Teksti ja kuvat: Jouni Ronkainen

Kuvankaunis Lakselva virtaa vetensä Pohjois-Norjan Finnmarkissa sijaitsevaan Porsangerinvuonoon. Paikkaa ja jokea kutsutaan myös nimellä Lemmijoki. Asutus suojaiseen vuonolaaksoon tuli Länsi-Ruijaan suuntautuneen maahanmuuton yhteydessä eteläisestä Suomesta osana 1700-luvun uudisasutusliikettä.

Näitä väestönosan edeltäjiä ja heidän jälkeläisiään kutsutaan kveeneiksi. Siksi monella Länsi-Ruijassa sijaitsevalla paikalla ja joella on myös suomenkieliset nimet norjalaisten nimien lisäksi. Lakselvan jokivarressakin paikat on nimetty osin perinteitä kunnioittaen kveeninkielisin puukyltein.

Jokea hallinnoi Finnmarkin maahallinto Fefo

Lakselvan jokea hallinnoi suurimmalta osin Finnmarkin maahallinto Fefo. Jokivarressa on myös yksityisten omistamia maita. Vuonna 2022 Fefo purki maanvuokraussopimuksen silloisen paikallisen maanomistajayhdistyksen kanssa. Muutoksella haluttiin muuttaa joen kalastuksen säätelyä ja perustaa tehtävään uusi hallintoelin.

Joelle myydään lupia siis pääosin Fefo Natureit-sivuston kautta. Yksityisten maanomistajien alueille lohenkalastuslupia on myös ollut saatavilla. Viime vuonna niitä oli myynnissä Elveguiden-sivustolla. Tätä juttua kirjoittaessa Elveguiden-sivustolla joelle ei enää ollut lupia tarjolla.

Kalastussäännöt ja -rajoitukset ovat myös muuttuneet vuosien aikana, joten niihin on syytä tutustua tarkasti joka vuosi. Kalastuspaine on myös aiheuttanut sen, että lupien hinnat, varsinkin lohenkalastuksen osalta ovat nousseet tasaisesti lähes joka vuosi. Meritaimenen syyskalastuksen lupahinta on pysynyt kuitenkin kohtuullisempana.

Kalastusaika ja -luvat

Meritaimenta joesta saa pyytää kesäkuun 1. päivästä syyskuun 15. päivään asti. Ennen syyskuun varsinaista meritaimenen kalastusaikaa ulkopaikkakuntalaisten täytyy siis ostaa lohenkalastuslupa, vaikka aikoisikin kalastaa vain meritaimenta. Koska kyseessä on mereen laskeva vaelluskalavesi, 18 vuotta täyttänyt tarvitsee myös Norjan valtion (Miljødirektoratet) kalastusluvan. Tänä vuonna sen hinta on 329 Nkr.

Kalastajan tulee myös huolehtia kaikkien veden kanssa kosketuksiin tulevien kalastusvälineiden ja varusteiden desinfioinnista. Tätä palvelua on ollut saatavilla paikan päällä muun muassa Skoganvarren leirintäalueella, joillakin Lakselvan keskustan huoltoasemilla sekä Stabbursnes Naturhus og Museum -kansallispuistokeskuksessa, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä Lakselvan keskustasta.

Varsinainen meritaimenen syyskalastus alkaa siis syyskuun 1. päivänä. Luvan hinta ulkopaikkakuntalaiselle on 265 Nkr/vrk, mikä omasta mielestäni on ollut kohtuullinen joen tarjontaan nähden. Lupia myydään ulkopaikkakuntalaisille 25 lupaa/vrk. Viime vuonna kalastaja sai ottaa enintään viisi meritaimenta vuorokaudessa. Meritaimenen alamitta on 30 senttiä.

Muita rajoituksia meritaimenen pyyntiin ulkopaikkakuntalaisille syyskuun 1. päivästä alkaen Fefon antamien sääntöjen mukaan ovat: sallittu kalastusmuoto vain perhokalastus, kelluva siima ja koukkukoko maksimissaan #10. Perho ei saa olla painotettu.

Lohi ja merirautu ovat syyskuun alusta alkaen rauhoitettuja, joten ne tulee vapauttaa välittömästi, jos sellainen perhoon sattuu iskemään. Usein näitä kaloja joutuukin vapauttamaan, mutta koukkurajoituksilla juuri pyritään siihen, että kaloille ei aiheutettaisi suurta vahinkoa. Myös veden laskenut lämpötila syyskuussa parantaa irti päästetyn kalan nopeaa virkoamista.

Kalastusalue

Meritaimenen syyskalastuksen kalastusalueet vaihtelevat. Viime vuonna kalastusalue oli laajempi, käsittäen meripoolin sekä poolit, eli sonet, 1-3 joen yläosalla. Tänä vuonna kalastus syyskuun 1. päivästä alkaen on sallittua vain meripoolilla ja poolilla 1. Meripoolin yläraja kulkee Lakselvan ylittävän alimman sillan kohdalla. Merellä poolin alaraja kulkee suhteellisen kaukana.

Pooli 1:n yläraja kulkee Holmenin sillan kohdalla. Kalastuspaikoille pääsee suhteellisen helposti, sillä teitä kulkee joen alaosalla molemmin puolin jokea. Varovainen saa kuitenkin olla, sillä monet savipintaiset pistotiet ovat hyvin kuoppaisia. Pooleilla on myös privaattialueita, joilla kalastus on kielletty.

Kieltoalueiden ylä- ja alarajat on merkitty jokivarressa selkein kyltein. Kalastusluvat desinfiointitodistuksineen tulee pitää mukana ja samoin kortti tai passi, jolla voit todistaa henkilöllisyytesi.

Kalastus ja kalapaikat

Mitä lähempänä merta ollaan, sitä enemmän vuoroveden korkeudet vaikuttavat kalastukseen. Vuorovesitaulukkoa voi seurata esimerkiksi Kartverket.no -sivustolta. Nousuvesi saa uudet kalaparvet liikkeelle vuonosta. Joen alaosan hidasvirtaisilla jokiosuuksilla veden korkeus korostaa veden nopeutta.

Ullin eli nousuveden ollessa ylimmillään veden vauhti on hitaimmillaan. Uppoperhoa uittaessa tuntuu silloin siltä, että perho ui liian hitaasti tai ei juuri ollenkaan. Uittoa voi yrittää nopeuttaa heittämällä perhoa enemmän poikki virran ja vetämällä siimasta hieman vauhdikkaammin. Itse pyrin suunnittelemaan kalastuksen aloitukset hidasvirtaisilla osuuksilla siihen hetkeen, kun vesi korkeimmillaan ja alkaa juuri laskemaan.

Veden nousu ja -laskuvaiheet tapahtuvat ajallisesti yllättävän nopeasti. Pinnan korkeusero vaihtelee joen alaosalla noin 30-40 senttiä. Leveässä uomassa siihen mahtuu jo paljon vettä. Iltahämärä on myös se hetki, jolloin kannattaa olla jokivarressa. Etenkin koskien ja virtojen niska-alueet ovat silloin hyviä kalastuspaikkoja. Taimen uskaltaa nousta lähempänä rantaa hämärän turvin.

Nikkarikuoppa – hidasvirtainen meritaimenpaikka

Lakselvan sillasta ylöspäin joki tekee pitkähkön suoran jälkeen tiukan kurvin. Paikkaa kutsutaan Nikkarinkuopaksi. Se on usein paikallisten suosima erittäin hidasvirtainen meritaimenpaikka. Sone 1:n ensimmäinen koskiosuus alkaa Leppäsaarenpuaksesta. Paikalle pääsee päätieltä vasempaan kääntyvää hiekkatietä pitkin. Tiehaaran kohdalla päätien oikealla puolella on puuaita hyvänä tuntomerkkinä.

Kosken alaosassa on kyltein merkityt privaattialueet molemmin puolin jokea. Ennen Lakselvan suurtulvaa vuonna 2020 Leppäsaarenpuaksen kohdalla oli riippusilta, jota pitkin pääsi hyvin vaihtamaan kalastuspaikkaa joen länsipuolelle. Harmillisesti suurtulva vei sillan, eikä uutta ole rakennettu. Leppäsaarenpuaksen niska on hyvä meritaimenpaikka ja sitä voi heittää molemmin puolin jokea.

Meritaimen osaa olla nirso

Hyviä ottialueita löytyy lisää rikkonaista virtaa ylöspäin mentäessä. Veden korkeus vaikuttaa siihen, mikä kohta joessa kulloinkin on ns. hotspot-aluetta. Meritaimen osaa olla nirso. Oikean perhon uiton ja nypytyksen hakeminen vie aina aikansa. Kun siihen saa tuntuman, huomaa että tärpit lisääntyvät ja lopulta kaloja tulee jo ylös asti.

Passiivinen viistosti virtaan heitto ja uitto virran mukana harvemmin tuo tulosta meritaimenten suhteen. Toki näitäkin sattuu, varsinkin lohenkalastuksen sivuosumana. Joskus perhon uittaminen loppuun asti aivan rannan tuntumaan palkitsee, sillä meritaimenet nousevat jokea hyvinkin matalilla ja hidasvirtaisilla osilla.

Kotaniemessä sijaitsee Telegrafkulpen, lohenkalastajien hyvin tuntema monttu. Kotaniemen suvannon alapäässä on niska, josta rikkonainen virran osuus alkaa. Meritaimenet nousevat tällä kohtaa aivan länsipuolen matalan rannan reunaa pitkin. Sopivalla veden korkeudella tämä niskakohta on heitettävissä pitkällä heitolla itäpuolen rannalta.

Karhukostet on usein ruuhkainen

Karhukostet on upea paikka ja tämän vuoksi usein myös aika ruuhkainen. Joki tekee puoliympyrän muotoisen mutkan. Itäpuoli, jolta heitetään, on matalahko tasaisella hiekkapohjalla ja vastaranta on syvä. Ihanteellinen lohipooli, mutta myös erittäin hyvä meritaimenpaikka. Se on
kuin luotu pintaperhostelua varten, sillä takaheittotilaa on runsaasti.

Mutkan alaosan montussa päivystää yleensä paikan kuningas, hallitseva kojamo. Meritaimenpyynnissä sen paikan voi huoletta jättää kalastamatta, sillä muut kalat saavat yleensä tässä kohtaa lisävauhtia nousua varten. Karhukostet on pitkä pooli ja siihen mahtuu kalastamaan useampi kalastaja yhtä aikaa. Aloituskohtia on usein kolmekin. Mutkan yläosassa joki suoristuu, haarautuu kahdeksi uomaksi ja kapenee. Virtaus on selvästi nopeampaa kapeassa uomassa. Kalastuksen voi aloittaa kapean suoran yläosasta ja edetä pikkuhiljaa alaspäin.

Haarakohdan jälkeen joki levenee. Potentiaalista kalastusaluetta riittää alaspäin Karhukostetin mutkaan asti. Mutkan pohjukassa vastapuolen jylhästä rinteestä yhtyy jokeen sivupuro. Myös Karhukostetin parhaat ottipaikat vaihtelevat veden korkeuden ja virtauksen mukaan. Paikassa on helppo kahlata mutta kahlatessa tulee kuitenkin muistaa, että meritaimen nousee yllättävän matalassa vedessä.

Sone 1:n kalapaikkoja ylävirran puolelta hakiessa siirrytään Klemestad-tietä jokivartta ylöspäin. Holmenin silta ylittää joen ja on samalla myös koko meritaimenen kalastusalueen yläraja. Heti sillan alapuolella on yksityisten kalastusalueita. Sillan jälkeen oikealle kääntyy hiekkatie, jota pitkin pääsee seuraaville kalastuspaikoille.

Patokuoppa isomman lohen tartutuspaikka

Patokuoppa on suhteellisen lyhyt kalastuspaikka. Kapeahko kohta joessa, jossa syvempi uoma kulkee länsipuolella ja levenee syvän kuopan jälkeen. Perinteisesti se on ollut isomman lohen tartutuspaikka. Pintaperhoa meritaimenelle kannattaa kuitenkin tarjota syvän virran reunustaa pitkin.

Hiekkatietä jatketaan vanhan betoniaseman ohi ja haarautuvan tien päässä käännytään oikealle. Sammunsaaren kohdalla joki tekee tiukan mutkan vasempaan. Joen törmätessä korkeaan hiekkapenkkaan rinne syöpyy joka vuosi lisää. Mutkan vastapuoli on erittäin syvä ja sen uumeniin on vuosien saatossa vyörynyt paljon puita ja rautalanka-aitaakin, joten kannattaa olla varovainen pitkien heittojen suhteen ja kalojen väsytysten aikana.

Mutkan jälkeen joki hieman levenee ja mataloituu. Mahdollisuus tartuttaa hyvän kokoinen meritaimen mutkassa ja sen jälkeen on hyvä. Kalastettavaa, hieman tasaisen ilmeetöntä aluetta riittää pitkästi alaspäin. Vastarannan reunassa on puustoa suojana ja alaosan taimentapahtumat ovat olleet yleensä tämän reunan lähellä.

Kalastusvälineet ja perhot

Pintaperhon heittoon sopii hyvin luokan #aftm 5-7 ja 9-10 jalan yhdenkäden vapa. Toki yhdenkäden vavalla pärjää myös uppoperhojen kanssa, mutta kevyt kahdenkäden #6-8-luokan vapa helpottaa heittämistä paikoissa, joissa takaheittotilaa ei välttämättä ole.
Perhosiimoista vain kelluvat siimat ovat sallittuja. Uppoavia kärkiosia niissä ei saa olla.

Perukesiimoissa aikaisemmin on ollut sääntö, että perukkeen kärkisiima ei saanut olla vahvempaa kuin 0,25 milliä. Tätä sääntöä ei nyt tälle vuodelle ole erikseen mainittu. Itse käyttäisin kuitenkin, jos mahdollista, 0,30-0,35 millin kärkiosaa. Joesta kun voi saada myös reilun kokoisia yli seitsemän kilon meritaimenia.

Kalastusperhoille annetaan säännöissä myös rajoituksia. Koukkukoko on enintään #10 ja perhoja ei saa painottaa.