Teksti: Kimmo Koivisto, Kuvat: Stina Koivisto

Hauen kalastus on helppoa – sehän syö aina ja vaikka porkkanaa! Helppoa se onkin, mutta vain kun olosuhteet ovat juuri oikeat, ja lisäksi kalastajan pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Syksy on oikea vuodenaika, mutta silloinkin pitää tietää, missä olla ja millaisia välineitä käyttää. Tässä vinkkejä.

Minulta pyydettiin juttua hauenkalastuksesta syksyllä. Ensimmäinen reaktioni oli, että vaikka itse kalastan haukea jonkin verran, niin paljonkin parempia asiantuntijoita on maa väärällään. Mutta ajatus ei lopulta tuntunut mahdottomalta. Samalla tulisi taas verestettyä loppukauden hauenkalastusmuistoja, kun viimeisimmät syksyt ovat menneet kuhan ja ahvenen kalastuksessa.

Rajalliset resurssit, kohteeksi Kemiönsaari

Mutta mitä on hauenkalastus syksyllä? Haukea voi kalastaa monin tavoin, kuten vetouistelemalla, heittelemällä, vertikaalijigaamalla tai vaikka ongella. Lisäksi Suomi on laaja maa, jossa jokia, järviä, merta riittää niin pohjoisessa kuin etelässäkin. Ainakaan vielä syyskuussa missään päin Suomea ei vielä ole jäätä haittaamassa kalastusta, joten siltä osin ei rajoituksia ole.

Koska itse kalastan haukea ”perinteisesti” eli heittokalastamalla, niin keskityn jutussani tähän metodiin. Näinhän useimmat muutkin harrastajakalastajat haukea kalastavat.

Lisäksi omat mahdollisuuteni rajoittuvat tällä hetkellä alueellisesti Kemiönsaareen, jossa on hyvät haukivedet, ainakin päätellen niistä lukuisista veneistä, joita siellä koko ajan tapaan haukea kalastamassa. Ja olenhan itsekin saanut sieltä ennätyshaukeni ja lisäksi paljon muita ihan kivoja kaloja.

Varasin siis pari viikkoa jo syyskuusta lomaa juuri tähän empiiriseen tutkimukseen. Loma oli kesälomaa, joka siis oli sitä nyt myös kirjaimellisesti. Pidin kalastuksesta päiväkirjaa, josta jutun ohessa otteita.

Tärkeimmät hauenkalastukseen syksyisellä merellä vaikuttavat asiat

Vedenkorkeus. Ehkä eniten vaikuttava asia. Kun vesi nousee korkealle, uutta kalastettavaa aluetta syntyy veden noustessa mataliin, jopa aiemmin kuivilla olleisiin paikkoihin. Pikkukalat löytävät tällaisilta paikoilta uutta ravintoa ja monet hauet siirtyvät juuri näille alueille saalistamaan aktiivisesti.

Lisäksi veden nousu helpottaa kalastusta vahvan kasvuston paikoissa, kun uposkasvien päälle tulee vesipatja, jossa vieheitä on mahdollista uittaa niiden roskaantumatta. Matalalla oleva vesi taas tuntuu passivoivan kalaa ja tekee tiheät kasvustopaikat mahdottomiksi kalastaa.

Veden sameus. Hauki on näkösaalistaja, joten mitä sameampaa vesi on, sitä lähempää vieheen on uitava, jotta hauki edes havaitsee sen. Syksyisin vettä samentavat yleensä sateet, mutta myös kovat tuulet aiheuttavat samentumista vettä sekoittaessaan. Kirkkaassa vedessä hauki näkee vieheen jo kaukaa, mutta samalla se havaitsee helpommin myös kalastajan. Sameus yleensä vähenee ulommas saaristoon mentäessä, suuremmat joet ja asutuskeskukset ovat pahimmat samentajat.

Päivän pituus. Syystankkauksen aikana hauet saalistavat koko valoisan ajan, joka syksyn edetessä lyhenee jatkuvasti. Syöntipurskeiden välit siis lyhentyvät päivä päivältä. Tämä luo mahdollisuuden kalastaa haukea liikkuvan taktiikan sijaan myös passiivisella tavalla. Eli kalastetaan samaa, hyväksi tiedettyä aluetta koko päivän ajan odotellen syönnin käynnistymistä. Auringon laskiessa on yleensä kuuma hetki, varsinkin lyhimpien päivien lopuksi.

Tuuli ja pilvisyys. Liittyvät vahvasti toisiinsa. Tyynestä on aina vaikea saada haukia, varsinkin jos on myös aurinkoista. Tuuli aktivoi haukia. Tiettyyn pisteeseen asti suora tuuli on hyvä, mutta yli kymmenen metrin tuulissa suojan puolet tai sivutuulet alkavat olla varmempi valinta. Aurinkoinen keli on harvoin paras kalakeli hauelle. Sopiva pilvipeitto tuo suojaa myös saalistajille ja toisaalta pilvisyyteen liittyy aina vähintään jonkin verran tuulta.

Kalapäiväkirjan kertomaa
”Prologi: Lohjanjärvellä
1.9. Lohjanjärvellä, ilma +15 astetta, tuuli kovahko, lännestä. Metodi: luomukalastusta soudarilla. Tavoite: yhyttää monta haukea. Kalat olivat aktiivisia ja iskivät vieheisiin vihaisesti. Vaikka tavoitetut kalat olivat pääosin alle kiloisia, niin silti niiden räjähtävät tärpit olivat kuin sähköiskuja.
Heittämällä lippaa tai minnaria ulpukkakasvustoihin oli helppo löytää pikkuhaukia. Suurimmat kalat tulivat lusikalla, kolme noin kilon kalaa kolmella peräkkäisellä heitolla rekaamalla ulpukka-alueen ulkoreunaa. Parhaat roiskeet tulivat yllättäen Puukalaan ja 20 sentin shadeihin, mutta eivät jääneet vain kiinni. Saldo 10 haukea, toinen mokoma mojovia tärppejä. Enpä muistanutkaan, kuinka hauskaa hauenkalastus rantamatalissa voi olla!”

Hauenkalastusta syksyllä 2024 – kun syksy saapui myöhässä

Kaikki hauenkalastusoppaat tietävät kertoa: syyskuussa hauki alkaa siirtyä matalampaan veden lämpötilan alkaessa laskea. Erityisesti ensimmäisen syysmyrskyn jälkeen tapahtuu sellainen ilmiö, että haukea alkaa saada lähes joka paikasta, ja helposti. Kalat ovat tuolloin pääosin pieniä, isommat siirtyvät matalaan myöhemmin.

Tämä kuvaus lienee ollut totta joskus, mutta vuonna 2024 tämä ei toteutunut. Syyskuussa tuli poikkeava merilämpöaalto, vesi oli alhaalla koko kuukauden ja ilmakin oli koko syyskuun ajan kesälämpöistä. Tätäkö on kalastuksen tulevaisuus ilmaston muuttuessa? Lokakuu on uusi syyskuu?

Kalapäiväkirjan kertomaa
” 7.9. ja 8.9. Kesä jatkuu Kemiönsaarellakin. Vesi alhaalla, auringonpaistetta ja tyyntä. Vain tärppejä.
Selvimmät havainnot hauista ovat tiheissä kaislikoissa iltasyönnillä, mutta paikoissa, joihin ei mikään viehe yletä. Huomiona lisäksi se, että lämpimän kesän jäljiltä kaislikot ovat poikkeuksellisen tiheitä, hieman harvemman kaislan helposti kalastettavia alueita ei ole juuri ollenkaan.
10.9. Syksyn alku on tuloillaan. Tuuli on yltynyt kovaksi, eikä avomeren läheisyyteen ole nyt asiaa. Sinihopeisella Proffalla muutama kalatapahtuma.
11.9. Sateisen ja tuulisen yön jälkeen tuuli on enää kevyttä. 4 kalaa. Ehkä tämä vielä syksyksi kääntyy.
12.9. Ei sittenkään, syksy taitaa ollakin peruttu. Aurinkoista, tyyntä ja lämmintä. Monta hyvää salmea ja lahtea myöhemmin on pakko hyväksyä tosiasia, taas. Vieheen kelpuuttavia haukia ei vaan löydy.
13.9. Tuuli on kääntynyt pohjoiseen. Ei auta, syöviä kaloja ei vaan löydy mistään. Kilometrejä kertyy veneelle, ja tuttu ottipaikka toisensa jälkeen on tyhjä. Matalat lahdet, syvät lahdet, kivikot, matalikot, kaislikot, kalliorannat jne. vain tyhjää. Ihan mantereen rannoilla koivuihin on alkanut tulla hiven keltaista sävyä, mutta viisikin kilometriä ulompana on vielä täysi kesä.
23.9. Edelleen kevyttä tuulta, nyt etelän suunnalta, lämpö taas kesälukemissa ja vesi alhaalla. Useakin ottipaikka on tiedossa näillä tuulen suunnilla. Silti vain 3 kalaa.
25.9. Matalapaine puskee vettä ylös, yön aikana vesi on noussut 25 senttiä. Toiveet saada haukia olivat siis taas virinneet, mutta puuskissa noin 20 metriä sekunnissa piiskaava tuuli tuntui vievän loputkin syöntihalut.”

Lokakuussa meriveden lämpötila laski

Lehdet alkoivat kellastua ja kaislikot muuttua ruskeiksi vasta aivan syyskuun viimeisinä päivinä. Silloin tuli myös ensimmäinen varsinainen syysmyräkkä, joka käänsi syksyn lehden myös kalavesillä. Tosin meriveteen oli varastoitunut hyvin paljon lämpöä, joten lokakuun aikana meriveden lämpötila laski 14:sta 11 asteeseen, ja marraskuun puolivälissäkin asteita oli vielä yli kahdeksan Kemiönsaaren eteläpuolella olevalla havaintoasemalla. Lokakuun lopulla koivuissa oli jäljellä runsaasti keltaisia lehtiä.

Kalapäiväkirjan kertomaa
” 12.10. Saaga jatkuu. Vesi on korkealla ja selvästi jo viilennyt viikolla Suomen yli kulkeneen myrskymatalan jäljiltä. Tuuli on juuri sopiva, noin 5 m/s ja lounaasta. Yhtäkkiä kaikki onkin jo perushelppoa. Joka toinen kokeiltu paikka tarjoaa vähintään yhden aktiivisen hauen. Tosin ainoastaan yhteen väriin, perusmuikkuun, tulee tapahtumia, mutta niinhän se usein onkin. Kalojen keskikoko on kasvanut syyskuusta jonkin verran. Harmittavasti suurin, selvästi monikiloinen hauki ei suostu haaviin asti, vaan kampeaa itsensä irti. Hauenkalastajia on nyt liikkeellä jo runsaasti, päivän aikana kahdeksan muuta yrittäjää tahkoaa matalia rantoja.
19.10. Taas yrittämässä. Rantaan mennessä on ilo havaita, että vesi on tosi korkealla. Tuulikin on voimaltaan täydellinen 5 m/s ja suoraan etelästä. Vaikka onkin lähes selkeää, niin odotukset saada kalaa ovat heti aamusta korkealla. Sivutuulessa rekatut kaislikot antavat useita tapahtumia. Elämäni toinen kymppihauki yllättää.”

Marraskuussa Suomen yli kulki parikin myrskyä, joista ensimmäinen oli peräti hirmumyrskyksi yltynyt. Pakkasta ei vielä ollut Etelä-Suomessa öisinkään, joten veden lämpö ei laskenut mitenkään nopeasti.

Kalapäiväkirjan kertomaa
” 2.11. Veneen nosto ja samalla hiukan hauen kalastusta. Vesi on korkealla ja tuulee kovaa, on saapumassa myrsky. Puolisuojassa olevat kulmat antavat pari kalaa, isompi joutuu ruokakalaksi. Päivä alkoi kylkilahnalla kotirannasta.”

”Epilogi: Airistolla
17.11. Viimeinen hauenkalastuspäivä tälle syksylle Airistolle. Vesi on korkealla, yöllä oli myrsky ja vielä aamupäivän ajan todella kovaa länsituulta. Airiston matalista, suojaisista lahdista irrotettaviksi kymmenkunta haukea kovan vieherumban avulla. Toinen mokoma tärppejä tai pudotettuja. Ei sitä suurta. Syksyn kalastusympyrä sulkeutui”

Miten onnistua syksyisellä me(t)rihaukikeikalla? – Odota ensin, että syksy oikeasti alkaa

Kesällä hauenkalastus on haastavaa, ja rannoilla liikkuu lähinnä pikkuhaukia. Tarkkaile luontoa, syksyn tulon näkee koivujen lehdistä, keltaiset lehdet kertovat syksyn alkaneen. Myös kaislikot muuttuvat ruskeiksi. Odota ensimmäisiä pakkasia tai syysmyrskyä. Tarkkaile valitun alueen vedenlämpötilaa.

Havaintopisteitä on merellä harvakseltaan, mutta niistä saa osviittaa omallekin alueelle. Jonkinlainen veden lämmön raja-arvo haukien syksyn käynnistymiselle näyttää olevan 14 astetta. Huomaa kuitenkin, että ulommas saaristoon syksy saapuu hiukan myöhemmin kuin mantereelle. Varsinkin, jos pakkasöitä tulee, niin ero ulkosaaristoon voi olla todella suuri. Kun kaikki lehdet ovat pudonneet, alkaa paras haukiaika.

Etsi kaloja oikeista paikoista

Hauki on selkeästi reviirikala ehkä lukuun ottamatta kevään kutukarkeloita. Hauki vaeltaa kohti matalampia alueita veden viilentyessä. Jo loppusyksyn aikana kalat käyvät ”haistelemassa” kutualueitaan ja samalla syönnöstävät niissä olevia saaliskaloja.

Avoimempien alueiden rannoilla ja ulapoilla kesäaikana elävät hauet siis löytyvät syksyn edetessä kesälaitumien ja kutualueiden väliltä, salmista ja pienempien selkäalueiden reunoilta. Ja lopulta juuri ennen jäätymistä kutupaikoilta tai niiden välittömästä läheisyydestä. Kutupaikkatieto on siis kovaa valuuttaa jo myöhäissyksyllä.

Koska syksylläkin hauet ovat edelleen reviiritietoisia, niin suurimmat kalat valtaavat edelleen parhaat paikat. Kesän sääntö: mistä löydät pikkuhaukia, et löydä isoja, joutaa loppusyksyllä romukoppaan. Alueet, missä hauet oleskelevat, tiivistyvät, ja missä vain voi olla se suuri. Tiheässäkin kaislamuurissa on aina joku pikku kolo tai kärki, jossa on paras paikka sen ison väijyä.

Värillä on väliä

Vieheen värivalinta on vaikea, mutta oleellinen osa onnistumista. Varsinkin alkusyksyllä päivän värin löytäminen on avain onneen. Kun väri löytyy, niin muillakin samanvärisillä vieheillä voi odottaa onnistuvansa. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että olosuhteiden muutos saattaa muuttaa päivän väriä. Aktiivinen vieherumba on siis tärkeää.

Värivalinnan päälinjat ovat veden sameuteen liittyviä. Kirkkaassa vedessä kirkkaat värit; sininen, punainen, hopea, musta ja luomuvärit antavat parhaiten kalaa. Sameaan veteen taas enemmän ärsyvärejä, kuten valkoinen, pinkki, oranssi, keltainen, neonvärit ja hilepinnat. Ja kannattaa muistaa aina yllätysvärin mahdollisuus. Vaikka FT, muut ahvenenväriset tai muuten raidalliset vieheet ovat pääosin kevään juttu, ne ovat ainakin minulla koko ajan yllätystä varten mukana kokeilussa.

Oikean tyyppinen ja kokoinen viehe

Ainakin alkusyksyyn on varauduttava kesävälinein, eli peliin pannaan pienet vieheet: lippoja, spinnerbaitteja, lusikkauistimia, tiheäuintisia vaappuja ja pikku jerkkejä. Jigejä toki unohtamatta.

Syksyn edetessä hauille kelpaavan vieheen kokoa voi kasvattaa, ja aivan loppusyksystä hauet usein ylenkatsovat alle vaaksan mittaisia tarjouksia. Silloin pienemmätkin hauet iskevät siekailematta lähes kaikkeen, mikä liikkuu. Laajauintiset vaaput, isot jerkit ja 20-30-senttiset shadit ovat siis kovaa kamaa loppukaudesta.

Aivan matalimmissa paikoissa ja lähellä tiheää kasvustoa on hyvä kiinnittää huomiota myös koukutukseen. Harvan kaislan läpi voi kalastaa offset-koukutetuilla shadeillä ja niitä on helppo myös uittaa korkean veden aikaan ärviäkasvuston yli. Tuplat kolmihaarat saattavat tuoda ongelmia paitsi tarttuessaan kasvustoon uitossa, niin myös kalan viedessä vieheen puskaan.

Vieheen oikea uittotyyli tuo tulosta

Alkusyksyllä nopeasti uitettu viehe tehoaa yleensä parhaiten. Varsinkin kirkkaassa vedessä pitkät heitot ja nopea, elävöitetty uitto ovat hyvä yhdistelmä. Mitä kylmemmäksi vesi käy, sitä hitaampaa uittoa vaaditaan. Samalla korostuu oikeantyyppisen vieheen valinta. Kelluvat ja hyvin hitaasti uppoavat vieheet mahdollistavat hitaan uiton yhdistettynä pysäytyksiin. Välillä hyvinkin pitkät stopit ovat tarpeen, ennen kuin tärppi tulee.

Lisäksi valitut paikat on syytä kalastaa tarkasti, koska kalat tuntuvat miettivän tavallista pitempään, ottaako vaiko ei. Useampi heitto tiedettyyn/oletettuun ottipaikkaan on siis monesti tarpeen.

Optimiolosuhteet

Kun kaikki olosuhteet osuvat kohdilleen, voi olla jo liki varma onnistumisesta. Lokakuun loppupuoli, tuuli etelästä/lounaasta noin viisi metriä sekunnissa, vesi korkealla, hieman pilvistä, vesi melko kirkasta, kaislikon kulmalla pari metriä vettä, ja siiman päässä oranssi tai punainen shadi/sirpa. Tällaisissa olosuhteissa ei ensimmäistä tärppiä ole tarvinnut odottaa kolmea heittoa pidempään. Vahinko, että tuollaisia päiviä ei ole koko ajan.

Ole sinnikäs!

Edellä kuvattu optimiolosuhde toteutuu vain muutamana päivänä vuodessa. Kalassa kannattaa käydä silti aina, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Joka kerta ei voi saada kalaa, olosuhteet voivat tehdä sen vaikeaksi tai joskus jopa mahdottomaksi.

Vaikka aamu ei anna, voi ilta tuoda. Koko päivän ahkera yrittäminen yleensä palkitaan, edes sillä yhdellä kalalla. Mitä enemmän viehe on vedessä, sitä useammalla hauella on mahdollisuus napata. Ja jos saat vain pieniä kaloja, älä lannistu, se suuri odottaa Sinuakin vielä.

Kireitä siimoja!

Kalapäiväkirjan kertomaa
”19.10. Taas yrittämässä. Etelätuuli avaa useita ottipaikkoja, mutta ensimmäinen, todellinen top-paikka tuottaa pettymyksen alle kiloisen pikkukalan muodossa. Toisaalta tuuli ei osu tuohon lahteen ihan täydellisesti. Naapurilahtikin tuottaa vain yhden yli-innokkaan pikkuhauen. Mutta isomman lahtialueen sivutuulessa rekattu 200 metriä pitkä kaisla antaa sitten jo useita parempia kaloja.
Seuraavassa kaislareunassa sama juttu. Ja juuri siinä, missä kaislikon suunta hieman kääntyy ja mihin selältä keinuva maininki ei enää ihan osu, SE tapahtuu!
Otti on tavanomainen, mutta sen jälkeen mikään ei enää olekaan. Raskas kala vääntää itseään väkisin takaisin kaislikkoon ja on pakko ajaa koneella hieman ulommas. Mutta kala ei haluakaan tulla mukaan, vaan pääsee reunimmaisen kaislan taakse. Onneksi koukku ei tartu siihen, vaan hetken rauhallisen pumppauksen jälkeen kala tulee ensimmäistä kertaa näytille. Pitkältä näyttää ja ottaa taas suunnan kohti kaislareunaa. Olen nyt jo varuillani, väännän vastaan ja onnistun kääntämään sen takaisin ajoissa.
Vapa ja kela ovat kevyitä ja ihan uusia, mutta vavan selkäranka riittää ja saan kalan vedettyä haaviin. Vasta siinä näen kalan tavattoman paksuuden, en ole ikinä ennen nähnyt noin leveää hauen selkää. Pikainen punnitus haavissa kertoo kalan painoksi selvästi yli 11 kiloa haavin kanssa, joten elämäni toinen kymppikala on tosiasia. Päivän väri oli punainen, kirkkaan punainen snackbait, pumu ja joulu sirpat ja kymppi otti sitten Puustjärven isoon punahopeiseen Aromiin. Taaskin vielä viime hetken etiäisenä mukaan tulleet muutamat lusikkauistimet puolustivat paikkaansa.”