Teksti ja kuvat: Stina Koivisto
Elokuun lopulla Portugalissa järjestetyissä naisten kilpaongen MM-kisoissa Espanja voitti joukkuekilpailun Suomen sijoittuessa 11. tilalle. Henkilökohtaisen kisan ykkössija meni Englannin Samantha Simille. Suomalaisista korkeimmalle tulosluettelossa nousi Anne Isokorpi 46. sijallaan.
Ensimmäinen harjoituspäivä sujui kapteenimme mukaan kuin hidastetussa filmissä, kun suurin osa onkijoista vietti edellisen yön moottoritien varressa uutta vuokra-autoa odotellessa ja saapui majapaikkaan vasta aamulla klo viiden aikaan.
2. treenipäivä
Harmaa ilma ja tyyni joki odottivat meitä aamulla, mutta harmaus kaikkosi päivän aikana ja lämpöä riitti. Kisan kohdekaloja, pocia päästiin näkemään, mutta valitettavasti ne olivat aika pieniä ja hankalasti haavittavia, eli nopeampia kuin kotimaassa tavattavat eväkkäät.
3. treenipäivä
Tänään pientä tuulta ja sumua vuorilla. Matalampi paikka kuin edellisinä päivinä, vesikin virtaa ja on 60 cm korkeammalla kuin aiempina päivinä. Helle jatkuu +36-asteisena. Kalan syönti oli heikkoa kaikkialla kisapaikalla, mutta töröjä, aurinkoahvenia ja pocia saatiin kuitenkin kuudesta kolmeenkymmeneen.
Naapuri Ranskankin saaliit jäivät 300-600 grammaan. Ongitaan pienillä 0,3 g kohoilla ja 0,6 tapseilla ja herkillä nauhoilla. Meillä oli tässä opeteltavaa. Perinteiset avajaiset järjestettiin keskiviikkoiltana Penacovan keskustassa, ohjelmassa oli marssia, puheita ja kansantansseja sekä pientä purtavaa.
4. treenipäivä
Keli oli vähän tuhnuinen ja päivä viilein (26 astetta). Tyyni keli, paikkana joen kapein kohta ja vettä taas paljon aamusta. Kapteenimme kävi vakoilemassa ranskalaisten joukkuetta, joka oli täyden palvelun porukka kokkia ja henkilökohtaisia valmentajia myöten. Meillä mukana tukijoukoissa vain Eetu Isokorpi ja Raija Pekoniemi kapteenimme lisäksi.
Saaliina taas töröjä ja aurinkoahvenia sekä muutama tosi pieni poca. Kaloja noin 20-45 kpl per onkija. Ranskalaisilla vieressä saaliit samaa luokkaa, painot noin puoli kiloa. Jokeria täytyi käyttää tosi varovasti, sillä eläväinen jokeri saa kalan yliaktiiviseksi ja katoamaan mäskiltä.
Meillä vielä ongelmia kalojen tartuttamisessa ja nauhojenkin herkkyydessä. Kapteenikin totesi, että hänelläkin riittää haastetta. Veden korkeuden vaihtelut olivat myös yllättäviä ja seuraamiseen tuli kiinnittää paljon huomiota. Pohjaheinäkin toimi eri tavalla virtauksen vaihtuessa.
5. treenipäivä
Alueen matalin alue, toiveissa oli isoin harjoitusviikon kalansaalis. Alueen kalaisin paikka antoikin määrällisesti eniten kalaa, mutta koko oli edelleen pientä, eikä pocia näkynyt. Töröjä ja aurinkoahvenia tuli jonkin verran.
Pidettiin harjoitus ns. viralliseen kisa-aikatauluun, eli 10 minuutin mäskäys ja neljän tunnin onginta. Alkumäskäys tehtiin kupittamalla ja aloitettiin onginta ja ylläpito välittömästi.
Kisapäivät
Kisapäivinä saivat avustajat auttaa pakkien laitossa klo 7. 30 alkaen, avustusaikaa oli annettu 45 minuuttia. Tämän jälkeen onkijoiden tuli pärjätä yksinään. Kamojen purkamisen sai aloittaa klo 8.
Kisapäivien arpaonnikaan ei ollut kummoinen, Sadulle yksi reunapaikka, joka toikin parhaan sektorisijoituksen. Jokainen onkija teki parhaansa kupittaen aktiivisesti, mutta kalat eivät olleet kanssamme kovinkaan yhteistyöhaluisia, ja moni meistä jäi sektorinsa viimeisten joukkoon.
Lopulliset sijoituksemme olivat Anne Maarit Iso Isokorpi 46, Satu Jokipelto Kiili 47,
Eija Saarela-Mäkynen 48, Stina Koivisto 49, Tarja Huhtala 56 ja Riitta Isokorpi 61. Tarja ja Riitta onkivat vain yhden päivän kisassa.
Kilpailun kolme parasta olivat Englannin Samantha Sim, Alankomaiden Anja Groot ja Englannin
Kayleigh Dowd. Joukkueena olimme sijalla 11 kilpailussa, jonka voitti Espanja Alankomaiden ollessa toinen ja Belgia kolmas.
Pakko oli todeta, hyvästä yrittämisestä huolimatta, että muut olivat vain meitä taitavampia. Mutta paljon oppia saatiin ja tulevaisuuteen katsotaan positiivisesti ja haaveillaan Italian suuremmista kaloista.
