On kolmas yö, kun kierrän erään etelä-savolaisen järven rantakivikoita. Toisen nilkkani teloin liukkailla kivillä huolimattomuuttani jo ensimmäisenä iltana ja se muistuttaa olemassa olostaan joka askeleella. Perheen kanssa on puuhattu kaiket päivät, joten nämä yölliset löytöretkeni ovat väsyttäneet minua melkoisesti. Tuijotan otsalampun valokeilaa paljon tarkkaavaisemmin kuin ensimmäisenä yönä. Tuntuu jahdilta. Keskittyminen ja eräänlainen virittyminen on jo…