Kevyillä kulkuneuvoilla liikkuvalle kalastajalle on Suomessa tarjolla lukematon määrä kalapaikkoja. Jonkinlainen suunnitelma urakan helpottamiseksi on paikallaan, joten suokaamme hetki aikaa mahdollisuuksien pohtimiselle.

Kevyiden kulkuneuvojen paras puoli on ehdottomasti niiden helppo liikuteltavuus ja vesillelasku. Heikkoutena tietysti lyhyt toimintasäde ja alttius kovalle kelille, mikä rajaa isot selkävedet kalastajan ulottumattomiin.

Jäljelle siis jäävät pienet järvet ja lammet, puroa suuremmat jokivedet ja isompien vesien suojaiset lahdet ja salmet. Näitäkin löytyy kyllä riittämiin.

Kalapaikkaa etukäteen miettimällä kevyilläkin laitteilla liikkuva kalastaja tavoittaa ainakin kaikki kolme suosituinta petokalaamme ja hiukan vaivaa näkemällä myös loput vavalla pyydettävät vedenelävät.

Taktiikkapalaveri

Kun toimintasäde on rajattu, pitää käytännössä pelata niillä korteilla, joita kädessä on. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Paikan valinnan merkitys korostuu ja kohdetta valitessa kannattaa miettiä, paljonko kalastettavaa toimintasäteen sisäpuolella on.

Yhden spotin varaan laskeva kalastaja löytää ennemmin tai myöhemmin kädestään Mustapekan. Varasuunnitelma voi olla hiukan pidempi siirtymä joko vesillä tai maitse kokonaan toiselle paikalle. Tämä kannattaa pitää mielessä pitkin päivää.

Ei ole lainkaan liioiteltua laittaa puhelimeen hälytystä, vaikka keskipäivälle, jolloin pysähdytään hetkeksi ja mietitään, mitä halutaan loppupäivä tehdä. Onko kalaa tullut ja onko tällä paikalla riittävästi mielenkiintoista kalastettavaa loppupäivälle?

Toinen taktiikka, jota varsinkin suurkaloja tavoittelevan kannattaa pohtia, on hiukan tylsempi: Valitaan kohde ja kalastetaan sitä tarkasti ja tekniikoita vaihdellen. Tähän pikkupaatit sopivat kuin nenä päähän. Kun pitkät ja nopeat siirtymät eivät ole mahdollisia, tulee valittu alue joka tapauksessa kalastettua tarkemmin.

Kalapaikan etsintää

Karttapalvelut ja -sovellukset ovat tutkimusmatkailijalle tärkeitä työkaluja, joita kannattaa opetella hyödyntämään. Syvyyskartat ja ilmakuvat kertovat paljon kohteen luonteesta.

Maastonmuodoista voi niin ikään arvuutella kohteen profiilia: jyrkkien rinteiden rajaama järvi on todennäköisesti syvä, kun taas loivasti viettävät rannat ovat matalampia. Rantojen profiilin ja ilmakuvien vertailu vain laajentaa ymmärrystä kohteesta.

Toinen kartalla ratkaistava ongelma on vesillelaskupaikka. Kajakin ja kelluntarenkaan kantaa rantaan yksinkin, mutta muille laitteille sata metriä on jo pitkä matka. Maastosta riippuen jopa mahdoton: Mitä useampi korkeuskäyrä parkkipaikan ja rannan väliin jää, sitä enemmän jumppaa on tiedossa.

Levähdyspaikat, uimakauden ulkopuolella uimarannat, kuntien venerannat ynnä muut julkiset paikat ovat helppoja paikkoja. Ojia pitkin veneen voi saada vesille sauvottua ja ojarumpujen tienoilta löytyy usein myös tasaista maata parkkipaikaksi.

Pihapiireissä ei pidä liikkua

Mökkien pihapiireissä ja yksityisalueilla ei ilman lupaa pidä liikkua. Pihapiirejä kiertelevä kalastaja voi saada ikävän vastaanoton ja tyhjänkin mökin pihaan jätetyt tuntemattomat jäljet saavat omistajan pohtimaan millä asialla kävijä on liikkunut.

Mökkimurrot ovat ikävän yleisiä, ja vesillelaskupaikkaa etsivä kalastaja saattaa saada palautetta täysilaidallisen, vaikka ei pahat mielessä liikukaan.

Jos huomaa paikallisten asukkaiden mielenkiinnon heränneen, kannattaa käydä esittäytymässä. Avoin ja reipas ote murtaa jäätä ja usein näistä keskusteluista saa hyödyllistä tietoa kalapaikastakin.

Pienet järvet

Pienillä järvillä yleisimpiä saaliskaloja ovat hauki ja ahven. Moniin Etelä-Suomen reheviin pikkujärviin on myös istutettu kuhaa. Pienet järvet ovat monipuolisia kohteita kaupunkialueiden lähivesistä syrjäisiin erämaajärviin. Niissä myös kalasto vaihtelee suuresti.

Kirkasvetiset ja pohjavesisyöttöiset lammet tai pienetkin lampareet voivat olla oikeita ahvenenkalastajan aarreaittoja. Sameat ja rehevät, peltojen ympäröivät järvet taas ovat kuhalle sopivampia ja monesti näihin on kuhaa myös istutettu.

Haukea löytyy käytännössä jokaisesta järvestä, missä kaloja ylipäätään esiintyy, ja ne voivat kasvaa isoiksikin. Hyviä suurhaukijärviä on kuitenkin harvemmassa, mutta jos tarjolla on riittävästi ravintoa kasvaa haukikin isoksi.

Humuksiset ja usein happamat järvet taas ovat niukkatuottoisia ja niistä ei ainakaan suurkalojen etsintää kannata aloittaa. Sen sijaan normaalikokoista haukea ja ahventa, ja niiden myötä hauskaa kalastustakin voi olla tarjolla runsaasti.

Pienille järville parhaiten soveltuvia laitteita ovat pienet veneet ja kajakki, joiden toimintasäde riittää kattamaan muutaman kilometrin pituisen järven kauttaaltaan. Kelluntarenkaalla liikkuvan kannattaa joko kartoittaa ottipaikat mahdollisimman tarkkaan etukäteen tai valita kohteeksi sellaisia järviä, joilla siirtymät pysyvät kohtuullisina.

Virtavedet

Keskikokoiset ja sitä isommat joet tarjoavat myös hyvää kalastusta kevyellä kalustolla liikkuvalle. Kunhan vain muistaa varoa, sillä varsinkin isompien jokien virralla on voimaa ja huolimaton kalastaja saattaa joutua hankaliin tilanteisiin.

Valtavirroilla, joissa virtaama on satoja kuutioita ja syvyydetkin useita metrejä, kalastus vaatii jonkin verran kokemusta, mutta pienempien jokien suvantojaksoilla ketterällä aluksella liikkuva kalastaja on kuin kotonaan. Vaikka joen pystyisi hallitsemaan rannaltakin, on liikkuminen vettä pitkin paljon vaivattomampaa.

Jokivesillä kalastus vaatii kuitenkin usein vesialueen omistajan luvan, vaikka lohikaloja ei tavoittelisi tai niitä vesistössä olisikaan. Valkolihaisten petokalojen perässä kulkeva kalastaja on tässä hiukan väliinputoaja, mutta eipähän lakiin ainakaan jää tulkinnanvaraa. Vaikka kalastuksenvalvojan kohtaaminen suvantojaksoilla epätodennäköistä onkin, on silti tyylikästä huolehtia, että luvat ovat kunnossa.

Reittivedet ja isot järvet

Vuolteet ja muut virtaavat kapeikot keräävät alueelle monenlaista kalaa ja usein kevyen paatin saa veteen suoraan kalapaikalle.  Kuhaa kajakilla tai kelluntarenkaalla tavoittelevan kannattaa keskittyä juuri vuolteisiin.

Suojaisat lahtivedet tarjoavat myös mielenkiintoista kalastusta kohtuullisilla siirtymillä. Kutuaikaan keväällä ja uudestaan syksyllä lahtivesiin ja niiden syvänteisiin voi kertyä lujasti ahventa ja haukea, eikä kuhakaan tavaton ole. Kalojen vaellus lahtivesiin on yleisempää rehevämmillä järvillä, joissa petokalojen ravinto koostuu särkikaloista ja kuoreesta. Karuilla muikkujärvillä petokalatkin pysyvät selkävesillä ja muikkuparvien tuntumassa.

Lahtivesillä siirtymät kuitenkin venähtävät helposti muutamiin kilometreihin, joten niitä koluavan kannattaa valita alus, jolla tällaiset siivut vielä onnistuvat.

Merenlahdet

Valkolihaiset petokalamme hauki, ahven ja kuha tuntuvat merellä siirtyvän jatkuvasti matalampaan veteen ja isoimmat yksilöt saadaan nykyään paikoista, joissa aiemmin on kalastettu pelkkää haukea. Ja tämähän sopii kalastusalusten kevytsarjalaisille paremmin kuin hyvin.

Mereltä löytyy runsaasti kohteita, joilla keli ei aivan myrskylukemia lukuun ottamatta muodostu ongelmaksi. Kun näin käy, kaivetaan varastosta kelluntarengas ja lähdetään kalastamaan haukea matalista lahtivesistä. Harvassa muunlaisessa paikassa kelluntarenkailija pääsee yhtä tehokkaasti haukea kalastamaan, ja räpylöillä tuulta vasten paikallaan pidettävä rengas on myrskylukemissa kiistatta tarkin mahdollinen kalastusalusta.

Hiukan reippaammalla toimintasäteellä liikkuvalle kalastajalle sisäselät ja isommat lahtivedet  tarjoavat mahdollisuuden erinomaiseen ahvenenkalastukseenkin, kunhan vaan onnistuu parven yhyttämään.

Alkukesästä myös kuha liikkuu sisäselillä ja on pikkupaatilla tavoitettavissa. Loppukesällä, ahvenkauden ollessa parhaimmillaan, kuha on näillä vesillä kuitenkin lähinnä satunnainen tuttavuus.

Pienellä paatilla liikkuvankaan ei siis kannata merta unohtaa, varsinkin jos asuu lähellä rannikkoa.

Löytöretkeilyä, seikkailuja ja täsmäiskuja

Jos asiaa pysähtyy miettimään, voi todeta suomalaisen kalastajan olevan onnellisessa asemassa. Tuskin missään muualla kalastajien ja kalavesien suhde on niin paljon kalastajan eduksi kuin Suomessa, eikä lupapolitiikassakaan ole heittokalastajalla valittamista. Kevyttä paattia mukanaan kuljettavan kalastajan ulottuvilla on vielä hurja joukko sellaisia vesiä, joihin isoilla veneillä ei edes pääse.

Harrastit kalastusta sitten mukavaksi ajankuluksi tai intohimoisesti suurkaloja tavoitellen, löytyy kevyellä kalustolla liikkuvalle kalastajalle jokaiselle jotain. Luonnon rauhaa, seikkailuja, uusia kalapaikkoja ja parhaimmillaan tietysti mojovia saaliita. Mahdollisuuksien horisonttia ei ainakaan kalavesien puute pääse rajoittamaan.

Teksti ja kuvat: Teemu Koski