likisti vaakaa liki 600 grammaan, kun kaksi keveintä eivät saaneet sitä liikahtamaankaan. Jouduimme laskemaan kalat ja arvioimaan niiden koon silmämääräisesti. Tulos oli aika selvä niilläkin eväin.

Street Fishing
Kisakonseptiin vakioitumaan päin oleva Street Fishing -kisa käytiin seuraavaksi puolentoista tunnin mittaisena. Tänä vuonna hauet loistivat poissaolollaan (maatuulijakso) ja kisa ratkaistiin yksinomaan korkeintaan ahventen ja särkien kokoisten kalojen kesken. Missä lienevätkään alueen lahnat ja säyneet? Aika lailla etelää kelit edelleen suosivat ja kolmen lajin jälkeen kolme kärkisijaa olivat edelleen Etelä-Suomen kolmen joukkueen hallussa.

Tietovisa
Illan hämärtyessä käytiin vielä tietovisa, jossa siinäkin lähinnä eteläsuomalaisten kirjastojen ylivertaisuus saatiin osoitetuksi ja tilanne säilyi ennallaan. Illalla ei kisan myöhäisen ajankohdan vuoksi ehditty enempää kalaan ja aika kului hämäränäön testaamisessa casting-maton parissa, sekä vielä myöhemmin saunoessa ja lirkkiessä. Eteläistä Klippulan rannikkoa tutkivat suurella mielenkiinnolla varsinkin kauempaa saapuneet ja ainakin erilaisia tokkoja nousi liuta.

Sunnuntai

Kalantunnistus
Aamun valjettua kalat leviteltiin tonttiin ja niitä oli aika alkaa tunnistella. Mukana oli tällä kertaa keskimääräistä jäynäkkäämpiäkin kaloja, kuten Norjasta tuotu pantteritokko sekä kivihuulikala, joista jälkimmäisen yllättävän moni tunsi. Norjan vesiltä oli tehtävään pujahtanut myös teisti, mutta se kuuluu Suomenkin lajistoon. Kivinilkaksi sitä moni arveli, mutta ei, kuten ei viimevuotinen elaskakaan. Pantteritokko oli tarkkaavaisuustesti ja olisi riittänyt, että tunnistaa, ettei meillä tällaista tokkoa kyllä ole. Mutta ei sitä tainnut kukaan silläkään tavalla tajuta.

Mukana oli myös jokunen mysteeriesine, kalastustarvike, jotka osoittautuivat myös aika hankaliksi. Tulokset saatiin tauluun kuitenkin, mutta kärki oli hievahtamaton, vaikka sen alla alkoikin jo kuplia.

Tarkkuusheitto
Päästiin viimeiseen lajiin, tarkkuusheittoon eli castingiin. Ja viimein alkoi tuloslistalla eteläinen hegemonia horjua. Söikö jännitys tulosta vai liian harjoittelun tuoma ylikunto? Tuloksia meni vihdoin ristiin ja muun muassa Lounais-Suomeen saatiin ensimmäinen ja ainoa lajivoitto.

Pohjanmaan ykköstiimi nousi puolestaan pronssimitalille pudottaen yhden etelän tiimin sijaa alemmas. Kaksoisvoitto kuitenkin Etelä-Suomeen, ykkös- ja kakkosjoukkueille, mutta seuraavan vuoden järjestelyvastuu siirtyy jollekin toiselle. Yksi piiri voi vain kahdesti järjestää peräkkäisinä vuosina, vaikka aina voittaisi.

Pysykää kanavilla

Hyvät kisat, hyvässä hengessä! Kiitokset järjestelyistä Vetikon Jukalle. Ja ruuista iso kiitos keittiöhaltijatar Elinalle, jälleen kerran! Saapa nähdä, missä ensi kesänä kilpailemme ja millä tavalla, sillä vuodeksi 2026 on tarkoitus uudistaa kisaa enemmän tai vähemmän. Toimikunta jatkaa töitään, pysykää kiinnostuneet kanavilla!