Teksti ja kuvat: Juha Ojaharju
Vesien viiletessä kesän parhaat ahvenapajat ovat yhtäkkiä tyhjiä. Ahvenet ovat siirtyneet syyspaikoille ja sinne on myös ahvenen kalastajan suunnattava. Syksyn tulo tarkoittaa kalapaikkojen sekä osittain myös välineiden ja menetelmien vaihtoa. On aika vaihtaa kesäasetuksista syysasetuksiin.
Ahvenen heittokalastusta voi harrastaa tehokkaasti koko avovesikauden. Kausi alkaa, kun jäät lähtevät ja päättyy siihen, kun vesistöt taas jäätyvät. Tuohon ajanjaksoon mahtuu monenlaisia olosuhteita ja tilanteita. Kauden edetessä vesien lämpötila ja sen myötä kalojen olinpaikat sekä käytös muuttuvat. Lähes jokaisella reissulla ottipaikat, vieheet ja menetelmät on löydettävä uudelleen, mutta se juuri tekee lajista mielenkiintoisen.
Ahventa kalastetaan paljon kesällä, mutta erityisesti syksyllä. Syksyyn siirryttäessä tapahtuu vesistöissä suuri muutos, joka vaikuttaa merkittävästi ahventen olinpaikkoihin. Tästä ahvenenkalastajan on syytä olla perillä ja siihen tässä jutussa keskitytään.
Kalastan ahventa pääasiassa Merenkurkun merialueella, joten tietoni ja kokemukseni lajista ovat pääosin sieltä. Samat periaatteet ovat kuitenkin sovellettavissa myös muille vesialueille.
Kesäasetukset
Kesällä ahvenenkalastus keskittyy itselläni tavallisesti lahtiin, virtaaville alueille ja karikoiden ympärille. Hyvältä kalapaikalta löytyy vaihtelevia pohjan muotoja ja runsaasti vesikasvillisuutta, esimerkiksi ahvenvitaa tai Merenkurkussa viime vuosina yleistynyttä poimuvitaa. Ahvenia löytyy usein kasvillisuuden aukkopaikoista ja virran reunoista.
Kesällä vuorokauden parhaat ajankohdat sijoittuvat useimmiten aamuun ja iltaan. Syksyä kohti mentäessä päivä lyhenee ja kalaa tulee myös keskemmällä päivää.
Vieheet ja niiden uitto
Itselläni on kesällä ja alkusyksyllä siiman päässä useimmiten chatterbait tai vaappu. Viime aikoina myös spinnerbaitit ja spintailit ovat saaneet tehokasta peliaikaa. Kaikkia näitä viehetyyppejä yhdistää voimakas uinti, joka luo värinää veteen. Yhtenä päivänä spinnerbait saattaa olla ainoa, joka antaa kalaa, kun taas toisena päivänä chatterbait on aivan ylivoimainen. Myös jigit kulkevat aina mukana ja joissain tilanteissa kevyellä päällä kasvuston yläpuolella uitettu jigi on todella tehokas. Erilaisia vieheitä on siis syytä pitää kaiken varalta mukana, muuten kaveri saattaa viedä sinua 100–0.
Siirtymävaihe
Kesän taittuessa syksyyn ovat tutut kesäpaikat tyhjentyneet, eikä syyspaikoillakaan ole vielä eloa. Missä kalat ovat? Usein johtopäätöksenä on, että ne ovat hukassa. Ja kun ahvenia jostain löytyy, ne ovat hajallaan, korkeintaan muutaman kalan parvia siellä täällä. Lisäksi ahvenet ovat tässä vaiheessa usein huonolla syönnillä.
Kovalla etsimisellä kaloja kuitenkin löytää ja nykyaikainen kaikuluotaintekniikka on tässä todella suurena apuna. Paikallistuntemuksesta ja kokemuksesta on totta kai paljon hyötyä. Loogista on keskittää kalojen etsiminen kesäpaikoilta syyspaikoille johtaville alueille. Kalojen oleskelusyvyydet ovat yleensä jotain kesäpaikkojen ja syyspaikkojen syvyyksien väliltä, esimerkiksi 3–5 metriä. Kapeikkojen tuntumassa olevat, hieman muuta aluetta syvemmät kohdat ja niiden reunat kannattaa haravoida tarkasti. Samoin pohjasta nousevien matalampien alueiden ympäristöt.
Vieheet ja niiden uitto
Suosituksia siirtymävaiheen vieheiksi ja niiden uittamiseen on vaikea antaa. Hyvänä päivänä kaikki kelpaa, mutta vaikeana päivänä ei juuri mikään. Itselläni siiman päässä on useimmiten luomuvärinen kalajigi, jonka pituus on luokkaa 7–9 cm. Jigipään paino on jossain 5–10 gramman väliltä. Jos kala on nirsolla päällä, testaan hitaamman uiton menetelmiä, yleensä dropshot- tai Ned-jigausta. Joskus Carolina-rigiin kiinnitetty rapujigi on pelastanut päivän.
Syysasetukset
Syksyllä kalat löytyvät yleensä syvemmästä, noin 4–7 metrin vedestä. Merenkurkun alueella on onneksi matalat vedet, joten kalan vapauttamiseen soveltumattomia yli kahdeksan metrin kalastussyvyyksiä ei juuri löydy. Kalat ovat tyypillisesti jonkin pohjan muodon, kuten rinteen tai patin luona. Toisinaan parvi saattaa olla myös aivan tasaisella savipohjalla. Useimmiten lähistöllä on myös pikkukalaa, jota ahvenet syövät. Jos pohjasta löytyy sammalta, on se hyvä merkki. Syksyllä kalat on helppo löytää kaikuluotaimen avulla.
Syys-lokakuussa kalaa tulee usein koko päivän ajan. Marras-joulukuussa parhaat ja monesti ainoat syöntihetket ajoittuvat keskipäivän lyhyeen valoisaan hetkeen.
Vieheet ja niiden uitto
Syksyllä omat ja myös kalakaverien viehevalinnat ovat hyvin yksitoikkoisia; siiman päässä on lähes aina kalajigi. Toki kalajigeissäkin on eroja, sekä uinnissa että väreissä. Värivalinnoilla on usein todella suuri merkitys; aamu ja iltahämärässä vaaditaan yleensä näkyvämpiä värejä kuin keskipäivällä.
Vasta kun siirrytään aivan loppusyksyyn, alkaa siiman päähän ilmestyä muunkin tyyppisiä jigejä kuin vain kalajigejä. Yleensä ne ovat joko dropshot-, Ned- tai suolatut no sinker -jigit. Tällöin ollaan jo marras-joulukuussa, eli vedet ovat kylmiä ja ahvenet kankeita. Mitä lähempänä ollaan talvea, sitä hitaampaa uittoa vaaditaan.
Haastattelussa Tomi Valkamaa
Syksyn tullen siirrytään siis yleensä syvemmälle kalastamaan, koska siellä ne ahvenetkin ovat. Ei kuitenkaan aina ja kaikkialla: esimerkiksi Ahvenanmaalla kaverini Tomi Valkamaa kalastaa syksyllä isoja ahvenia matalista merenlahdista.
Esitin Tomille muutaman kysymyksen juuri tästä aiheesta. Tomin vastaukset kannattaa lukea tarkkaan, sillä se mikä toimii Ahvenanmaalla, toimii varmasti myös esimerkiksi lounaisrannikolla.
Mihin aikaan syksystä suuntaat mataliin lahtiin kalastamaan ahventa? Entä missä vaiheessa ahvenet mielestäsi tulevat niihin?
Loka-joulukuussa. Ahvenet saapuvat, kun vesi alkaa viiletä.
Millainen on tyypillinen lahti, jossa syksyllä kalastat? Millaiset ominaisuudet: kasvillisuus, syvyys, avonaisuus?
Syvyys alle 1,5 metriä, paljon kasvillisuutta, johon jää aukkoja kalastukseen. Puhtailla paikoilla usein savi- tai hiekkapohjaa.
Millaisilla vieheillä ja uittotyyleillä kalastat näissä paikoissa?
Jigaus on minulle rakkain kalastusmuoto, joten jigiä sinne paiskotaan. Kelluvat jigit nedillä, raskaat jigit no sinkerillä ja dropshottiin mitä milloinkin. Uittotyyli on syytä hakea päivän mittaan kohdilleen, mikäli kaloja tulee. Välillä viileänkin veden aikaan joutuu antamaan kovaa liikettä jigille.
Muuttavatko ahvenet olinpaikkojaan lahdissa syksyn edetessä?
Kyllä ne siellä liikkuvat, eri kohdissa veden korkeuden vaihdellessa.
Viihtyvätkö ahvenet koko talven lahdissa kevääseen saakka?
Eivät viihdy. Mikäli talvi on normaali ja veden korkeus vaihtelee, niin lahdissa voi olla välillä vain pelkkää jäätä.
Mitä muuta kannattaa ottaa huomioon, jos suuntaa syksyllä kalastamaan ahventa mataliin merenlahtiin?
Paikalle pitää antaa paljon aikaa ja hakea oikea ikkuna päivästä. Helpointa on opetella silloin, kun päivän pituus on lyhyt. Haukia voi tulla sivusaaliina paljonkin, joten ei pidä turhautua niistä.
Täyskierto
Suomen vesissä täyskierto tapahtuu pääasiassa keväällä ja syksyllä. Puhutaan syystäyskierrosta ja kevättäyskierrosta.
Vesi on tiheimmillään ja painavimmillaan noin + 4°C lämpötilassa. Kun syksyllä pintavedet viilenevät, alkaa painavampi vesi painua pinnalta kohti pohjaa. Samalla pohjalta nousee vettä pinnalle. Varsinkin syksyllä on usein myös kovia tuulia, jotka edesauttavat vesimassan sekoittumista. Tämä prosessi sekoittaa koko vesipatsaan pinnasta pohjaan ja tapahtuu täyskierto.
Kesällä vesi on voimakkaasti lämpötilan mukaan kerrostunutta. Pinnassa on lämmintä vettä ja syvällä viileää. Niiden välissä on harppauskerros, joka tehokkaasti estää vesikerrostumien sekoittumisen. Kuitenkin myös kesällä voi tuuli sekoittaa koko vesipatsaan, näin tapahtuu kuitenkin vain matalilla ja avoimilla vesialueilla.
