Teksti ja kuvat: Heidi Pernu

Suomen joukkue osallistui kilpaonginnan MM-kilpailuihin syyskuussa Ranskan Bethunessa. Kilpailupaikkana toimineelle D´Aire-kanavalle kokoontui yhteensä 27 eri maata kilpailemaan mestaruudesta.

Suomen joukkueeseen tiensä selvittivät kahden maajoukkuekarsintaviikonlopun kautta Marko Ekroth, Jouni Lillman, Tero Kankaanpää, Heidi Pernu, Arto Salmela ja Kari Ruohoniemi. Lisäksi joukkueen mukana avustajana oli Mika Kankaanpää ja loppuviikosta kapteenin hommiin saapuivat myös Ville Rämä, Petri Hakamäki ja Timo Ylitalo.

Ennakkotietojen perusteella ongittavien kalojen piti olla pääasiassa lahnoja, pasureita ja särkiä, joita paikoitellen piti olla kanavassa runsaastikin. Lisäksi tiedossa oli, että kanavan kivipenkan olivat vallanneet mustatäplätokot ja ne tulisivat häiritsemään hopeisten kalojen ongintaa ja joillain alueilla ne tulisivat olemaan ns. pääsaalis.

Parhaille tokkoja ja bonuskaloja

Harjoitusviikon aikana kävi kuitenkin selväksi, että hopeisia kaloja ei tulisi riittämään jokaiselle, joten kaikkien joukkueiden olisi turvauduttava myös tokkojen ongintaan. Parhaita tulisivat olemaan ne joukkueet, jotka saisivat tokkojen lisäksi muutamia bonuskaloja.

Suomen joukkue ei valitettavasti onnistunut hopeisten kalojen onginnassa, yksittäisiä onnistumisia lukuun ottamatta. Kolmen treenipäivän jälkeen kävi siis selväksi, että tulisimme keskittymään lähinnä tokkojen ongintaan.

Viimeisenä treenipäivänä suurin osa joukkueesta valmisteli välineet tokkoja varten, sekä harjoitteli niiden nostamista mahdollisimman nopeasti 3-5-osaisilla kärjillä niin, ettei vavan paloja tarvitsisi irrottaa toisistaan. Tokot tulisi saada nostettua ylös varsin nopeasti, sillä niiden keskipaino oli vain noin 6 grammaa.

Teron sektorivoitto lämmitti mieltä

Tokkojen onginta sujui joukkueeltamme ehkä keskimääräistä paremmin, sillä onnistuimme saamaan melko hyviä tuloksia pääosin niitä onkimalla. Paljon paremmatkin tulokset olivat hyvinkin lähellä, sillä useammalla sektorilla tiukka grammapeli ei kääntynyt meidän puolellemme.

Joukkueen mieltä kuitenkin lämmitti Teron lauantaina onkima sektorivoitto pelkillä tokoilla. Lauantaina pisteemme olivat seuraavat: Tero 1, Jouni 6, Heidi 6, Marko 10 ja Arto 12 pistettä. Joukkue oli sijalla 12 ensimmäisen päivän jälkeen.

Joukkueen suurimman pistemäärän saavuttanut vaihdettiin ns. kuudenteen onkijaan sunnuntaina, jolloin myös Kari pääsi onkimaan yhden kisapäivän. Sunnuntaina sijoituksemme hieman putosi, sillä saavutimme seuraavat tulokset: Jouni 6, Tero 7, Heidi 7, Marko 10 ja Kari 14 pistettä.

Kroatia vei mestaruuden

Joukkuemestaruuden vei erinomaisesti suoritunut Kroatian joukkue (31 p), toiseksi sijoittui Italia (40 p) ja kolmanneksi isäntamaa Ranska (43 p). Suomi sijoittui 15. sijalle 27 osallistujamaan joukossa.

Henkilökohtaisen mestaruuden voitti Unkarin László Csillag, joka voitti molempina päivinä oman sektorinsa ja saavutti täydellisen kahden pisteen tuloksen. Toiseksi tuli Puolan Wiktor Walczak (3 p) ja kolmanneksi Kroatian Matija Krajevac (3 p).

Suomalaisista parhaiten sijoittui ensimmäisenä päivänä oman sektorinsa voittanut Tero Kankaanpää (22. sija/8 p) muiden sijoitusten ollessa: Jouni Lillman 52, …, Heidi Pernu 58, … Marko Ekroth 93, …, Arto Salmela 139 ja Kari Ruohoniemi 150.

Kilpailupäivät Heidin silmin

Rankan viiden päivän treeniviikon jälkeen koitti kisaviikonloppu. Joukkueestamme puolet, minä mukaan lukien, oli kärsinyt flunssasta, joten voimat olivat syystäkin jo tässä vaiheessa aika loppu. Kisaviikonlopun jännitys nostattaa kuitenkin sen verran aina fiilistä, että hyvin jaksettiin kuitenkin.

Lauantaiaamuna kello asetettiin herättämään 4.45, jotta ehtisimme valmistella mäskit ja syötit hotellilla ennen aamupalaa. Ajan säästämiseksi liimit ja osa mäskeistä valmisteltiin ennakkoon jo edellisenä iltana ennen nukkumaan menoa, vain mäskien viimeistely ja syöttien jako jäivät siis aamulla tehtäviksi.

Kilpailuissa mäskirajoituis on 20 litraa, joka jakautui niin, että minulla oli noin 10 litraa särki/lahnamäskiä, 5 litraa tokkomäskiä ja 5 litraa pelkkää liimiä. Aamun pimeässä kävimme hakemassa vielä viralliselta syöttitoimittajalta loput syötit jaettavaksi, kun saimmekin jo tietoon paikka-arvonnan tulokset.

Onkipaikan luotaus oli tärkeää

Minulle osui paikka E16, joka sijaitsi melkein sektorin sisäreunassa (27 henkilön sektorit oli jaettu kahteen alasektoriin, joiden sijoitusten perusteella pisteet jakautuisivat). Erittäin haastavan ja jyrkän penkan vuoksi edellisen illan kapteenin kokouksessa oli sovittu, että penkit saisi käydä laittamassa paikoilleen ennen varsinaisen valmisteluajan alkua, mutta jostain syystä meidän sektorillamme se kuitenkin kiellettiin.

Arvokilpailuissa valmisteluaikaa on 1 tunti 50 min, josta tällä kertaa käytin noin vartin pelkästään penkin asettamiseen. Halusin, että penkki olisi jyrkässä penkassa mahdollisimman tukevasti, koska tokkoja onkiessa tuli kuroteltua varsin paljon.

Toinen iso ajankäytön kohde oli onkipaikan luotaus: Lähipenkka, josta tokkoja ongittiin, oli täynnä isoja kivenlohkareita, joiden välissä tokot asustelivat. Onkijan oli tärkeä löytää useita sopivia kivenvälejä, joista tokkoja pystyisi onkimaan niin, etteivät onkilaitteen painot jäisi lohkareiden väliin kiinni. Koko ajan sulutusten takia vaihteleva vedenkorkeus ja virtaukset eivät varsinaisesti auttaneet asiaa, joten onkipaikan luotaus oli erityisen tärkeää.

Tokkoja varten kuusi kärkeä

Tokkoja varten olin valmistellut yhteensä 6 kärkeä, joissa kaikissa oli kalojen kokoon nähden melko jämäkät kumilangat (1,5-1,8 mm hollowit eli ontot kumilangat). Onkilaitteet olin rakentanut 3-6 gramman kohoihin: Pääsiiman paksuus oli 0,14 mm, tapsin pituus 10 cm ja paksuus 0,10 mm, koukkuina käytin pitkävartisia ja kohtuullisen paksulankaisia salakkakoukkuja koossa 16-20. Itse onkilaite oli varsin yksinkertainen: iso pääpainotus suoraan tapsin juureen kiinni.

Jotkut käyttivät tapsin ja pääpainotuksen välissä pientä leikaria siimasotkujen estämiseksi. Näistä onkilaitteista puuttui täysin kilpaongintaan yleisesti yhdistettävä hienostuneisuus, tärkeintä oli, että onkilaite toimisi mahdollisimman nopeasti ja ongelmattomasti.

Mahdollisille särjille ja lahnoille valmistelin yhteensä neljä kärkeä 12,5 m partille, kohoiksi valikoin herkkiä särkikohoja 0,75-1,25 g ja yhden pyöreämmän 2-grammaisen kohon. Onkilaitteissa oli pääasiassa ohuet 0,09 mm pääsiimat, sekä 0,07-0,08 mm tapsit varustettuna hyvin pienillä 22-24 koukuilla. Vaikka emme olleet juurikaan saaneet partilla merkittäviä kaloja, ei tätä korttia voinut kuitenkaan jättää katsomatta.

Mäskäys alkuun tokkoetäisyydeltä

Kymmenen minuuttia kestävän alkumäskäyksen aloitin tokkoetäisyydeltä kupittamalla 2 erittäin kovaa palloa, joihin olin saksinut matoja, castereita ja toukkia, jokaiseen luotaamaani paikkaan. Tämän jälkeen heitin pitkälle partille yhteensä 8 palloa mäskiä ja vein kupilla 5 palloa liimiä, joihin oli sekoitettu pelkästään jokeria.

Varsinainen onginta alkoi huonosti, sillä vesi alkoi vellomaan jo hieman ennen alkumäskäystä ja kaksi tokko-onkilaitetta rikkoutui ensimmäisen viiden minuutin aikana. Ilmeisesti en ollut luodannut onkipaikkaa sittenkään tarpeeksi hyvin. Alun ongelmien jälkeen jouduin siirtymään jo aikaisessa vaiheessa viiden osan partille, mutta sieltä onneksi pystyin onkimaan ilman ongelmia.

Alun takut hieman hidastivat ongintaa, mutta ensimmäisen tunnin kalamäärissä olin kuitenkin sektorilla kolmantena (70 kalaa). Aika aikaisessa vaiheessa kävi selväksi, että sektorimme tulisi olemaan tuloksissa melko niukka ja minultakin alkoi tokkojen tulo hiipumaan ja välillä tuli käytyä myös pitkällä partilla kokeilemassa, mutta laihoin tuloksin.

Kolmas sija vain 72 gramman päässä

Lisäksi laivat sotkivat veden joka kerta mennessään ohi, ja tokot hävisivät aina joksikin aikaa. Loput kolme tuntia pysyin noin neljän kärjessä kalamäärien suhteen, mutta jotkin onkijat saivat myös hopeisia kaloja kauempaa. Joillekin kävi myös tuuri, sillä vieruskaveri nappasi tokkoetäisyydeltä myös noin 800 gramman lahnan.

Punnituksen jälkeen minulle jaettiin 6. sija 1308 grammalla, ja sektorin kolmas sija jäi vain 72 gramman päähän. Ruotsalainen voitti sektorimme 1810 grammalla, joten tämän alueen tulokset eivät nousseet kovin suuriksi.

Sunnuntai ilman välinerikkoja

Sunnuntain osalta arpakäsi vei jälleen E-sektorille, tällä kertaa paikkaan E20, josta ranskalainen edellispäivänä voitti minut muutamalla grammalla. Edellispäivän virheistä oli opittu, joten käytin vielä enemmän aikaa lähipenkan luotaamiseen ja pärjäsinkin tämän päivän ilman välinerikkoja. Tällä kertaa en käynyt pitkällä partilla roikkumassa kuin kerran ja keskityin vain tokkojen ongintaan, tuloksena 220 tokkoa (1563 g) ja seitsemäs sija sektorilla.

Jälleen kärkisijoitukset menivät niille, jotka pystyivät onkimaan sumppuun myös muutaman hopeisen bonuskalan. Lopulliseen sijoitukseeni (58./150) olin kuitenkin jokseenkin tyytyväinen, toki pieneksi jääneet grammaerot harmittivat kisan jälkeen.

MM-kilpailut ovat aina todella kovatasoiset, ja piskuinen porukkamme taistelee varsin suuria ja hyvin organisoituja joukkueita vastaan. Jokainen maa on tietenkin lähettänyt oman parhaimmistonsa edustamaan itseään, joten näissä kisoissa ei ole helppo pärjätä. Mutta jos teemme kovasti töitä, niin mahdollisuus on aina olemassa.