Teksti: Ismo Malin

Suomen Harri Nikula voitti mormyskoinnin kaksipäiväisen MM-kilpailun ja juhli uransa toista maailmanmestaruutta 28.–29.3. Ruotsin Piitimenjoella käydyssä kisassa. Maailmanmestaruus oli Nikulalle jo toinen – ensimmäinen tuli vuonna 2020 Suomessa järjestetyissä kilpailuissa, jolloin Suomi voitti myös joukkuekilpailun.

Morrikisoissa MM-mitaleista mitellään ruutukilpailuna, jossa jokaisessa kilpailuruudussa on yksi edustaja kustakin maasta. Ruutunsa voittanut saa yhden pisteen, toiseksi sijoittunut kaksi pistettä ja niin edelleen – pienin pistemäärä ratkaisee voittajan.

Nikula hallitsi tämän vuoden kilpailua vakuuttavasti voittamalla oman ruutunsa molempina päivinä. Näin hän nappasi henkilökohtaisen maailmanmestaruuden ennen Viron Mikk Rohtlaa ja kolmanneksi sijoittunutta Margus Mosovia.

”Kilpailu sujui kohdallani erittäin hyvin ja ennen kaikkea tasaisesti. Myös kilpailuruudut osuivat hyvin kodilleen”, Nikula kertoo.

Samat välineet kumpanakin päivänä

Ensimmäisenä kilpailupäivänä Nikulan saalis koostui pääasiassa säyneistä ja lopuksi pienistä särjistä, yhteispainoltaan 9,2 kiloa. Toisena päivänä hän nosti jäältä 9,3 kiloa ahventa, mikä oli koko päivän suurin saalis. Koko kilpailussa ruutuvoittajien saaliiden painot olivat Nikulan mukaan 3-14 kiloa.

”Pilkin kumpanakin päivänä 4,5 millimetrin tummalla kuparimorrilla ja runsaalla syötöllä, johon lisäsin toisena päivänä hiukan surviaista. Pyrin aina maksimoimaan pilkkimisnopeuden ja siksi suosin isohkoja morreja, koska niillä pilkkii nopeammin ja siimaa voi paksuntaa, jolloin käyttämäni haarukkavapa toimii paremmin”, Nikula selvittää.

Nikula kertoo kairanneensa ensimmäisenä päivänä vain kaksi reikää ja toisena päivänä seitsemän ja kalastaneensa ainoastaan niistä. ”Aika harvinaista sekin, sillä itselleni juuri syöttäminen on morripilkinnässä ollut ehkä se hankalin asia, mutta onnistuin nyt siinäkin ilmeisen hyvin”, Nikula arvioi.

Ensimmäinen mestaruus ehkä makeampi

Nikulan mukaan henkilökohtaisilla voitoilla ei loppujen lopuksi ole niinkään merkitystä, vaan joukkueena menestyminen on tärkeintä. Esimerkiksi yhteistyö luotettavan reunamiehen kanssa on hänen mukaansa tärkeä tekijä menestyksen kannalta.

”Nykyisin reunamies voi olla mukana joka ruudulla, joten hän voi hoitaa muiden kilpailijoiden tarkkailun, ja itse voin keskittyä kalastamiseen. Vesa Kuusela on tässä suhteessa ollut luottomieheni”, Nikula mainitsee.

Voitonhuuma menee hänen mukaansa MM-kilpailussakin ohi nopeasti.

”Kilpailun aikana ja vielä punnituksessa tunnelma voi olla todella korkealla, mutta jo palkintojen jaossa olo on kohtalaisen tyyni”, Nikula mainitsee. Kun kysyy, kumpi hänen kahdesta maailmanmestaruudestaan on hänelle itselleen tärkeämpi, Nikula pohtii asiaa melko pitkään.

Lopulta hän vastaa: ”Ehkä ensimmäinen mestaruus oli merkittävämpi, sillä olin ruvennut jo ajattelemaan, etten siihen koskaan pysty, ja sitten pystyinkin.”

Suomi joukkuekilpailun 7:s

Tänä vuonna 11 maan kesken käydyssä joukkuekilpailussa Baltian maat hallitsivat kärkisijoja. Voiton vei Liettua, Latvia oli toinen ja Viro kolmas. Suomi sijoittui seitsemänneksi, kun taas isäntämaa Ruotsi oli viides.

Suomen joukkueessa kilpailivat Harri Nikulan lisäksi Jussi Rossi, Seppo Pönni, Eija Lokasaari-Leskiranta, Antti Sillanpää ja Olli Saarela. Joukkueen kapteeneina toimivat Elisa Saarela ja Vesa Kuusela.

Piitimenjoki tarjosi Suomen joukkueelle poikkeuksellisen haastavan pelikentän – lopputuloksena seitsemäs sija

Teksti: Elisa Saarela

Suomen joukkueen seitsemäs sija oli odotuksin nähden alakanttiin Ruotsin Piitimenjoella pidetyssä mormuskoinnin MM-kilpailussa. Ainakin osittain tähän oli syynä se, että joukkueemme kiinnitti liikaa huomiota särkikaloihin.

Tänä vuonna MM-morrin kilpailuvesistön erityispiirteenä oli meren läheisyys. Tämä ilmeni kisavesistössä veden syvyyden nopeana vaihteluna. Veden korkeus saattoi vaihdella yhden vuorokauden aikana 40 senttiä. Matalan rantavesistön pieni ahven oli paikkakalaa, mutta suuremmat kalaparvet liikkuivat laajasti ja reagoivat aktiivisesti syöttöön.

Kilpailuruudut sijoitettu totutusta poiketen

Kilpailualue poikkesi myös totuttuja kaavoja kilpailuruutujen sijoittumisen osalta. Osa kilpailuruuduista oli sääntöjen mukaisesti pitkittäin rannan ja venekanavan suuntaisesti osan sijoittuessa poikittain rantaviivaan nähden. Ruudut poikkesivat siis pohjaprofiililtaan oleellisesti toisistaan.

Kalojen käyttäytymiseen vaikutti myös kilpailualueen lyhennetty, kahden vuorokauden rauhoitusaika (aiemmin viikko). Useat maat harjoittelivat alueella yhtäjaksoisesti jopa kaksi viikkoa ennen kisaa järjestäen useita omia karsintakilpailuja, mikä kuormitti aluetta selvästi.

Liikaa huomiota särkikaloihin

Miten nämä edellä mainitut tekijät olisi pitänyt ottaa huomioon paremman kilpailutuloksen saamiseksi? Suomen joukkue kiinnitti liikaa huomiota särkikaloihin. Syövää kalaa riitti pitkittäin sijoitetuissa ruuduissa, joissa syöttäminen sai olla reilumpaa ja syöttö kerrytti kalaa.

Poikittain sijoitetuissa ruuduissa kalastuksen pääpaino olisi tullut olla pienikokoisissa ahvenissa. Näissä ruuduissa syöttämisen olisi puolestaan pitänyt olla vähäruokaista, mutta kuitenkin kaloja houkuttelevaa.

Usea kilpailijamaa käytti syöttämisessä ahvenruuduissa murskattua toukkaa. Murskauksen jälkeen toukkamassa siirrettiin annostelupulloihin, joista massa annosteltiin syöttöhetkellä syöttösuppilon avulla halutulle korkeudelle. Tällainen murskattu toukka muodostaa veteen voimakkaasti houkuttelevan pilven, eikä vähäinenkään kalamäärä pääse syömään itseään nopeasti kylläiseksi.

Nikulan onnistumisen taustalla koko joukkueen yhteistyö

Vaikka joukkueen kokonaistulos ei vastannut odotuksia, suurelle yleisölle ja joukkueen kisojen kohokohdaksi nousee Harri Nikulan henkilökohtainen maailmanmestaruus. Hänen onnistumisensa taustalla olivat joukkueen yhteistyö ja valittu taktiikka: reilu syöttö, riittävän suuri morri sekä kalastaminen oikeasta syvyydestä.

Joukkue tulee lisäksi pitkään muistamaan Seppo Pönnin ensimmäisen päivän kisasuorituksen: kolmas sija salakoilla ruudussa, jossa muut kilpailijat keskittyivät kiloisten säyneiden narraamiseen. Tällaiset oivallukset ovat avainasemassa joukkuemestaruuksia ratkottaessa.

Ensi vuoden MM-kilpailu on myönnetty Kazakstaniin. Siellä tiedossa on niukkakalainen vesistö, jossa kalat sijaitsevat tarkasti rannansuuntaisessa penkassa. Ensi vuoden kisa-areenalla on siis luvassa tarkkuuskilpailu.