Suomea perhokalastuksen MM-kilpailuissa edustavasta Santeri Kinnusesta tuli perhokalastaja, kun hän 12-vuotiaana sai syntymäpäivälahjaksi perhokalastusvälineet. Kilpaperhokalastuksen hän aloitti 2000-luvun alussa osallistuttuaan sitä ennen perhonsidontakisoihin. Perhokalastusmaajoukkueen vakiojäseniin hän on kuulunut jo useiden vuosien ajan.
Kinnunen osallistuu Kuusamossa ja Taivalkoskella kolmansiin MM-kilpailuihinsa. EM-kisoissa hän on edustanut Suomea viisi kertaa. ”Aiemmista arvokisoista joukkuekilpailun neljännet sijat ovat käyneet jo turhankin tutuksi, joten tavoitteena on saada täältä Kuusamosta mitali, ja mieluiten se kirkkain”, 38-vuotias kilpaperhokalastaja sanoo.
”Henkilökohtaisesti odotan eniten sitä, että saan näyttää taitoni kotivesillä ja kisata tässä hienossa joukkueessa. Uskon myös, että kisoista tulee reilut ja rehdit, koska suomalaiset toimitsijat ovat lajin harrastajia ja tarkkoja siitä, että sääntöjä noudatetaan. Mieluisaa ja lähes ainutlaatuista näissä kisoissa on myös, että täällä kalastetaan luonnonkalaa”, Kinnunen lisää.
Siiankalastus haastaa kokeneet perhoammattilaiset
Kinnunen uskoo, että Kuusamon ja Taivalkosken kalaisilta vesiltä nousee todella hyvin saalista, ja hän toivoo MM-kisojen huipentuvan Ala-Kitkan Päähkänän harjuksenkalastukseen.
”Myös järvikalastus on erittäin kiinnostavaa ja on jännä nähdä, miten nopeasti muiden maiden kokeneet perhoammattilaiset omaksuvat haastavan siiankalastuksen”, hän mainitsee.
Suomalaisilla ei tällaisia ongelmia pitäisi olla, sillä he ovat valmistautuneet kilpailuun huolellisesti harjoittelemalla runsaasti kisapaikoilla tai niitä vastaavissa kohteissa. ”Kisoihin treenataan vertailemalla kavereiden kanssa tekniikoita, taktiikoita ja perhoja. Näin porukassa löytyvät tekniikat ja taktiikat, jotka kisassa toimivat parhaiten”, Kinnunen selvittää.
Käsittämättömän laaja-alainen harrastus
Kinnunen kehuu perhokalastuksen olevan käsittämättömän laaja-alainen harrastus. Joku keskittyy siinä perhonsidontaan, joku heittämiseen, yksi hyönteisiin ja joku taas kilpailuihin.
”Syventymismahdollisuuksia on loputtomasti ja aina oppii uutta. Kukaan ei voi hallita kaikkia perhokalastuksen osa-alueita, joten aina löytyy kehitettävää ja uusia asioita, joihin perehtyä”, hän korostaa.
”Perhokalastuksessa yksi hienoimpia kokemuksia on se, kun vaikeissa olosuhteissa pystyy murtamaan ns. koodin eli löytää perhon ja kalastustekniikan, joita vastaavaa hyönteistä tai pikkukalaa kalat kulloinkin syövät ja onnistuu lopulta naruttamaan itselleen saaliskalat”, Kinnunen tiivistää.
Kilpaillessa arki unohtuu
Kinnunen kertoo kilpailemisen olevan vain todella pieni perhokalastuksen alalaji. Monille perhokalastus on luonnossa rauhoittumista, eikä kilpaileminen sovi sen henkeen. ”Omasta mielestäni kilpaillessa kuitenkin unohtuu arki kaikista parhaiten, koska omaan suoritukseen tulee keskityttyä niin, ettei muille ajatuksille ja murheille jää tilaa”, hän tähdentää.
Kisakalastuksessa Kinnusen mukaan suurin haaste on saada kalaa myös paikoilta, joita ei ole itse valinnut ja silloinkin, kun kalat eivät ole aktiivisia.
”Kilpailut ovat lähes aina päivällä, jolloin olosuhteet ovat usein kalan saamisen kannalta kaikkein vaikeimpia, minkä takia joutuu todella laittamaan kaikki keinot ja taidot peliin. Kilpailemisesta on täten huima apu myös omaan muuhun perhokalastukseen, koska sen avulla oppii hyödyntämään erilaisia tekniikoita ja keinoja todella kattavasti”, hän selvittää.
Hienointa lohen pintaperhokalastus optimioloissa
Kinnunen kertoo käyvänsä kilpailujen ulkopuolella perhokalastamassa haukea ja meritaimenta keväisin ja syksyisin. ”Vaikka tykkään kalastaa myös esimerkiksi taimenta ja harjusta, niin monen muun tavoin minusta parasta on lohen pintaperhokalastus optimaalisissa olosuhteissa.”
Ennen korona-aikaa Kinnunen myös matkusti paljon ja valitsi matkakohteet usein kalapaikkojen perusteella. ”Sinisen veden perhokalastus eri puolilla maailman meriä on yksi isoimmista mielenkiinnon kohteistani tällä hetkellä ja odotan malttamattomana sitä, että rajat taas toden teolla aukeavat”, hän sanoo.
Kinnuselle vastuullisuus on kalastusharrastuksen peruselementti ja hän toivoo esimerkiksi, että maailmalla yleisesti käytetty välimitta yleistyisi myös Suomessa. ”Tämä tarkoittaisi, että alamittaisten kalojen lisäksi myös kalakantojen kannalta tärkeimmät isot yksilöt olisi vapautettava”, hän selvittää.
Teksti: Ismo Malin
